2017/01/31

Kirje meidän tulevalle ihmeelle.

Hei Pieni, 

Istahdin sohvalle ja aloit heti muistuttelemaan itsestäsi. Olet ollut melkoisen vilkas jo viikolta 19 saakka ja ollaankin isäsi kanssa ihmetelty ja ihasteltu kasvavia voimiasi joka ikinen päivä. Tänään on tiistai, sun tulevat veljet eivät ole nyt kotona, vaan minä, äitisi olen ihan yksin. Aina kun olen yksin minulla on aikaa ajatella ja joskus ajattelenkin ihan liikaa... Viime päivät olen lakkaamatta ajatellut sinua, sillä kolmen yön päästä me tapaamme ensimmäistä kertaa. On tavallaan hassua, ettei olla vielä koskaan tavattu, mutta rakastan sinua hurjan paljon jo nyt. Olet kasvattanut minulle melkoisen kummun tuohon eteen, ja valehtelisin jos väittäisin, etten odota myös sen katoamista. Raskausaikasi on ollut helppoa ja ihanaa, vaikka tottakai välillä pysähdyn murehtimaan milloin mitäkin, mutta niistä sun ei tarvitse tietää. Tällä hetkellä toivon maailman eniten, että kaikki menis syntymäpäivänäsi hyvin ja saisin sinut vierelleni, että voitaisiin heti alkaa tutustua toisiimme paremmin ja voisin vain suukotella ja ihastella sinua aamusta iltaan. Veljesi, joita sinulla muuten on kaksi, ovat joutuneet viettämään ensimmäiset päivänsä lastenosastolla ja tällä kertaa mun suurin haave tosiaan olisi, että saisin jakaa ensimmäiset päiväsi sun kanssasi vierekkäin. Mutta sun ei tarvitse siitä huolehtia, susta pidetään siellä hyvää huolta varmasti kävi miten kävi. 

Pian saat siis kokea elämäsi ensimmäisen järkytyksen, kun lääkäri ottaa sut pois sieltä lämpimästä, mutta usko pois, täällä on kivaa ja sua odottaa rakastava perhe. Sun perheeseen kuuluu siis minä, eli sun äiti, joka on joskus hieman ylihuolehtiva tiukkis, mutta lupaan rakastaa sua aina maailman eniten, ihan niin kuin sun veljiäsikin. Sitten sulla on kaksi maailman parasta isoveljeä, Petrus on 3-vuotta, hän on eläväinen aito ihana sisupussi, jolta opit varmasti paljon kaikkia temppuja ja hän tulee rakastamaan sinua varmasti ensinäkemältä ihan suunnattomasti. Välillä Petrus meinaa olla hieman raju rakastaja, mutta oppii varmasti suukottamaan hellästi ja tajuaa ettei sinua voi kovin kovati ainakaan alkuun halailla. Toinen sinun veljistäsi on Oliver, hän on jo 8-vuotias, eli uskallan sanoa, että hän on jo isopoika. Oliver on tunnollinen, hieman Petrusta rauhallisempi ja aivan todella hurmaava isoveli sitten teille pienemmille. Oliver odottaa sinua jo tosi tosi innoissaan ja on kertonut sinusta kaikille kavereilleen, tunnustellut monet kerrat sun potkuja ja ihmetelly sun liikehdintää siellä mahassa. Lisäksi sua odottaa täällä maailman paras isä, joka on jakanut tämän odotuksen minun kanssani. Iskä on välillä vähän höpsö, jaksaa pelleillä teidän kanssa ja toimii vaikka sohvana lattialla tarpeen tullen. Välillä isi on työreissuilla, mutta sillon me aina soitetaan sille sellaisia facetime-puheluita, joista se näkee meidät ja me se. Isäsi on rakastava ja huolehtiva, uskallan sanoa, että maailman paras. Hän tulee mukaani kun synnyt ja saatkin tutustua ensin hetken hänen kanssaan, luulen että sinustakin tulee ihan isin poika, kuten veljesikin. Meidän kaikkien ääniä olet varmasti ihmetellyt ja kuunnellut jo pitkän tovin siellä mahassa, ja pian saat kaikille äänille kasvot, toivottavasti et ole kovin säikähtänyt koviä ääniä, joita etenkin tuolta pienemmältä isoveljeltäsi aina pääsee... Saatetaan siis olla myös hieman äänekäs porukka, mutta tulet täydentämään meitä entistä ihanammaksi perheeksi. Tämä perhe on minulle kaikki kaikessa, enkä millään malttaisi odottaa, että tulet ja teet meistä kokonaisen, pian alkaa meidän ikioma tarina viiden hengen perheenä. 


Pian siis saan sinut ensimmäistä kertaa syliini, lupaan ihmetellä sinua ensi hetkestä, kertoa sinulle joka päivä kuinka paljon sinua rakastan, lupaan olla sinulle äiti johon voit aina luottaa ja turvautua. Me odotamme sinua jo, olet meille rakas<3 Pian nähdään pienokaisemme! 


Ihan vaan kotona...


Äitiysloma on vihdoin vienyt mukanaan ja olen oikeasti nauttinut kotona olemisesta. Olen sisustellut, suunnitellut, siivoillut ja ottanut ihan vaan iisisti. Täytyy myöntää, että tämän uuden sohvan myötä on tullut pakottava tarve pitää olohuone siistinä ja sehän ei haittaa, ehkä siihen on auttanut myös, se että on oikeasti aikaa. On ihana olla kotona kun on siistiä ja puhdasta. Tuoreita kukkia olen myös kantanut tuon tuosta kaupasta ja itseasissa nytkin pitäisi uusi kimppu hakea olohuoneeseen - joo en tosiaan ole mikään vihrepeukalo ja ne aina kuivahtaa tai lörpähtää  viikossa. Tuoreet kukat olkoon mun paheeni...



