2017/08/13

Helppo kakku (viimeisen?) kesäpäivän kunniaksi

Eilen paistoi aurinko, lämpötila kohosi 23 asteeseen, lapset viihtyivät ulkona ja tehtiin pihahommia. Ihana kesäpäivä kokosi perheen yhteen, tuntui melkein lomalta. Saatiin myös miehen siskon perhe kylään ja halusin kesäpäivän kunniaksi tarjota jotain ihanaa ja kesäistä, mutta helppoa ja nopeaa ettei se veisi aikaa ulkoilulta. Niinpä muistin tämän helpon kakkuvinkin johon olin törmännyt instagramissa (en vaan kuollakseni muista kenen feedistä).


Kakun pohja on suklaata ja riisimuroja, täytteeksi valikoitui vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, mansikoita ja mustikoita. Uskallan suositella, sillä tämä oli todella herkullista! 

Paitsi että kakku oli hyvää, se oli todella helppo tehdä, joten tässäpä tekovaiheet:

1. Sulata suklaalevy mikrossa. (itse tein taloussuklaasta)
2. Kaada sulaneen suklaan joukkoon riisimuroja sen verran, että "taikina" tuntuu jämäkältä. (Kaadoin ihan summassa, sen enempää mittailematta.)
3. Lado seos kahteen osaan leivinpaperilla vuoratulle alustalle ja painele tasaiseksi ympyräksi. 
4. Anna hetken jähmettyä jääkaapissa. 
5. Nosta toinen pohja tarjoilualustalle, täytä mieleisillä täytteillä, nosta toinen pohja päälle ja koristele. 
6. Nauti! 

Ainoa mikä kakussa oli hankalaa, oli kova pohja... Tein pohjan jo aamulla jääkaappiin ja nostin sieltä suoraan täytettäväksi, joten se oli melkoisen kova ja lohkesi leikattaessa vähän mistä sattuu. Suosittelisin siis pientä hetkeä huoneenlämmössä ennen täyttöä ja tarjoilua. Meillä täytteenä oli tosiaan jäätelöä, joten kakku oli syötävä heti. Mutta, pienestä lohkeilusta huolimatta tämä oli niin hyvää, että tätä tehdään varmasti vielä monen monta kertaa! 

Tänään sit sataakin vettä ja ilma on melko harmaa, mutta ei anneta sen lannistaa vaan nautitaan sateen ropinasta. Mä lähden vähä maistamaan työntekoa, sillä muutama innokas tanssija haluaa jo tanssimaan, joten kisaohjelmien teko alkakoon! 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

2017/08/03

Puolivuotias hurmuri

Siis en vaan ehkä kestä, että puolet vauvavuodesta on takana ja meidän pieni rakkaus täyttää tänään puoli vuotta! Meidän puolivuotiaasta on kasvanut maailman suloisin hymypoika, joka rakastaa hymyileviä ihmisiä, lämmintä syliä ja leikkihetkiä. On niin hurjaa kuinka kovaa tahtia nuo pienet ihmiset kehittyy ja kasvaa. Puolessa vuodessa hän on oppinut niin paljon uusia taitoja ja joka päivä tuntuu, että hän on hieman isompi ja taitavampi kuin eilen. Ruoka maistuu ja innolla maistellaan kaikkea uutta, myös sormiruokailua on harjoiteltu ja se on Roopen mielestä kovin kummallista ja hauskaa. Imetys on kuitenkin ruokailuista vielä tärkein ja näin jatketaan vielä ainakin sinne 10kk ikään jos kaikki hyvin menee.



Liikkumaan olisi kova tahto, mutta eteenpäin ei vielä olla keksitty miten pääsisi, ympyrää rullataan hurjaa vauhtia ja pakilla ajaudutaan milloin minnekin nurkkaan. Istuminen sujuu jo hienosti ja stokken newborn set vaihtuikin reilu viikko sitten baby settiin ja sekös vasta siistiä onkin, kun saa istua ilman syliä ihan itse. Syöttötuolissa syönnin lisäksi taputellaan pöytää, tiputellaan tavaroita, jos joku vaikka nostaisi ja nauretaan ja höpötellään. Ihana kun saa koko perheen pöydän ympärille ihan kunnolla. 

Yöunet maistuu omassa sängyssä aamuyöhön ja sitten jatketaan äitin vieressä... päivällä parhaat unet tulee rattaissa, joista Roope heräilee aina höpötellemään ja rapistelemaan kirjaa joka roikkuu turvakaaressa. Omat varpaat on edelleen yks maailman parhaista jutuista ja ne menee suuhun jatkuvasti ja sukat ei pysy jalassa yhtään! Hän rakastaa myös musiikkia ja "laulaa" kovasti mukana jos isoveljet innostuvat laulamaan. Asiaa on myös paljon ja kiljuminen ja virkayskä on keksitty huomion saamiseen. Useimmiten höpötykset alkaa rattaissa myös juuri ennen nukahtamista ja silloin sieltä kuuluu vain "öpöpöpö..." tai "vauvauvauva", maailman söpöimpiä pieniä asioita. 

Tänään oli myös neuvola heti aamusta ja meidän pieni herra oli taas kasvanut hienosti ja oli niin reipas että! Saatiin myös poikkeuksellisesti rokote joka yleensä annetaan vasta 1-vuotis neuvolassa,  koska ollaan lähdössä syksyllä ulkomaille. Niinpä saatiin yksi ylimääräinen rokote tosiaan jo tänään ja sit 1-vuotiaana uusiksi. (Reissusta lisää myöhemmin...) 

Niin vain on mennyt puolikas vuosi huijauksella, mutta sydämeni pohjasta hymy huulilla voin sanoa, että olen nauttinut joka hetkestä täysin tämän pienen ihmisen rinnalla. Innolla odotan mitä kaikkea saammekaan kokea tämän pienen hurmurin kanssa. Seuraavaan puolivuotisen mahtuu taas niin hurjan paljon kaikkea, että en halua sitä liikaa pohtia, vaan nauttia jokaisesta päivästä päivä kerrallaan.


