2017/04/12

Virvon varvon...


Virvon varvon tuoreeks terveeks 
tulevaks vuodeks
vitsa sulle, palkka mulle!


Virvontalorua oli harjoiteltu veljesten kesken koko viikko, kunnes tuli sunnuntaiaamu ja tämä äiti tajusi, että oksat on edelleen metsässä, ja koristeet pöydällä... No, pieni aamulenkki saksien kans metsään ja nippu oksia matkaan ja lapset pöydän ääreen koristelemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 




Minun piti vielä käydä hieman maistamassa työntekoa 10-12, joten sinne jäivät lapset isänsä kanssa oksia koristelemaan... Virpomaan pääsivät lopulta vasta kun tulin kotiin, koska isi ei kuulema osannu tehdä heistä oikean näköisiä. Minä yritin saada molempia pukeutumaan noidiksi, mutta en onnistunut. Lopulta meiltä lähti matkaan pieni pupu ja Batman. Isoveli tarttui pienempää kädestä ja he kiersivät kotikadun oikein reippaasti ovelta ovelle ja herkkusaalis oli valtava, joten voinette arvata kuinka onnellisia lapset olivat! 


Meidän ovellakin kävi varmaan 30 virpojaa ja herkutkin oli loppua kesken, mutta onneksi löydettiin jemmasta vähän lisää, eikä tarvinnut ketään käännyttää pois. Minusta palmusunnuntain pienet virpojat ovat sellainen kevään merkki ja on ihanaa kun joku tänä päivänä uskaltaa pimpottaa ovikelloa ja toivottaa Hyvää Pääsiäistä ihan tuntemattomille ihmisille! Hymyssä suin avasin oven jokaiselle pienelle ja isommallekin virpojalle, ja lapset olivat myös innoissaan meillä käyneistä virpojista ja antoivat palkkioita itsekin heille. Tätä perinnettä jatketaan kyllä niin pitkään kun lapset vain siitä jaksavat innostua, ehkä ensi vuonna saan puettua heistä vaikka velhoja, jos siis itsekin olisi hieman skarpimpi ja hankkisi jotain asusteita valmiiksi... Nyt kaikki löytyi kotoa valmiiksi ja kun pojat ei liikoja halunneet, en voinut pakottaa, reippaina olivat kuulema lorun lausuneet ja hymyssä suin kiittäneet palkkioista. 


Kävikö teillä virpojia ja vaalitaanko teillä yleensä tätä perinnettä, onko noita ainoa oikea virpoja vai voiko vuonna 2017 olla mikä vain? Meillä ainakin kävi niin noitia, velhoja, kissaeläimiä, kuin sarjakuvahahmojakin - ihania lapsia suut suuressa hymyssä. Kiitos kun kävitte! 







2017/04/04

Kevättä kohti


Päivät vierii ja kevät alkaa olla täällä, tänäänkin mittari on näyttänyt parhaimmillaan +9 astetta. Ihanaa! Yhtäkkiä meillä asustaa 2kk ikäinen vauva joka hymyilee ja huutelee iloisena, tänään hän nukkui myös ensimmäiset unet paikallaan olevissa vaunuissa, hän ei oikein viihdy jos rattaat ei liiku, mutta me harjoitellaan! Tänään unta riitti tunnin verran ja sillä välin mä kerkesin imuroida ja löysin vihdoin myös kameran laturin, pian siis luvassa parempia kuvia puhelinräpsyjen sijaan. 


Ihan hurjaa, että ensi viikolla on jo pääsiäinen ja tulevana viikonloppuna olisi vuorossa virpomisoksien koristelua ja lasten kuskausta, että saavat virpoa tutuille. Ehkä siis pitäisi huomenna laittaa myös vähä ohraa kasvamaan, kun sitä tuolla muutama pussi odottaa jo kolmatta vuotta - hups. 


Viikonloppuna vietettiin aikaa ihan vain perheenä ja pyörähdettiin kaupungilla koko perheen voimin. Kaupungille lähtiessä nappasin kuvan itsestäni kun yhtäkkiä tajusin seisovani yksin eteisessä noin 2 minuuttia sen jälkeen kun olin laittanut lapset ovesta ulos ja autoon. Nimittäin siinä vaiheessa kun koko muu perhe oli saatu pakattua autoon, tajusin itse olevani kotihousuissa, tukka takussa ja ilman meikkiä! Meillä tosiaan asustaa yksi erittäin temperamenttinen ja kovalla omalla tahdolla omaava 3-vuotias jonka kanssa lähtöhetkissä aika usein unohtaa täysin, että ei itse ole lähtövalmis, ellei ole tajunnut laittaa itseään ensiksi... Mutta kun yhtäkkiä siis koti hiljeni ja käytössä oli yhtä aikaa kaksi kättä, ei yhtään vauvaa, eikä kiukuttelevia lapsia niin heitin noin kahdessa minuutissa pikaisen meikin kasvoille(bb-voide, aurinkopuuteri, kulmat ja ripset), harjasin hiukset ja vaihdoin vaatteet ja tsädää, peilistä katsoi ihan ihmisen näköinen minä! 


Lauantai-iltana pyöräytin vielä mokkapalat, kun lasten isovanhemmat tulivat kahville. Sunnuntai menikin sitten ihan vain kotona ja illalla kävin hieman tanssimassa! Ehkä siksi tämä viikko onkin tuntunut erityisen aurinkoiselta ja kivalta... Tanssiminen ja treeni yleensäkin tekee ihmeitä! Ihanaa päästä kunnolla liikkumaan raskauden jälkeen - kohti kesää ja omaa kroppaa!