Tammikuu hurahti ohi yllättävän nopeaa, jotenkin ajattelin ajan seisahtuvan kun työt loppuvat, mutta ei, näin ei päässyt käymään. Toisaalta olen tehnyt työjuttuja joka viikko, mutta sen ohella olen nauttinut vapaasta, kiireettömyydestä ja pitkistä aamuista. Erityisiä ovat olleet myös meidän arki-illat, sillä niitä ei olla ihan äsken vietetty kotona koko porukalla mun töiden vuoksi, mutta nyt on ja se on ihanaa. On ihanaa olla kotona kun koululainen saapuu koulusta, laittaa välipalaa ja auttaa läksyissä. Päivällisaikaan kun mies tulee töistä, ollaan koko perhe istuttu yhdessä ruokailemaan ilman kiirettä. Ruoan jälkeen on ehditty kauppaan, luistelemaan, pulkkailemaan, ajelulle tai ihan vain istuttu sohvalle, illalla vielä saunottu ja syöty yhdessä iltapalaa kaiken tämän jälkeen. Arjen niin pieniä ja tavallisia juttuja, joista mä olen nauttinut aivan täysin ja joista haluan nauttia niin pitkään kuin mahdollista.


Lisäksi olen saanut höpötellä lasten kanssa päivät pitkät niitä näitä. Aamulla minut herättää tuo meidän mainio 3-vuotias, jonka juttuja jaksaa ihmetellä päivästä toiseen. Hän on toimelias ja rakastaa huomiota, sitä hän on saanut. Yhdessä ollaan leikitty, pelattu, naurettu, leivottu, ulkoiltu, levätty, herkuteltu, katsottu leffaa ja nautittu kahdestaan kun isompi on koulussa. Välillä ollaan vietetty päivät erillään, sillä koen että päivähoidon tarjoamat sosiaaliset taidot ja aikataulut tekevät hyvää tälle meidän vauhtihirmulle, joten parina päivänä viikossa olen saanutkin nauttia ihan vain itsestäni. Päivähoitopäivät mahdollistavat myös kahdenkeskeisen ajan isomman kanssa, jolloin ollaankin läksyjen lisäksi tehty kaikkea shoppailusta pelailuun. Pian meidän arkea värittää pienen pieni ihminen, joka tarvitsee minua joka hetki ja olenkin pyrkinyt luomaan pojille tunteen siitä, että he ovat edelleen äidille yhtä rakkaita ja haluan että he muistavat kaiken kivan mitä ollaan touhuttu. Pian touhutaan hieman isommalla porukalla ja uskon että edessä on ihania hetkiä, jotka jättävät ihania muistoja lapsuudesta.  Yhdessä ja erikseen ollaan siis kaikkea hommattu ja kovasti nuo tulevat veljet odottavat pientä saapuvaksi, ollaan laskettu öitä jo pari viikkoa. On tavallaan lasten kannalta melko helppoa kun tietää milloin vauva syntyy, tänäkin aamuna pienempi kysyi "tuleeko minusta ihan kohta isoveli" ja minä sain vastata, "kyllä, enää 3 yötä" ja niin meillä noustiin iso hymy kasvoilla kuuluttamaan isille ja veljelle, kuinka ihan kohta vauva tulee!

Tiedättekö ne hetketä kun sydän hymyilee ja oikeen tuntee onnellisuuden kehossaan.

Vaikka mua rehellisesti jännittävää tuleva leikkaus, se myös hieman harmittaa, en koskaan saanut kokea synnytystä, mutta toisaalta en halua sitä murehtia, olen onnellinen, että minua on siunattu tällä perheellä, joka on kolmen yön päästä kokonainen<3


Koska en lupailuista huolimatta saanut viikonloppuna aikaan kirjoitella tänne mitään, on tällä viikolla luvassa vielä muutama postaus, jotka odottavat viimeistelyä ja julkaisua. Vauvan hoitonurkka, tänään saapuva tv-taso ja huonekalujen kierrätys, lasten huoneen sisustus, sekä kirje vauvalle... Ensiviikolla luvassa saattaa olla jo jotain ylisöpöä ja vauvantuoksuista<3


2017/01/20

Sairaalakassi


Vaikka me tiedetäänkin tarkka päivä milloin vauvan tulisi syntyä, on minulle tullut pieni pelko siitä, että synnytys käynnistyisi jo ennen tätä ja lähtö tulisi nopeaa. Tuntemuksia synnytyksestä ei onneksi ole juurikaan ollut muutamia supistuksia lukuun ottamatta... Kuitenkin se, että tämä vauva on jo aivan lähtökuopissaan laskeutuneena ja kiinnittyneenä, luo pientä jännitystä odotukseen. Kumpikaan pojista kun ei koskaan edes laskeutunut... Toisaalta, turhapa tässä on stressata, jos tämä käynnistyy niin se on menoa sitten, mutta luotetaan nyt, että kaveri malttaa sovittuun päivään asti. 