Onnea Roope 6kk! 

2017/07/12

Kesä maistuu lomalta

Heinäkuu on täällä ja meidän perhe viettää kesälomaa! Äitiyslomalaisen arki on muuttunut lomaksi kun kotona häärää kaksi vanhempaa lasten kanssa, kotityöt jaettuna kahdelle tai ihan vaan yhdelle ilman sylikaveria tuntuu niin iisiltä, lomalta. Loma aloitettiin risteilyllä ja hotelliyöllä, ja viime viikko oltiin ihan vain kotona, ilman kiirettä, suunnitelmia ja stressiä, oltiin vain. 


Sunnuntaina ajeltiin Kuopioon mun kummitytön rippijuhliin ja voi mikä kaunotar mun ensimmäisestä kummilapsesta onkaan kasvanut. Sain kunnian siunata hänet kirkossa ja niin ylpeä olen hänestä, etten osaa sanoin kuvailla. Nyt hänestä tulee myös ihan virallisesti meidän nuorimman kummi, kun rippikoulu on käyty. Juhlat olivat ihanat ja sää mitä parhain. 

Kun Kuopioon asti oli ajeltu, vietettiin pari päivää vielä mun äidin luona ja nautittiin perheestä, hyvästä ruoasta ja kesästä. Eilen illalla ajeltiin yötä vasten kotiin ja olipa vain ihana herätä omasta sängystä tänä aamuna. Koko perheen (eli miehen) lomaa on jäljellä vielä puolitoista viikkoa, joten rentoilu saa jatkua. Nyt vain toivon, että aurinko ja helteet tekee paluun, koska tää sadesää pistää minussa jonkun megasiivousvaihteen aina päälle ja tänään alotin sit vaatekaappien läpikäynnin... Toisaalta, ihanaa et saan tehdä järjestelyä rauhassa kun isi leikkii lasten kans. 

Kaappeja siivotessa ehdotin miehelle, et pitäskö meidän taas muuttaa, et tulis heitettyä kaikki ylimääräinen pois, tai edes leikkiä muuttoa... Haha. Päätin siis jatkaa kaappien raivausta huomenna, ehkä vaan kuitenkin leikin muuttoa ainakin toistaiseksi. Huomaa, että takana on kiireistä arkea ja sen perään alkanutta vauva-arkea, kun on päässyt kaapit sekaantumaan ja täyttymään, mut onneksi ei kovin pahasti ja asia on varmasti nopeasti taas hoidettu kuntoon. 

Sisustusinspiraatio on myös napannut minusta otteen ja seuraavana on vuorossa makuuhuoneen piristys, mutta ensin piristyy kaikki meidän talon kaapit!

2017/06/19

Olohuoneen uusi matto

Sattumusten summa ja meidän olohuone sai uuden ihanan maton! Olohuone ei ole oikeastaan kaipaillut ollenkaan uutta mattoa, sillä edelleen tykkään House doctorin block-matosta kovasti. Block on vieraillut myös meidän makuuhuoneessa kun olohuonetta on koristanut Annon jalpaikka, joka meni pilalle ja Elloksen uni, joka kuitenkin lopulta päätyi äitini luokse. Joka kerta block on siis palautunut takaisin koristamaan olohuonetta...


Eräänä aamuna istahdin sohvalle nauttimaan aamukahvia, nappasin 3-vuotiaan poikani kainaloon ja tsädäm, hän potkaisi mun kahvikupin lattialle. Kahvit kaatui kauniisti matolle ja roiskui pitkin seiniä ja tv-tasoa... Vahinkoja sattuu, matto pois lattialta odottamaan pesua, seinien pyyhintä ja uusi kahvi tulille. Lopulta tuli pestyä lattiat ja kahvikin maistui hyvältä poika kainalossa lasten ohjelmien pyöriessä taustalla. Siinä tuijottelin valkoista lattiaa ja kirosin mattoa joka ei mahdu pesukoneeseen, joka siis pitäisi pestä - joo, olen laiska - ja samalla haaveilin helppohoitoisesta matosta. Toisaalta olohuone alkoi tuntua kovin fiksulta ilman mattoa, eipä tarvitsisi stressata ja siivous olisi helppoa... Todellisuudessa kaipasin mattoa heti kun sen olin siirtänyt odottamaan pesua.


Samaisena päivänä silmiini osui Facebookin sisustusryhmässä kuva, jonka joku oli napannut Helsingin Stockalta. Kuvassa komeili alelappu ja pappelinan mattoja! Pappelina, tuo muovimatto josta olin hiljaa haaveillut niin kauan, mutta mitä en koskaan uskonut meille hankkivan ihan rehelliesesti hinnan vuoksi. Satsaan mieluusti laatuun, mutta tekstiilien kanssa olen hieman ailahtelevainen ja ne vaihtuu huomattavasti huonekaluja useammin, joten lähemmäs 1000 euron matto ei ole tuntunut fiksulta hankinnalta. Mutta, matot jotka kuvassa komeilivat olivat kauniin värisiä ja hinta isoimmassakin alle 300e, mutta niin, ne olivat Helsingissä... Päätin kokeilla onneani ja raapustin ujosti tekstin pieneen sisustusryhmään jossa olen jäsenenä, ja kysyin olisiko jollakin onnistunut toimia minulle ostajana ja postittajana. Ja uskokaa tai älkää, samaisena iltana omistin jo kyseisen maton, koska eräs minulle täysin tuntematon ihana naishenkilö tarttui pyyntöni, kävi ostamassa maton ja lähetti sen minulle! Ihanaa, että maailmassa löytyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiina auttamaan, haluavat auttaa ja tekevät sen hymyssä suin. Tälle naiselle lähetän tuhat kiitosta ja toivon, että jonain päivänä saan laittaa hyvän kiertämään ja auttaa häntä tai jotakuta muuta. Erityiskiitos myös kyseiselle terapiaryhmälle, jossa saan olla mukana ja josta moisia ihmisiä löytyy. 


