Ihan vaan kotona...


Äitiysloma on vihdoin vienyt mukanaan ja olen oikeasti nauttinut kotona olemisesta. Olen sisustellut, suunnitellut, siivoillut ja ottanut ihan vaan iisisti. Täytyy myöntää, että tämän uuden sohvan myötä on tullut pakottava tarve pitää olohuone siistinä ja sehän ei haittaa, ehkä siihen on auttanut myös, se että on oikeasti aikaa. On ihana olla kotona kun on siistiä ja puhdasta. Tuoreita kukkia olen myös kantanut tuon tuosta kaupasta ja itseasissa nytkin pitäisi uusi kimppu hakea olohuoneeseen - joo en tosiaan ole mikään vihrepeukalo ja ne aina kuivahtaa tai lörpähtää  viikossa. Tuoreet kukat olkoon mun paheeni...



Tammikuu hurahti ohi yllättävän nopeaa, jotenkin ajattelin ajan seisahtuvan kun työt loppuvat, mutta ei, näin ei päässyt käymään. Toisaalta olen tehnyt työjuttuja joka viikko, mutta sen ohella olen nauttinut vapaasta, kiireettömyydestä ja pitkistä aamuista. Erityisiä ovat olleet myös meidän arki-illat, sillä niitä ei olla ihan äsken vietetty kotona koko porukalla mun töiden vuoksi, mutta nyt on ja se on ihanaa. On ihanaa olla kotona kun koululainen saapuu koulusta, laittaa välipalaa ja auttaa läksyissä. Päivällisaikaan kun mies tulee töistä, ollaan koko perhe istuttu yhdessä ruokailemaan ilman kiirettä. Ruoan jälkeen on ehditty kauppaan, luistelemaan, pulkkailemaan, ajelulle tai ihan vain istuttu sohvalle, illalla vielä saunottu ja syöty yhdessä iltapalaa kaiken tämän jälkeen. Arjen niin pieniä ja tavallisia juttuja, joista mä olen nauttinut aivan täysin ja joista haluan nauttia niin pitkään kuin mahdollista.


Lisäksi olen saanut höpötellä lasten kanssa päivät pitkät niitä näitä. Aamulla minut herättää tuo meidän mainio 3-vuotias, jonka juttuja jaksaa ihmetellä päivästä toiseen. Hän on toimelias ja rakastaa huomiota, sitä hän on saanut. Yhdessä ollaan leikitty, pelattu, naurettu, leivottu, ulkoiltu, levätty, herkuteltu, katsottu leffaa ja nautittu kahdestaan kun isompi on koulussa. Välillä ollaan vietetty päivät erillään, sillä koen että päivähoidon tarjoamat sosiaaliset taidot ja aikataulut tekevät hyvää tälle meidän vauhtihirmulle, joten parina päivänä viikossa olen saanutkin nauttia ihan vain itsestäni. Päivähoitopäivät mahdollistavat myös kahdenkeskeisen ajan isomman kanssa, jolloin ollaankin läksyjen lisäksi tehty kaikkea shoppailusta pelailuun. Pian meidän arkea värittää pienen pieni ihminen, joka tarvitsee minua joka hetki ja olenkin pyrkinyt luomaan pojille tunteen siitä, että he ovat edelleen äidille yhtä rakkaita ja haluan että he muistavat kaiken kivan mitä ollaan touhuttu. Pian touhutaan hieman isommalla porukalla ja uskon että edessä on ihania hetkiä, jotka jättävät ihania muistoja lapsuudesta.  Yhdessä ja erikseen ollaan siis kaikkea hommattu ja kovasti nuo tulevat veljet odottavat pientä saapuvaksi, ollaan laskettu öitä jo pari viikkoa. On tavallaan lasten kannalta melko helppoa kun tietää milloin vauva syntyy, tänäkin aamuna pienempi kysyi "tuleeko minusta ihan kohta isoveli" ja minä sain vastata, "kyllä, enää 3 yötä" ja niin meillä noustiin iso hymy kasvoilla kuuluttamaan isille ja veljelle, kuinka ihan kohta vauva tulee!

Tiedättekö ne hetketä kun sydän hymyilee ja oikeen tuntee onnellisuuden kehossaan.

Vaikka mua rehellisesti jännittävää tuleva leikkaus, se myös hieman harmittaa, en koskaan saanut kokea synnytystä, mutta toisaalta en halua sitä murehtia, olen onnellinen, että minua on siunattu tällä perheellä, joka on kolmen yön päästä kokonainen<3


Koska en lupailuista huolimatta saanut viikonloppuna aikaan kirjoitella tänne mitään, on tällä viikolla luvassa vielä muutama postaus, jotka odottavat viimeistelyä ja julkaisua. Vauvan hoitonurkka, tänään saapuva tv-taso ja huonekalujen kierrätys, lasten huoneen sisustus, sekä kirje vauvalle... Ensiviikolla luvassa saattaa olla jo jotain ylisöpöä ja vauvantuoksuista<3


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvan sänky

String system muutti olohuoneeseen

Vauvan hoitotaso (näin alkuun)