Sairaalakassia olen tosiaan jo hieman pakkaillut, loput tavarat heitän reppuun kun lähdetään. Netti on täynnä ohjeita mitä kassin pitäisi sisältää, mutta aiemmillakin kerroilla olen pärjännyt melko vähällä, joten mitään turhaa en pakkaa mukaan tälläkään kertaa. 


Tärkeimmät jutut on toki omat hygieniavälineet, eli shampoo, hoitoaine, hammasharja ja -tahna, liivinsuojuksia, kosteusvoide, ponnareita ja hiusharja. Meikkejä vähän arvon, että pakkaanko mukaan, mietin että tekeeköhän mieli vähä ehostautua kotiin lähtiessä... Eli meikit saattaa myös reppuun sujahtaa lähtiessä. Alusvaatteita ja sukkia pakkaan mukaan varalta muutamat, vaikka onhan ne sairaalan verkkomallit aivan mega seksikkäät ja ihanat. Yhdet omat "kotihousut" pakkaan matkaan ja sandaalit, jotka on helppo vetästä jalkaan liikkuessaan. Vaikeinta on ollut miettiä vaatteita kotimatkalle, tiedän ettei kroppa ole se oma vanha mikä oli 9kk sitten, haava tulee olemaan arka , mutta mammalegginsit eivät pysy jalassa jos vanhat merkit pitävät paikkansa...  Niinpä mukaan valikoitui ihan vain legginsit ja tunika, helpot ja rennot, mutta ei ihan verkkarit kuitenkaan. 




Vauva saa kotiutua valkoisella perus bodylla, Po.pin sinisillä raitapöksyillä ja pienillä villasukilla. Sisävaatteiden päälle vetäistään säästä riippuen toppahaalari tai villapuku, pienet lapaset ja paksut villasukat, kypärälakki, sekä Joulupukin tuoma ylisöpö Metsolan pipo. Lisäksi käärö pyöräytetään lämpöpussiin ja ulkona olon ajaksi suojataan harsolla, vaikka ei tietenkään ulkoilla kun ne pari minuuttia mitä liikutaan autolle ja autosta kotiin. Vaatteiden lisäksi mukaan siis lähtee harso ja tutti tuttinauhoineen. Pojat halusivat tuoda vauvalle jonkun oman lelun, joten se saadaan toivottavasti asettaa sitten sängyn päähän jo sairaalassa.


Kun näitä pieniä tavaroita pakkailee niin en malttaisi enää odottaa että näen hänet<3 

Kaiken tämän "pakollisen" lisäksi pakkailin mukaan muutaman sisustuslehden, ristikkolehden ja kynän, kännykän laturin ja kameran. Luulenpa, että näillä pärjään varsin hyvin ja eiköhän mieheni tuo jos jotain uupuu... Saa vihjasta jos tästä jäi jotain tärkeää uupumaan! Ei oo enää kauaa! <3 <3 kohta saan jo esitellä meidän pienen ihmeen, joka tekee meidän perheestä kokonaisen! 

2017/01/15

Vauvan juttuja osa 2 - vaunut ja turvaistuin.



Esittelin aiemmin meidän tulevan vauvan sängyn ja nyt ajattelin, että vuorossa voisi olla kulkuvälineet, eli vaunut ja turvaistuin. Vaunut onkin itseasissa yksi ainoista asioista jotka meillä olivat Petruksen jäljiltä... Uusittiin rattaat kun Petrus siirtyi vaunuista rattaisiin, joten vaunukoppa on ihan uusi. Meillä on hyvin palvelleet Bugaboo Buffalot, joihin vaihdeltiin poikien kanssa tällä viikolla vaunukoppa rataskankaiden tilalle.


Vaunut on olleet ihan mielettömän ihanat rattaina ja uskon, että ne palvelevat vähintään yhtä hyvin vaunuina - odotan jo vaunulenkkejä! Vaikka meillä tuo tuleva isoveli 3-vee onkin melko reipas kävelijä, päätettiin hankkia rattaisiin varalta myös seisomalauta helpottamaan kaupunki-, puisto- ja kauppareissuja. Seisomalautaa ei olla vielä asennettu, sillä unohdettiin se Kuopioon... Mutta eipä me sitä vielä tarvitakaan. 




Autoon meille valikoitui Maxi-cosin cabriofix, jonka saa adaptereilla kätevästi vaunujen runkoon ja autoon se napsahtaa two-way telakan avulla silmän räpäyksessä. Kaukaloon hankittiin Baby's only lämpöpussi, johon rakastuin täysin kun ne tulivat Noomiin myyntiin. Lämpöpussi oli yksi ensimmäisistä hankinnoistani vauvalle, koska pelkäsin että jäisin ilman jos en toimisi nopeasti. Näyttää noita edelleen kaupoissa olevan, mutta tuota väriä en ole kyllä nähnyt missään pitkään aikaan... Perustelen aikaisen hankinnan tällä, haha.


Hiljalleen siis kaikki valmiina... hoitopisteestä, vaatehankinnoista, sairaalakassista ja  arjen helpottajista tulossa vielä juttua näissä vauvan tavaroiden esittelyissä :)






2017/01/14

Adea band - Voiko sohvaa rakastaa?



Päätettiin joululomalla mieheni kanssa, että hankitaan uudet päälliset meidän sohvaan ja ollaankin niitä katseltu ja vertailtu monena iltana viime viikkoina. Värivaihtoehdot jotka miellyttivät molempia pyörivät selkästi erilaisten harmaiden ympärillä. Adealla on kyllä niin mahtava valikoima, että se ei todellakaan tee valinnoista helppoja.