Nyt meidän olohuoneessa ihastuttaa uusi ihana matto, joka on helppo pitää puhtaana, tuntuu ihanalta jalan alta, on juuri oikean kokoinen ja ah, se vaan on niin täydellinen! Pappelina mono, fossil grey <3 
Block odottaa edelleen pesua ja pesun jälkeen se pääsee koristamaan meidän makuuhuonetta. 

Kuvissa matto on vielä hieman kurtussa postituksen jälkeen, mutta muutamassa päivässä painui tasaiseksi ja mikä parasta, tämä pysyy paikallaan kovemmassakin leikissä! Lupaan käyttökokemuksia lähempänä syksyä, mutta ensivaikutelma on ainakin mahtava.

Arvatkaa muuten mitä mies toi kotiin eräänä päivänä... Oulun karttajulisteen ja kuulema oli tilannut myös Kuusamon, haha... Kohta meidän seinät todella on yhtä karttaa, kuten edellisessä postauksessa naureskelin. Hän ei ollut edes lukenut postaustani ennen ostoksiaan. Mies sisustaa... 

2017/05/30

Sisustusjuttuja ja savoa!

Heippa, nyt olisi vuorossa pitkästä aikaa hieman sisustusjuttuja - jee! Tämä vauva-arki on vienyt mennessään täysin, eikä sisustaminen ole jotenkin kiinnostanut yhtään. Kesän lähestyessä ja arjen tasaantuessa, uuteen rytmiin tottuneena alkoi taas sisustusjutut nostaa päätään ja saivatkin yks kaks yllättäen ihan uutta intoa heräämään minussa. 


En tiedä kuinka moni lukijoista (varmaan aika moni) tietää, että olen täysin rehellinen "puhdas jalkainen" savolainen, kuten meillä päin sanotaan. Vaekka en niin levveesti viännäkkää, eekä murre oo niin vahva, ee se savolaesuus minusta minnekkää oo männynnä, vaa ihan on yks osa minu elämöö ja minua ihtiä. Kova iäninen oon, eli puhun kovvoo mikä kuuluu savvoon, mutta ossoon olla hilijaaki ja kieroksikkii savolaesia väettävät, mutta siit en tiiä, suatan vähä ollaakkii, aenaa tuo selekä vaevoo sillon tällö! (ja tähän älkööt kielipoliisit vaivautuko, en oikeesti osaa savoa niin hyvin- haha!) No mutta, asiaan siis... Tosiaan Kuopiosta olen kotoisin ja Rovaniemen kautta Ouluun löytänyt, joten juliste joka osui keväällä silmiini oli pakko saada! Niitä myytiin Kuopion Design Marketissa, jonne en itse päässyt, mutta ihana ystäväni sen minulle sieltä shoppaili ja sain kotiin muistutuksen omasta kotikaupungista. 


Tavallaan olisi myös kiva hankkia juliste Rovaniemestä, koska sielläkin asuttiin monta vuotta. Muutettiin sinne mieheni kanssa ekaan yhteiseen kotiin, ostettiin siellä ensimmäinen oma asunto, tultiin vanhemmiksi ja päätettiin mennä naimisiin, joten suuria muistoja niiltä ajoilta, elämäni parhaimpia! Jos tuo Kuopio saisi kaverikseen Rovaniemen, olisi ehkä jonon jatkoksi ostettava vielä Oulu, koska täällä meidän perheestä tuli kokonainen, täällä olen ollut onnellinen joka päivä ja jos täältä joskus lähdemme, haluan palan Oulua mukaani, tai jos asumme täällä aina, voisi kotikaupunki seinällä oli hauska juttu. Ja entäs sitten miehen kotikaupunkin... kohta meidän seinät on yhtä karttaa...

Palataanpas kuitenkin hetkeksi Kuopioon... Julisteet ovat alkaneet kyllästyttää ja olenkin laittanut kiertoon kaikki muut paitsi Artekin juhlavuoden julisteen ja Kuopion. Kuopio on myös miehelleni ja meille yhdessä tärkeä paikka. Kuopiossa menimme kihloihin eräänä aurinkoisena päivänä 2008, Kuopiossa sanoimme myös tahdon eräänä maailman kauneimpana heinäkuun helteisenä päivänä 2012. Kuopio, tuo ihana kesäkaupunki, kotikaupunki ja juureni. Hassua miten tuollaisesta yhdestä julisteesta voikin saada niin paljon iloa ja kuinka se saakin ison merkityksen kun asiaa pysähtyy pieneksi hetkeksi miettimään. Kuopio, me muuten tullaan ensi viikolla käymään! Uskallanpa suositella tuota ihanaa kaupunkia muillekin näin kesän kynnyksellä, siellä on ihmisen hyvä olla ja torilla voi kuulla jopa ihan sitä oikeaa savon murretta. Hanna Partasen lihapiirakoita nauttiessa kannattaa siis pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ja saattaa alkaa vaikka hymyilyttää :)


Pian luvassa lisää sisustusjuttuja, kunhan muutama uusi juttu saapuu meille ;) Ja tottakia pikkuherran kuulumisia kun 4kk:n ikä saavutetaan! Ihanaa kesää kaikille, jospa se löytäisi pian tänne Ouluunkin! 

ps. Kuopio julisteita muuten saa täältä:
http://www.blawhigraphics.com

2017/05/14

Millainen on äiti?