Viime viikolla taas selailin kankaita ja inspiroiduin erilaisista kuvista missä esiintyi Adean camp-sohva, kunnes silmieni eteen pamahti Adea band-sohva harmaana! No, itseasissa tuo band on malliltaan sellainen josta ollen haaveillut jo ekasta omasta asunnosta asti, mutta ei vain olla raaskittu sitä ostaa. Päätettiin joskus, että kun tiedetään ostavamme talo, joka olisi "loppuiän koti", ostaisimme Adean bandin sinne... Mutta, yhtäkkiä edessä oli tosiaan tuo sohva vähän käytettynä ja hinta oli paljon uutta edullisempi. No, arvatkaa innostuiko mieheni asiasta... No ei todellakaan! Hän oli vannoutunut campin täydelliseen löhöilyominaisuuteen ja se oli hänen mukaansa "just ostettu" (viime keväänä, ja jo ostaessamme tiesimme, että joskus kankaat uusittaisiin...). Minä kuitenkin päätin laittaa viestiä tuosta harmaasta kaunokaisesta ja  se oli vielä vapaana, myyjä paljastui tutuksi ja tehtiin sopimus, että laittaisin meidän sohvan myyntiin, mutta jos heidän sohva kävisi aiemmin kaupaksi tai ylipäätään joku sen meinaisi ostaa niin saisin tiedon siitä heti. No, niinpä minä sitten seuraavan aamuna nappasin kuvat sohvastamme, jokaisesta sen virheestä mutta myös sen kauniista kokonaisuudesta. Me todellakin tykättiin campista, mutta rehellisesti se oli hieman iso tähän tilaan... No, eipä mennyt aikaakaan kun sohvasta tuli ensimmäiset kyselyt ja seuraavana päivänä meidän sohva oli myyty ja olohuone huusi tyhjyyttään. Perjantai-ilta vietettiinkin lattialla makoillen ja lauantaina nuo ihanat ihmiset, jotka olivat päättäneet myydä ihanan sohvansa meille, ajelivat meidän pihaan peräkärryn kanssa ja uusi sohva kannettiin meidän olohuoneeseen. 


Ihan en tietenkään omin päin ilman mieheni suostumusta vanhasta luopunut, vaan lopulta hän jopa laski että säästimme ehkä hieman näin. Nyt meidän olohuonetta koristaa sohva, josta olen haaveillut kauan, sohva, joka istuu meidän kotiin täydellisesti, sohva, jossa koko perhe viihtyy, sohva, joka ei kaipaa uusia kankaita, sohva, joka ei ole liian iso ja tunkkainen tilaan, sohva, joka luo mahdollisuuksia myös ehkä joskus vaihtaa järjestystä, sohva, jota rakastan! Nyt olohuoneen ilme on pehmeämpi, enemmän meidän näköinen, entistä kodikkaampi ja kutsuu oleilemaan. Sohva joka saa varmasti kulkea mukanamme monen monta vuotta, tavoitteena 20 yhteistä vuotta! Näin mä taisin vannoa kun tämä meille kannettiin... 


Mitäs olette mieltä, kannattiko pieni satsaus? 

2017/01/09

Yllätys nimeltä vauvajuhlat!

Minä rakastan yllätyksiä, tai siis rakastan järjestää yllätyksiä! Viikonloppuna sainkin ilokseni olla järjestämässä yllätys vauvajuhlia mieheni siskolle. On muuten aika mahtavaa saada tosi saman ikäiset serkukset, saa nähdä montako viikkoa ikäeroa lopulta tulee, vai puhutaanko pelkistä päivistä - jänniä aikoja! Mutta niin, me tosiaan järjestettiin pienellä porukalla pienen pienet vauvajuhlat tälle upealle tulevalle äidille ja uskomatonta kyllä, hän ei aavistanut mitään! Järjestäjän roolissa mua ehkä eniten jännitti, että ehditäänkö järjestää juhlia ennen vauvan tuloa, ehdittiin onneksi! 


Tuleva äiti siis oli sopinut menoa ystävänsä kanssa klo 13 lauantaille, ja että hänet haettaisiin kotoa... No, innokkaana hän oli menossa jo pihalle odottamaan, mutta "mun ois pakko käydä pissalla teillä jos sopii" suunnitelma toimi paremmin kuin hyvin. Niinpä me siis hiippailtiin pitkin käytävää sovitun shoppailukaverin perässä "käymään pissalla" ja yllätettiin tuleva äiti heti ovella. Yllätys onnistui täysin emmekä tainneet edes missään vaiheessa meinata jäädä kiinni, vaikka myönnän että muutama valkoinen valhe oli itsekin keksittävä kun soiteltiin samaisena aamuna... 


Harmiksi me ystävät ja tutut asustamme ympäri Suomea ja meitä pääsi paikalle tosiaan vain muutama, mutta eipä se toisaalta yllätystä tai juhlia huonontanut - saatiin herkutella enemmän ja kaikkien kanssa ehti vaihtamaan kuulumisia. Facebookin salaisessa ryhmässä oltiin tehty työn jakoa ja jokainen toi mukanaan jotain ja myös ne ketkä eivät päässeet paikalle osallistuivat tahoiltaan. Minä otin vastuun vaippakakusta, rakastan askartelua ja koska muut ehdotteli leipomuksia, ajattelin kerrankin olla leipomatta mitään (innostun yleensä aina leipomaan joka paikkaan). Lopulta päädyin myös tekemään salaattia kinkkupiirakan kaveriksi. 



Vaippakakun kasasin kahden kokoisista vaipoista, ihan pienistä ja vähän isommista. Aluksi rullailin vaipat pienten kuminauhojen avulla, jonka jälkeen kasailin niitä pahvialustalle, johon kiinnitin tueksi tyhjän talouspaperirullan. Alimmassa kerroksessa on isompia vaippoja, keskimmäisessä sisempänä isompia ja ulompana pienempiä ja ylin kerros on kokonaan pienimpiä. Kokonaisuutena kakussa on siis vajaat kaksi Muumi vaippapakettia kokoa 1 ja 2. Muutamat jäivät yli ja ne säästelin itsekkäästi meille... Jokainen vaippakerros on sidottu nauhoilla ja päällimmäisenä koristaa leveä koristenauha, sekä ohuempi valkoinen nauha. Lisäksi kakun reunoille kiinnitin pieniä lahjoja ja tarvikkeita vauvalle, puhdistuslappuja, tutteja, tuttipullon ja unirievun. Lopuksi paketoin kakun sellofaaniin ja sidoin valkoisin nauhoin. 



Lahjojen ja herkkujen lisäksi oltiin tottakai järjestetty juhlien päähenkilöille pientä ohjelmaa. Ensiksi maistateltiin hieman vauvan soseita... Meillä oli neljä eri makuista sosetta, joista siis piti silmät sidottuina arvata mitä niissä on. Maut olivat kukkakaali, jota sankari arveli kalaksi?! Toisena mentiin vähän helpommalla ja maistettiin kuningatarta, joka tosin oli arvauksella ruusunmarja... Kolmas oli ehkä pahin, nimittäin kasvisnaudanlihasose, no tämä meni "lihapatana" aika lähelle oikeaa ja lopuksi maistatettiin  sitten mango-päärynää, josta tuli viimeiset puoli pistettä koska arvaus oli pelkkä päärynä. Näiden jälkeen herkuteltiin ja höpistiin, sekä arvailtiin vauvakuvista kuka on kuka. Kiitos vaan mun äidin joka lähetti mun kuvia, nimittäin mun kohdalla kuului kysymys "siis oliko nää kaikki muka tyttöjä"... Ja näin, olin tosi söpö poika pienenä, hahaha! 
Herkuttelun jälkeen oli vielä luvassa tietovisa ja mahanmitan arvaus! 

Oli mahtavaa kun yllätys onnistui ja oli myös aivan ihana viettää monta tuntia ihan vain tyttöporukalla. Siinä kaiken lomassa toki ihasteltiin vauvatavaroita, mietittiin tulevia synnytyksiä ja oltiin ihan vaan paksuna. Kaikin puolin onnistuneet juhlat<3 

2017/01/07

Vauvan sänky

Viikot vierii ja on hiljalleen aika ihan oikeasti alkaa valmistautua vauvan tuloon. Tänään raskausviikot ovat tarkalleen 34+6, esikoisemme syntyi 34+5! Nuorempi meni yli lasketun ajan ja tästäkin on luottavainen mieli, että päästään helposti viikolle 38+, jonne on ennusteltu leikkausaikaa... Sekin selviää lopullisesti jo viikon päästä. Melko hurjaa! 


Kuten olen kertonut, olemme hankkineet oikeastaan kaiken tarvittavan vauvalle, mutta tavarat ovat pyörineet pitkin kaappeja, nurkkia ja laatikoita. Vihdoin olen siis aloittanut ihan oikeasti laittamaan kotia ja tavaroita valmiiksi vauvaa varten. Ensitöikseen pesin kaikki pienet vaattet ja lakanat ja laitettiin sänky valmiiksi. Lakanat varmaan pesen vielä uudestaan, mutta oli ihana laittaa tuo pieni peti valmiiksi vauvalle. Sänkyyn on vielä tulossa valkoinen villapeitto toimittamaan päiväpeitteen virkaa ja lupaan esitellä sen heti kun mun äiti saa sen valmiiksi<3

Sänky tilattiin netistä, kun sain pakkomielteeksi saada juuri tämän mallin. Itseasissa meillä oli tämä täysin sama malli Petruksella, mutta olin kerennyt sen myydä jo pois. Sänky on Little Footprint Lilly, ja se on valmistettu koivusta. Ihastuin aikoinaan sen littaniin pinnoihin ja korkeisiin päätyihin. Päätöksen kruunasi laskettava reuna, joka helpottaa yösyöttöjä kummasti kun vauvan saa helposti pyöräytettyä viereen. Vauvan kasvaessa laskettavan reunan tilalle voi ostaa matalan laidan, jolloin sängyn käyttöikä kasvaa taaperon mukana. Sänky laitettiin tuohon meidän huoneen nurkkaan lähelle meidän sänkyä ja kunhan vauva kotiutuu niin aion vetästä pinnasängyn aivan meidän sänkyyn kiinni, haavan kanssa sängystä nouseminen kun ei ole mitään herkkua varsinkaan kesken unien. 

Paikalliselta nettikirpparilta ostin myös tuon babynestin, jolloin pinnasänkyyn saa ensikuukausiksi pesämaisen fiiliksen, babynest toki palvelee kätevästi tarvittaessa päivällä sohvalla tai yöllä meidän sängyssä. Väreiksi on valikoitunut harmaata ja valkoista. Tulevan isoveljen valitsema Pentikin norsukin pääsi jo odottelemaan tuhisijaa viereensä. Reunapehmusteen tilasin black fridayn aikaan hyvästä alesta ja siinäkin jatkuu tämä ihastukseksi muodostunut värimaailma. 