Löysin puhelimen kätköistä kyselyn joka on odotellut siellä jo pari vuotta ja näin äitienpäivän kunniaksi päätettiin istua poikien kans sohvalle toteuttamaan se. Kysymykset olen siis kopioinut aikoinani jonkun facebook päivityksestä, mutta nyt oli juuri oikea aika tehdä tämä homma tänne blogiin. Kysymyksiin on siis vastannut mun ihana pojat, perheen isoveljet Oliver 9-vuotta ja Petrus 3-vuotta. Poikien vastaukset olivat miehekkääseen tapaan melko lyhyet ja ytimekkäät. Kaikki vastaukset on kirjoitettu juuri niin kuin ne poikien suusta tulivat. Melkoisen ihania vastauksia sain ja näitä voi muistella vielä pitkään <3 

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 

O: Että se rakastaa minua
P: että rakastat mua!

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?

O: noo... kun siivoaa oman huoneen.
P: Että mää rakastan.

3. Mikä tekee surulliseksi? 

O: No ku kiukuttelee
P: Ku mää kiroilen.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan? 

O: No ku se tekkie kaikkia hassuja juttuja ja aamulla kutittaa selästä.
P: Kun äiti tekee hassuja juttuja.

5. Millainen äitisi oli lapsena?

O: en minä tiiä
P: No semmonen kauhee ihminen.

6. Kuinka vanha äitisi on? 

O: 31-vuotta
P: no tosi vanha!

7.Kuinka pitkä äitisi on? 

O: aika lyhyt
P: 6 metriä

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? 

O: nukkuminen
P: Että sä leikit.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? 

O: Tuijottaa telkkaria
P: On kaupassa.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

O: Se on niin hassu
P: No siksi, koska se on niin kivvaa!

11. Missä äitisi on tosi hyvä? 

O: ruoan laitossa
P: Rakentamaan pikkulegoja.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?

O: Missähän se ei olisi hyvä... pleikalla pelaamisessa, koska se ei osaa käyttää ees ohjainta.
P: Pyöräilemisessä

13. Mitä äitisi tekee työkseen? 

O: Opettaa tanssia
P: Tanssii ja riehuilee.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa? 

O: ristotto
P: enpä tiiä.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? 

O: Koska se on maailman paras äiti.
P: Koska se on niin kivvaa.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi? 

O: Iines-Ankka
P: Mustekala, tanssimustekala.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? 

O: Siivotaan ja herkutellaa, joskus vaan siivotaan.
P: Leikitään.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? 

O: Ollaan samassa perheessä.
P: Se, että me ollaan rohkeita.

19. Mitä eroa teissä on? 

O: Äiti ei oo poika.
P: Mä en tiiä...

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua? 

O: Koska se sanoo joka ilta.
P: Siitä ku sä oot aina rakastanu mua.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?

O: Sänky, koska sä tykkäät nukkua! 
P: töihin.

Voi noita ihania, herättivät minut aamulla aamiaisella ja lahjoilla, suukoilla ja haleilla. Tänään vietän ensimmäistä äitienpäivää kolmen pojan äitinä, enkä osaisi enempää toivoa. Onnea on olla äiti kolmelle ihanalle pojalle<3



Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 

2017/05/12

Meidän vauva 3kk!


Tämä lienee hyvä aloittaa kliseellä "aika juoksee", mutta niin se todella tekee kun perheeseen kuuluu yksi työhön hukkuva mies, harrastavat lapset, töitä äitiyslomalla harrastava äiti ja pieni vauva. Onhan tämä onneksi meidän syksyn arkea paljon kevyempää ja kieltämättä maistuu ihanalta, onneksi tähän saa tottua edes hetkeksi. Kesää ja koko perheen lomaa odotellessa näin on aika hyvä. 



Meidän pienin hurmuri tuli viime viikolla jo 3 kuukautta ja voin sanoa, että nämä 3 kuukautta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Isoveljet ovat vauvaa kohtaan ihania, huolehtivat ja rakastavat. Vauva taas itse on maailman rennoin tyyppi, hymyilevä ja tyytyväinen. En pysty edes valehtelemaan, että meillä olisi jotenkin haastavaa tai vauva-arki raskasta, koska ei ole, ei yhtään. Pieni herra kasvaa hyvin rintamaidolla ja korvikkeita ei ole tarvittu ollenkaan. Kotiin on ennakkoajatuksista poiketen hankittu leikkimattoa ja sitteriä ja ne on ihan lemppareita! Leikkimatolla viihdytään jo pitkiä pätkiä ja isoveljet käyvät välillä leikkimässä vierellä, laittamassa musiikkia ja höpöttelemässä niitä näitä. Leikin jälkeen maistuu yleensä maito tai uni, joskus ehtii tulla liian iso väsy ja silloin on otettava pienet unet ennen kuin jaksaa syödä hyvin. Yöllä meillä syödään kerran tai kaksi, yö kestää noin 22-07, joskus aamu alkaa hieman aiemmin ja onneksi välillä unta riittää hieman pidempään. Aamulla valvotaan pari tuntia ja sitten otetaan sellaiset tunnin unet, iltapäivällä sitten pidemmät unet ulkona vaunuissa jos vain ollaan kotona. Onneksi unet maistuu melkein missä vain ja liikkuminen ei herraa juuri häiritse. Muutamat mahaitkut on koettu, mutta pääosin tämä jäbä on oikeasti vain tyytyväinen! Meillä ollaan melko paljon sylissä ja nautitaan vauvasta täysillä. Voisin suukotella tätä pientä ihmettä aamusta iltaan ja on aivan parasta kun hän nukahtaa syliin ja tuhisee siinä. Tästä vauva-ajasta minä olen ainakin nauttinut täydestä sydämestäni ja aion nauttia jatkossakin - tämä on ihanaa! Toivottavasti saadaan jatkaa samoilla meiningeillä jatkossakin, ei passaa liikaa kehua, ettei kelkka käänny ;) Innoissani kyllä odotan millainen tyyppi meillä kasvaa, tuntuu, että joka päivä opitaan jotain uutta ja rakkaus vaan kasvaa! 