Sängyn päällä koristaa PuineNY:n ihana supersankari-viiri ja jossain kaapin pohjalla vielä lymyilee mobile, joka on koristanut jo esikoisen sänkyä, se pitäisi vielä siis tähän kokonaisuuteen kaivella. 

Näitä vauva-aiheisia postauksia siis on luvassa jatkossakin, kuten myös muuta lifestyle-juttua sisustuksen rinnalla. Mutta edessä siintävä kevät, hormoonit ja mammaloma ovat jo saaneet pientä sisustusintoilua aikaan... Jotkut ehkä jo bongailivat instan puolelta mitä täällä on tapahtunut, mutta siitä lisää piakkoin myös täällä. Sopivasti sikin sokin siis luvassa kaikkea sisustuksesta ihan tavalliseen arkeen meidän tyyliin. 

<3 




2017/01/03

Sopivasti sikin sokin 2016

Olen viime päivinä lueskellut paljon vuosikatsauksia blogeista ja päätin lopulta tehdä omanikin. On oikeastaan ihana hieman muistella kulunutta vuotta, joka oli melkoisen tapahtumarikas. Näin jälkeen päin ajateltuna vuosi 2016 oli aivan mahtava, ihan kaikkine haasteineen, iloineen, suruineen ja saavutuksineen, yllätyksineen ja lahjoineen. No, eiköhän hypätä aikamatkalle...

Tammikuu



Vuosi vaihtui lomailun merkeissä, tiedossa oli kiireinen kevät ja loma pyrittiinkin pyhittämään ihan vain perheelle. Kotona tapahtui myös pieniä muutoksia ja toteutuipa meidän yksi sisustushaaveistakin. Alkukuu siis oltiin vain ja teinpä minä uuden vuoden lupauksenkin, jonka taisin aika hyvin pitää! Lupasin nimittäin antaa itsestäni enemmän ja olla rohkeammin ihan vain minä. Arjen alettua se veikin mennessään, ulkona paukkui pakkanen ja kävinpä elämäni ensimmäisellä blogitaapamisellakin!   Tammikuu meni siis lopulta sisustellen ja arkeen totutellen, siitä se vauhti aina lähtee käyntiin kohti kevättä...

Helmikuu


Helmikuussa oli arki selkeästi vienyt mukanaan ja aina kun en tiedä miten kaiken hoitaisin, ehtisin ja kerkeisin alan keksimään lisää tekemistä kotona. Silloin iskee se tarve vaihtaa järjestystä ja hakea piristystä jostain. Helmikuussa siis oli selkeästi tällainen aika, sillä ihastuinhan vihreään, pyörittelin olohuonetta tuon tuosta ja täytin vapaa-ajan kaikella turhalla tekmisellä. En tajua miksi, mutta tätä harrastan edelleen, en osaa levätä silloin kuin pitäisi... Toisaalta sisustaminen on minulle terapiaa ja se rentouttaa. Helmikuu meni ohi vauhdilla ja mitään erikoista ei silloin ehtinyt touhuilla kodin ja työn lisäksi.

Maaliskuu



Maaliskuu ku alkoi sairastellen ja edellistä kesää muistellen, ja jatkuikin melko tapahtumarikkaana aina loppuun saakka. Maaliskuussa vietettiin hiihtolomaa, kotiutettiin uusi sohva, sisusteltiin, käytiin kisamatkalla, toteutettiin Diy-projekti ja vietettiin pääsiäistä, joka loi tunteen siitä, että kevät oli saapunut ihan oikeasti.

Huhtikuu


Huhtikuussa aloin jo hieman haaveilemaan kesästä, vaikka eihän keväässä mitään vikaa ole, päinvastoin, yksi mun ehdottomasti lemppareista. Mutta selkästi kun päällä oli kiire ja päivät ja viikot täynnä touhua, sitä alkoi jo hieman haaveilla lomasta ja lämmöstä. Huhtikuussa sisusteltiin ja stailattiin, shoppailtiin hullareilla ja pysähdyttiin hieman miettimään, kelaamaan aikaa taaksepäin ja yhtäkkiä myös tajusin kiireiden olevan takanapäin, yhtäkkiä oli aika valmistautua vappuun.

Toukokuu


Toukokuu on meillä yhtä juhlaa, alkaahan se vapusta ja silloin juhlitaan myös meidän esikoisen, sekä mieheni syntymäpäiviä, niin ja äitienpäivääkin siellä välissä. Juhlia saa siis tasaisesti koko kuukauden. Toukokuussa myös usein kiireet alkavat jäädä taakse ja kesä alkaa jo kuiskia tulostaan, toukokuu on siis toivoa täynnä.

Kesäkuu


Kesäkuuta odotin kovasti, edessä oli loma ja kisamatka ja paljon ihania suunnitelmia, mutta kuinkas kävikään... Minä, joka en oikeasti ikinä sairasta, sairastuin keuhkokuumeeseen ja siinä menikin iso osa kuusta. Tauti ei onneksi pahimmillaan kestänyt kauaa, mutta siitä palautuminen ei ollutkaan ihan nopeaa kuin toivoa saatoin. Kisamatka kuitenkin heitettiin, kotia sisustettiin ja lomailtiin.