2017/05/08

Sopivasti sikin sokin on ihan sikin sokin jatkossakin

Olen suistumassa täysin raiteilta ja sisustusjutut ovat tuntuneet viime aikoina jotenkin väkinäisiltä. Blogi ei ole päivittynyt koska olen pohtinut koko homman tärkeyttä minulle... Kun aloitin blogin kirjoittamisen, se oli pitkän pohdinnan ja haaveilun tulos - lopulta uskalsin. Blogi on tuonut minulle paljon uusia tuttavia, haasteita ja mahtavia mahdollisuuksia. Muistan, kun pohdin nimeä blogille, en halunnut sen viittaavaan liikaa johonkin tiettyyn genreen. En ollut valmis kirjoittamaan vain sisustusjuttuja, mutta toisaalta se on usein tuntunut luontevimmalta ja usein blogini muistetaankin sisustusjutuista. Nyt kun perhearkea värittää kolme poikaa, on itsestään selvää, että tämä nuorimmainen vie ajatukset sisustuksesta hieman muualle, ajan taju on hieman tipotiessään ja kuvaaminen kotona ei suju ihan tuosta noin vain. Selityksiä selityksiä...

No, viikko sitten päätin etten enää edes yritä päivittää blogiani, odottaako muka joku edes sen päivittyvän, tuskin, kuka tätä nyt lukisi? Tänään tämä ajatus jo naurattaa, ketä varten minä kirjoitan ja miksi otan tästä paineita? Eihän se ollut tarkoitus kun tähän hommaan lähdin! Tiedän myös, että siellä ruudun toisella puolella on joukko ihmisiä jotka luette näitä mun höpinöitä ja joku teistä saattaa jopa joskus odottaa näitä, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, vilkaista peiliin (olisittepa nähneet tuon yhdistelmän) ja lopulta rohkaistua taas kirjoittamaan.

Eihän takana mikään vuosisadan hiljaisuus toki ole ollut, mutta ihailen suunnattomasti niitä kenen blogi päivittyy tasaiseen tahtiin muutaman kerran viikossa, niihin jää myös helposti koukkuun! Nyt kevät auringon lämmittäessä maistoin päiväkahvia terassilla ja mieleeni juolahti sen sata ja yksi aihetta joita voisin kanssanne jakaa. 

Sopivasti sikin sokin siis edelleen sisustaa  ja poimii pieniä onnen hetkiä ihan tavallisesta arjesta. Ehkä vihdoin kuitenkin uskallan antaa itsestäni hieman enemmän, kuten olen uhkaillut jo aiemmin. Tästä eteenpäin Sopivasti Sikin Sokin on entistä enemmän sikin sokin, sopivassa suhteessa sisustusta, lapsia, arkea, minua, hyvää ruokaa ja mitä ikinä keksinkään! Luvassa myös jotain kivaa teille lukijoille ja sen vuoksi kannattaa myös käydä seurailemassa @sopivastisikinsokin_krista instatiliä! 



Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille ihanille jotka täällä vierailivat <3 Kommentit piristää ja ovat aina yhtä jännittävää luettavaa ;)

Kiitos! 

2017/04/12

Virvon varvon...


Virvon varvon tuoreeks terveeks 
tulevaks vuodeks
vitsa sulle, palkka mulle!


Virvontalorua oli harjoiteltu veljesten kesken koko viikko, kunnes tuli sunnuntaiaamu ja tämä äiti tajusi, että oksat on edelleen metsässä, ja koristeet pöydällä... No, pieni aamulenkki saksien kans metsään ja nippu oksia matkaan ja lapset pöydän ääreen koristelemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 




Minun piti vielä käydä hieman maistamassa työntekoa 10-12, joten sinne jäivät lapset isänsä kanssa oksia koristelemaan... Virpomaan pääsivät lopulta vasta kun tulin kotiin, koska isi ei kuulema osannu tehdä heistä oikean näköisiä. Minä yritin saada molempia pukeutumaan noidiksi, mutta en onnistunut. Lopulta meiltä lähti matkaan pieni pupu ja Batman. Isoveli tarttui pienempää kädestä ja he kiersivät kotikadun oikein reippaasti ovelta ovelle ja herkkusaalis oli valtava, joten voinette arvata kuinka onnellisia lapset olivat! 


Meidän ovellakin kävi varmaan 30 virpojaa ja herkutkin oli loppua kesken, mutta onneksi löydettiin jemmasta vähän lisää, eikä tarvinnut ketään käännyttää pois. Minusta palmusunnuntain pienet virpojat ovat sellainen kevään merkki ja on ihanaa kun joku tänä päivänä uskaltaa pimpottaa ovikelloa ja toivottaa Hyvää Pääsiäistä ihan tuntemattomille ihmisille! Hymyssä suin avasin oven jokaiselle pienelle ja isommallekin virpojalle, ja lapset olivat myös innoissaan meillä käyneistä virpojista ja antoivat palkkioita itsekin heille. Tätä perinnettä jatketaan kyllä niin pitkään kun lapset vain siitä jaksavat innostua, ehkä ensi vuonna saan puettua heistä vaikka velhoja, jos siis itsekin olisi hieman skarpimpi ja hankkisi jotain asusteita valmiiksi... Nyt kaikki löytyi kotoa valmiiksi ja kun pojat ei liikoja halunneet, en voinut pakottaa, reippaina olivat kuulema lorun lausuneet ja hymyssä suin kiittäneet palkkioista. 


Kävikö teillä virpojia ja vaalitaanko teillä yleensä tätä perinnettä, onko noita ainoa oikea virpoja vai voiko vuonna 2017 olla mikä vain? Meillä ainakin kävi niin noitia, velhoja, kissaeläimiä, kuin sarjakuvahahmojakin - ihania lapsia suut suuressa hymyssä. Kiitos kun kävitte! 