Heinäkuu


Heinäkuussa me vain lomailtiin ja myös blogi lomaili, sillä alkuraskuden väsymys ja etova olo olivat läsnä aina kun pysähtyi edes hetkeksi... Olin turvokisssa kuin pullataikina ja tuntui että mun otsassa luki "olen raskaana". Oikeasti mitään ei näkynyt, kukaan ei huomannut väsymystä ja kuukausi meni kesästä, lomasta, reissaamisesta ja ystävistä nauttien.

Elokuu


Elokuun alku nautittiin vielä lomailusta, sitten olikin aika hypätä arjen pyörteisiin. Elokuussa päätin myös avartaa blogin suhteen ajatuksia, en halunnut enää vain miettiä sisustusta vaan tuntui, että pystyisin antamaan niin paljon enemmän jos vain uskaltaisin... tämä vaatii edelleen harjoitusta, mutta hiljalleen alan päästä jyvälle siitä, mitä haluan ja uskallan täällä jakaa!

Syyskuu


Syyskuussa arki oli vetänyt jo mukaan mutta hymy pysyi huulilla ja myöhemmin paljastinkin, että miksi. Arki rullasi ja kuukauteen mahtui myös meidän pienemmän hurmurin synttärikemut. Salaisuuksia, arkea ja juhlaa oli siis meidän alku syksy pullollaan.

Lokakuu


Lokukuussa raskaus oli jo puolivälissä, hurjaa miten siitäkin on jo aikaa, vaikka tuntuu kuin se olisi ollut aivan vasta. Maha kasvoi ja uskalsin tehdä ensimmäiset ostoksetkin vauvalle, saatiinpa poikalupauskin silloin. Koko kuu huipentui toki meidän New Yorkin matkaan, jota olin odottanut varmaan koko ikäni! Kaiken tämän lisäksi käytiin ekaa kertaa leffassa meidän pienemmän pojan kanssa ja sisusteltiin kotona jo hieman ennakoiden vauvan tuloa. Lokukuussa kyllä kerkesi siis vaikka ja mitä!

Marraskuu


Marraskuuhun herättiin vielä New Yorkissa, ihmeteltiin maailman menoa ja nautittiin lomasta. Siitä alkoikin sitten kotiin tultua melkoinen loppurutistus töiden suhteen. Töitä riitti, kaamos meinasi musertaa, mutta pieniä hetkiä ehdittiin myös pysähtyä ja nauttia, olla vain.

Joulukuu


Niin vain alkoi olla vuosi lopuillaan, joulukuussa blogin valtasikin Sopivasti Sikin Sokin-joulukalenteri. Kiire täytti viikot ja lähenevä loma aiheutti pientä stressiä, työt piti saada tehtyä... Mutta kuten arvata saattaa, hommaa jäi tälle vuodelle ennemmän kuin olisi tarvinnut. Kuitenkin takana on kiireestä huolimatta Joulukuu kaikkine jouluiloineen, ja lopulta saatiin rauhoittua joulun viettoon koko perheen voimin. Joulua vietettiin Kuopiossa ja viimeiset päivät nautittiin kotona. Väsyneenä, mutta onnellisena sanoin viimeisenä päivänä hei hei kuluneelle vuodelle ja kasasin joulun laatikkoon.

Aika aikaa kutakin... Nyt on aika uuden vuoden ja uudenlaisen arjen.

Kiitos 2016. Kiitos jokaiselle lukijalle, toivottavasti pysytte mukana myös vuonna 2017, toivottavasti teitä löytyy tänne lisää ja toivottavasti voin antaa teille jotain, minkä vuoksi haluatte palata tänne uudestaan<3

Kiitos.


2017/01/02

Uusi vuosi, uudet kujeet

MAHTAVAA ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE!


Ihana vuoden viimeinen päivä takana, ja pieni katsaus näin alkuun meidän uuden vuoden bileisiin, jotka oli siis todella villit. Saatiin miehen sisko, joka on viimeisillään raskaana, miehensä kanssa kylään, joten voinette kuvitella kuinka villit bailut järjestettiin! Vieraat saapuivat meille klo 15:00 sovitusti syömään. Kokkailtiin ruoaksi nachovuokaa, jonka kaverina tarjoiltiin guacamolea ja raikasta salaattia (jääsalaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa).


Nachovuoka


nachoja 
maustamatonta kanaa
paprika
sipuli
maustamaton tuorejuusto
salsa (tulinen)
juustoraastetta

Vuoraa astia nachoilla, heitä päälle paistetut ja mielen mukaan maustetut kanat.
Pilko sipuli ja paprika ja heittele palaset kanojen päälle. 
Sotke tuorejuusto ja salsa astiassa ja lusikoi seos kanojen ja muiden joukkoon.
Ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista 200 asteessa noin 20min

Guacamole

4 avocadoa
1 sipuli
1 rkl oliivioljyä
valkosipulijauhetta
mustapippuria
suolaa

Pilko ja sotke kaikki sekaisin, mausta mielen mukaan.

Jälkiruoaksi tein  mustikka britakakkua, joka oli muuten elämäni ensimmäin britakakku, mutta ei todellakaan viimeinen! Niin helppo ja sairaan hyvää!


Britakakku

Pohja:

125g voita
1dl sokeria
3 keltuaista 
1 1/2 dl vehnöjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi
Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada seos vaahtoon ja lisää maito.

Vuoraa pelti leivinpaperilla ja voitele paperi, levitä seos voidellulle leivinpaperille. 