2017/04/04

Kevättä kohti


Päivät vierii ja kevät alkaa olla täällä, tänäänkin mittari on näyttänyt parhaimmillaan +9 astetta. Ihanaa! Yhtäkkiä meillä asustaa 2kk ikäinen vauva joka hymyilee ja huutelee iloisena, tänään hän nukkui myös ensimmäiset unet paikallaan olevissa vaunuissa, hän ei oikein viihdy jos rattaat ei liiku, mutta me harjoitellaan! Tänään unta riitti tunnin verran ja sillä välin mä kerkesin imuroida ja löysin vihdoin myös kameran laturin, pian siis luvassa parempia kuvia puhelinräpsyjen sijaan. 


Ihan hurjaa, että ensi viikolla on jo pääsiäinen ja tulevana viikonloppuna olisi vuorossa virpomisoksien koristelua ja lasten kuskausta, että saavat virpoa tutuille. Ehkä siis pitäisi huomenna laittaa myös vähä ohraa kasvamaan, kun sitä tuolla muutama pussi odottaa jo kolmatta vuotta - hups. 


Viikonloppuna vietettiin aikaa ihan vain perheenä ja pyörähdettiin kaupungilla koko perheen voimin. Kaupungille lähtiessä nappasin kuvan itsestäni kun yhtäkkiä tajusin seisovani yksin eteisessä noin 2 minuuttia sen jälkeen kun olin laittanut lapset ovesta ulos ja autoon. Nimittäin siinä vaiheessa kun koko muu perhe oli saatu pakattua autoon, tajusin itse olevani kotihousuissa, tukka takussa ja ilman meikkiä! Meillä tosiaan asustaa yksi erittäin temperamenttinen ja kovalla omalla tahdolla omaava 3-vuotias jonka kanssa lähtöhetkissä aika usein unohtaa täysin, että ei itse ole lähtövalmis, ellei ole tajunnut laittaa itseään ensiksi... Mutta kun yhtäkkiä siis koti hiljeni ja käytössä oli yhtä aikaa kaksi kättä, ei yhtään vauvaa, eikä kiukuttelevia lapsia niin heitin noin kahdessa minuutissa pikaisen meikin kasvoille(bb-voide, aurinkopuuteri, kulmat ja ripset), harjasin hiukset ja vaihdoin vaatteet ja tsädää, peilistä katsoi ihan ihmisen näköinen minä! 


Lauantai-iltana pyöräytin vielä mokkapalat, kun lasten isovanhemmat tulivat kahville. Sunnuntai menikin sitten ihan vain kotona ja illalla kävin hieman tanssimassa! Ehkä siksi tämä viikko onkin tuntunut erityisen aurinkoiselta ja kivalta... Tanssiminen ja treeni yleensäkin tekee ihmeitä! Ihanaa päästä kunnolla liikkumaan raskauden jälkeen - kohti kesää ja omaa kroppaa! 



2017/03/31

Meidän pienen ekat juhlat - ristiäiset



Vihdoin ehdin alkaa päivittelemään tännekin jotain! Instan puolella olen hieman aktiivisempi, eli sieltä voi seurailla @sopivastisikinsokin_krista nimen takaa. Mutta niin, maaliskuu on kääntynyt voiton puolelle, meidän pieni hurmuri on tänään jo 2 kk ja hänellä on nimi! Aika rientää toden totta, vaikka toisaalta 8 viikkoa on niin kovin vähän, on se tuollaisen pienen elämässä niin älyttömän paljon.


Meillä tosiaan juhlittiin ristiäisiä jo pari viikkoa sitten lauantaina, kun vauva oli vain 5 viikkoa vanha. Ristiäiset päätettiin pitää jo silloin ihan kahdesta syystä, haluttiin ristiäiset ennen kuin 2kk tulisi täyteen, ja että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. No, kun serkukset syntyivät kahden päivän ikäerolla ja isovanhemmilla oli lomamatka varattuna ei vaihtoehtoja jäänyt lopulta kuin kaksi ja tuo  10-viikon lauantai tuntui meille hyvin loogiselta hiihtoloman vuoksi.


Itse kastetilaisuus oli melko lyhyt, mutta kaunis. Juhlien päähenkilö nukkui sylikummin, eli tätinsä sylissä koko tilaisuuden ajan ja kaikki meni siis hienosti. Molemmilla isoveljillä oli kastetilaisuudessa omat pienet tehtävät, isompi luki pienen tekstin ja pienempi sai pyyhkiä pikkuveljen pään kasteen jälkeen.  Juhlassa mukana olivat meidän molempien perheet ja kummit. Minun siskoni perheineen ei harmiksemme päässyt paikalle, kun he ehtivät juuri muuttaa ulkomaille, mutta nykytekniikan avulla hekin olivat hetken mukana juhlissa, kun soitettiin FaceTime puhelu, heh! Tosiaan itse kastehetki mentiin lyhyen kaavan mukaan, ja sen jälkeen siirryttiin herkkuja notkuvan pöydän kimppuun, seurusteltiin ja ihasteltiin vauvaa, sekä ihmeteltiin nimeä. 