Pinnalle:

3 valkuaista
1 1/2 dl sokeria
mantelilastuja

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi kiiltäväksi massaksi. Levitä seos pohjan päälle varovasti, ettet sotke taikinoita yhteen. Levittele päälle mantelilastut.

Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla 20-30min, kunnes marenki on hieman vaaleanruskea.

Anna jäähtyä kunnolla. 

Täyte:
2dl kuohukermaa
1prk rahkaa
100g vaniljaturejuustoa
5dl mustikoita

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sotke joukkoon muut ainekset. 

Jaa pohja kahteen osaan, eli leikkaa keskeltä kahtia, (ei siis kuten normaali täytekakku, vaan ihan vain puoliksi keskeltä peltiä). Nosta toinen puoli tarjoiluastialle esim isoa veistä apuna käyttäen, täytä ja nosta toinen puoli päälle. 
Valmis, ja eiku herkuttelemaan!



Kun mahat oli täytetty, otettiin hetki ihan vain rennosti höpisten, pelaillen ja leikkien. Hyvissä ajoin käytiin ampumassa myös muutamat raketit ja illalla syötiin vielä perinteisesti nakit kera perunasalaatin, herkuteltiin vielä hieman suklailla ja ihasteltiin ikkunoista naapureiden ilotulitteita. 23:00 maissa vieraat lähtivät ajelemaan kotiin ja me jäätiin vielä hetkeksi kurkkimaan ikkunoista. Kun vuosi vaihtui painettiin päät tyynyyt ja alettiin hyvmyssä suin nukkumaan. Parempaa lopetusta en olisi voinut vuodelle toivoa, täällä me oltiin omassa kodissa onnellisena koko meidän pieni perhe. 

Näin siis vaihtui meidän vuosi, ja tämä uusi on otettu vastaan oikein hyvillä mielin. Tästä vuodesta uskallan todella sanoa, että edessä on myös uudet kujeet. Rehellisesti hieman jännittää hypätä tulevaan, toisaalta olen innoissani, mutta yhtä aikaa hieman peloissani. Takana on työn täyteinen syksy ja työkuviot ovat alkaneet rullaamaan täällä Oulussa paremmin kuin hyvin, joten äitiysloma joka tulee tarpeeseen pienen pysähdyksen vuoksi on yhtä aikaa hieman pelottava, miten käy töiden ja löytävätkö oppilaat tunneille kun palailen töihin. Toisaalta haluan ajatella, etten voi moista murehtia nyt ja aionkin antaa itseni täysin perheelle. Muutamat työkuviot pitävät minua otteessaan kevään ja siitä olen ihan onnellinen, olkoon ne harrastus jossa voin päästää irti muusta ja toteuttaa itseäni muuna kuin äitinä.

Mutta tiedättekö, jo nyt, kun lomaa on kestänyt vain pienen hetken, josta suuri osa on mennyt sängyn pohjalla sairastaen, minusta on tuntunut pahalta kun olen tajunnut kuinka vähän olen pystynyt itsestäni antamaan pojille kuluneen syksyn aikana, nyt siihen on tullut muutos ja mä nautin - nautin olla äiti ihan täysillä. Turha on murehtia menneitä ja en todellakaan vaihtaisi päivääkään pois, rakastan edelleen mun työtäni ja kiitollinen olen että juuri sitä työtä saan tehdä, että se on osa minua ja pysyy osana minua. Mutta tämän vuoden aion olla Äiti isolla Ä:llä! Ja pian saan vielä olla kolmen pojan äiti - maailman siisteintä!

Nyt edessä on vielä viikko lomaa myös koululaisen kanssa ja sitten meidän pitäisi vielä jaksaa muutama viikko odotella tulevaa pikkuveljeä. Aika menee melko nopeaa varmasti ja yritänkin tsemppailla ja kirjoitella tänne enemmän raskauskuulumisia, vauvahankintoja ja muita, ennen kuin kainalossa tuhisee pieni ja jaloissa häärää yksi innokas taapero. Blogia en aio jättää, tuntuu että vasta alan päästä vauhtiin tämän kanssa, mutta sisustuspainotteisesta blogista en tiedä, kun elämä täyttyy kakkavaipoista, valvotuista öistä, ensihymyistä, haleista, vaunulenkeistä ja muusta mitä nyt vauva-arki pitää sisällään, ehkä haluan jakaa sitä arkea enemmän myös tänne. Mutta, ei hätiä, kotona olo kyllä varmasti herättää myös erilaisia sisustuskuumeiluja ja saa nähdä mitä kotonakin tapahtuu, eli sisustus ei todellakaan jää kokonaan pois!

Tämä vuosi on tosiaan aloitettu rennosti kotona, väsymys ja etova olo ovat palanneet tähän loppuraskauteen muistuttelemaan itsestään, ja joululoma meni käytännössä flunssan kourissa kokonaan. Joku outo päänsärky säikäytteli myös, mutta se on onneksi jäänyt nyt pois ja uskallan taas nauttia tästä ihanasta loppuraskaudesta, kun koko ajan vessattaa, maha on valtava, yöllä herää sata kertaa ja mitkään vaatteet ei tunnu hyvältä... jep! Kyllä mä oikeasti nautin, kun vain joku antais mun energiat takaisin niin voisin olla kovinkin ahkera nämä viimeiset viikot! Iltasin saatan istua sohvalla toista tuntia ja ihastella möyryävää mahaa, se on vaan aina yhtä jännää ja sitä tunnetta tulen varmasti ikävöimään vielä monen monta kertaa<3