Nimen kanssahan me painimme ihan viime metreille saakka, sillä tuo 5 viikkoa on niin kovin lyhyt aika tutustua uuteen ihmiseen ja keksiä hälle nimi, nimi joka kulkee hänen mukanaan lopun elämää, nimi, jolla hänet tunnetaan tästä eteenpäin. Minä olin päättänyt kyllä nimen jo kesällä, kun kuulin jossain nimen Remus, päätin, että jos odotan poikaa hänestä tulee Reemus. Mieheni tokaisi sen kuultuaan "pakoputki merkki!" Mutta minä en lannistunut vaan pidin pintani kunnes nimi alkoi sointua jo miehenkin suussa pari viikkoa ennen ristiäisiä... "Täähän olikin helppo" ehdin jo ajatella, kunnes yhtenä päivänä vauvaa katsellessani keksin, että "täähän vois ollakin Aaron!" Siinäpä sitten rustailin nimi vaihtoehtoja ylös... Reemus Joda Arvid, Aaron Arvid Eevertti, Reemus Eetu Arvid... Ja siis nimiä oli paljon! Lisäksi etunimeksi pohdittiin Aamosta, Eemosta ja Alvaria. No, kuitenkin aina päädyin siihen Reemukseen... Kunnes yhtenä aamuna aamukahvia nautiskellessa katsoin vauvaa ja totesin (täysin vahingossa ääneen), että "näyttää kyllä ihan Roopelta" ja mies tokaisi samantien "se!" No, lisättiinpä taas yksi nimi lisää listalle ja illalla alettiin sitten nimiä karsimaan. Loppusuoralla olivat Reemus ja Roope. Reemus tuntui sointuvan veljien nimiin hyvin, siinäkin on 6 kirjainta ja se loppuu konsonanttiin, kuten Oliver ja Petrus. Mutta vauva näytti jotenkin niin Roopelta, että kesästä asti taistelemani nimi jäi lopulta toiseksi ja lopulta pojastamme tuli Roope Eetu Arvid <3



2017/03/03

4-viikkoinen pieni hurmuri


Tänään meidän pieni ihme on jo tasan 4-viikkoa! Tuntuu hurjalta kuinka nopeasti aika on mennyt, toisaalta tuntuu kuin hän olisi ollut osa perhettä jo pidempään. Olen rehellisesti nauttinut vauva-arjesta täysillä. En ole kiirehtinyt mihinkään, ollaan vain ihmetelty toisiamme, oltu kotona ja annettu päivien kulua omalla painollaan. 


Pieni herra on jotain niin paljon enemmän kuin osasin toivoa. Hän nukkuu melko hyvin, on virkeä ja tyytyväinen, syö hyvin ja kasvaa. Hän jaksaa valvoa jo melko pitkiä pätkiä ja on koko ajan enemmän kiinnostunut kaikesta. Hän ei liikoja itkeskele, ilmoittaa kyllä nälästä ja vihaa märkää vaippaa - kukapa ei! Hän rakastaa pinnasängyn soivaa mobilea, ihastelee valoja ja tutkailee ihmisten kasvoja kulmat kurtussa. Hän ei viihdy yksin, lempipaikka on sohvalla kun vain joku jutustelee siinä ja tottakai sylissä. Jos meillä käy vieraita hän usein päättää nukahtaa ja viihtyä omassa sängyssä, autoon hän myös rauhoittuu. Päätä hän kannattaa jo tosi hienosti ja sen kanssa saakin olla tosi varovainen, ihan kun ei vielä ole herralla hallussa pään alas laskeminen. Uskallan myös väittää, että sain eilen ensimmäisen hymyn, ja niitä mä odotan kyllä jo kovasti lisää! Hän siis on vaan niin ihana etten kestä! Voiko omaa lastaan kehua liikaa? 


Taidan elää vielä täysin vauvakuplassa, mutta toisaalta, ei minulla ole mikään kiire täältä pois. Välillä iskee pieni haikeus, että elän tätä ihanaa aikaa viimeisen kerran, mutta ehkä juuri se on myös saanut minut nauttimaan tästä kaikesta niin kovasti. 



Täällä siis kaikki hyvin, tänään alkaa myös  hiihtoloma ja ensi viikko vietetäänkin sitten poikien kanssa lomaillen. Loman ohjelmassa on ulkoilua, yhdessäoloa ja leipomista, sillä vietämme myös ristiäisiä ensi viikolla. Nyt siis pitäisi hiljalleen alkaa lyömään nimeä lukkoon... Miten tämä onkin näin vaikeaa?! Joka toinen päivä me päätetään nimi ja seuraava alan epäröimään - haha! No, eiköhän me nimi saada herralle, pitänee viikonloppuna päättää jotain... Muuten jää kakusta nimi pois. 

Ristiäisissähän meidän vauva on vasta 5-viikkoa, mutta kun serkku pojille tuli ikäeroa 2 päivää, piti ristiäisiäkin vähän sumplia ja lomaviikko tuntui meille parhaalta järjestelyiden kannalta. Ihana päästä järjestämään juhlia ja saada rakkaita ihmisiä koolle. Voisinpa viikonloppuna kirjoitellakin hieman ristiäissuunnitelmista... Nyt riennän keittiön kimppuun ja pyyhkäisen nurkat ennen kuin vauva heräilee! 

Ihanaa viikonloppua! 

2017/03/01

Tuumasta toimeen ja kuvat vauvasta!

Vauvan ensimmäiset päivät, viikot ja kuukaudet tulee helposti ikuistettua epämääräisin räpsyin puhelimen kameraan ja lopulta niistä sadoista pitää valita muutama mitkä teettää ihan kuviksi asti. Minä rakastan valokuvia ja puhun siis täysin omasta kokemuksestani, ehkä tähän on myös monen helppo samaistua... Raskausaikana haaveilin raskauskuvista, joihin en koskaan lopulta päässyt ja tästä voin syyttää vain ja ainoastaan omaa saamattomuuttani. Muiden raskauskuvia ihaillessa päädyin aina ihailemaan myös vastasyntyneiden vauvojen ihania kuvia ja haaveilin, että meidänkin vauvasta saataisiin tallennettua kuviin jotain yhtä kaunista ja ihanaa.


Yhtäkkiä tajusin vauvamme olevan 3-viikkoa, newborn kuvausaika oli mennyt jo oikeastaan ohi (sitä kun suositellaan kahden ensimmäisen viikon sisään...) ja okei, kuvaaja jolla olisin vauvamme halunnut kuvauttaa asuu liian kaukana, enkä ehkä sen vuoksi ollut asian eteen mitään tehnyt... taas saan syyttää vain itseäni. Viikonloppuna taas istuin sohvalla ja ihastelin tuota meidän pienen pientä ihmettä, tuota 3-viikkoista hurmuria ja päätin, että minä ikuistan nämä hetket niin hyvin kuin osaisin. Olen rehellisesti melko huono kameran kanssa, etenkin kuin pitäisi kuvata ihmisiä, mutta jos ei yritä ei voi onnistuakaan... 

Niinpä minä lauantaina vuorasin sänkyä ja lattiaa valkoisella viltillä, kaivoin kaapista maailman söpöimmät villapöksyt, sängyn alta korin ja vaunuista äitini neuloman viltin ja aloin leikkimään vauvan kanssa valokuvausta. 

Tähän väliin iso hatun nosto kaikille vauvoja kuvaileville, siis kuvattava oli omani ja tuntui että en osaa edes käsitellä häntä ollenkaan... Arvostan teitä ja ihailen entistä enemmän jokaista otostanne! 






No, satoja kuvia ja monta tuntia myöhemmin liitin kameran tietokoneeseen ja alettiin mieheni kanssa selailemaan kuvia, itkua, naurua, epätoivoa ja hei!!! muutama aika ihana kuva, ei täydellinen, mutta riittävä meille! Ja älkää käsittäkö väärin, ei me suinkaan montaa tuntia putkeen kuvailtu, välillä syötiin, nukuttiin ja seurusteltiin, sitten taas jatkettiin. Kuvissa komeilee siis meidän ikioma 3-viikkoa vanha pieni ihme<3 Kuvista on tarkoitus teettää kuvat kummeille ja mummeille ristiäisiin ikään kuin kiitoskorteiksi ja jokunen kuva itselle muistoksi. Ehkä vihdoin saataisiin kauan suunnitelmissa ollut valokuvakollaasi jollekin seinällekin tehtyä... jos samalla teettäisi muutaman muunkin koneen kätköihin unohtuneen kuvan! 


 Onhan hän vain söpö ja olen onnellinen, että edes yritin... 


2017/02/27

Väriä olohuoneeseen


Suomi 100-vuotta tuo mukanaan upeita juttuja myös sisustukseen ja varmasti jokainen voi löytää jotain mieleistä kotiinsa juhlavuoden kunniaksi. Meille ensimmäinen Suomi 100 tuote on jo löytänyt tiensä, sillä Marimekon malliston "veljekset" oli kuin vastaus haaveisiini. 


Olen kaivannut väriä ja kuoseja olohuoneen melko värittömään ilmeeseen, jotain mikä tekisi siihen vähän kodikkuutta ja rikkoisi niin vaaleaa ilmettä. Kun perheemme täydentyi pienellä pojalla, oli veljekset kuosi kuin meille tehty. Sen kauniit värit, hauska kuosi ja nimi tekivät siitä täysin vastustamattoman, joten tilasin kaksi tyynynpäällistä koristamaan meidän sohvaa. 



Veljekset on Maija Louekarin käsialaa ja on siis suunniteltu Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kankaassa seikkailee metsän eläimiä arometsässä, mutta se ei kuitenkaan näytä lastenhuoneen tekstiililtä, vaan on tyylikäs kodin piristäjä mihin tilaan vain. 


 Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, joko muilla alkaa olla kevättä rinnassa?

2017/02/13

Ekat neuvolakuulumiset



Vauva on tänään 10 päivää vanha, hän on ollut tasan viikon kotona ja hän kävi tänään ensimmäisessä neuvolassa. Neuvolaan mentiin koko perheen voimin, isoveljet viettivät aikaa leikkipaikalla sillä aikaa, kun me käytiin vauvan kanssa neuvolatätin juttusilla. Alkuun käytiin läpi kuulumiset ja tarkastettiin minun haavan ja kohdun tilanne, kaikki näytti olevan hyvin ja toipuminen on hyvässä vauhdissa. 

Sitten oli vuorossa vauvan tarkastukset. Hän ei oikein pitänyt siitä, että piti riisua vaatteet ja häntä tutki niin hoitaja kuin opiskelijakin. Meidän oikeasti hiljainen vauva antoi kyllä kuulua koko keuhkojen voimalla ja huusi koko viikon edestä. Onneksi hän loppua kohden hieman rauhoittui ja kaikki saatiin katsottua, syliin päästyä kaikki oli taas hyvin. Oikeastaan hoitaja oli vain ylpeä pienestä huudosta, sillä hieman kellakka vauvamme ainakin todisti, ettei ole uupunut, vaan jaksaa huutaa, syödä ja ihmetellä. Kotona hän vähemmän huutaa, tarjolla syli, ruokaa ja ihmeteltävää ja ne riittää, ainakin vielä.


Kasvu on hyvässä vauhdissa ja 70g on jo saatu syntymäpainoon lisää! Maito siis riittää ja sekös äidin mieltä lämmittää. Nyt siis jatketaan samaan malliin ja loppu viikosta päästään ulos! Aivan ihanaa kun pääsee nauttimaan kuiskivasta keväästä ja auringosta! Vaunulenkit pääsevät pian jokapäiväiseen ohjelmaan (pienellä säävarauksella toki) - jee!!! 


2017/02/10

Hän

Hei vaan ja terveisiä vauvan tuoksusta, täältä kuuluisasta vauvakuplasta jonne ollaan sukellettu aivan täysin. 


Tasan viikko sitten perheemme täydentyi pienellä pojalla. Nyt meitä on viisi ja perheemme on kokonainen viimeistä palastaan myöten. Pieni herramme syntyi suunnitellulla sektiolla perjantaina 3.2 klo 11:12, hän painoi 3600g ja oli 49,5cm pitkä. Hän näytti heti niin omalta ja kun sain hänet rinnalle tunsin suurta ylpeyttä ja rakkautta, siinä hän nyt oli, meidän pieni rakas. 


Tänään hän on tasan viikon vanha hurmuri. Vauva-arki maistuu ihanalta ja olen onnellisempi kuin koskaan. Kirjoittelen pian lisää synnytyksestä ja muusta, kun vain maltan istahtaa koneelle. Nyt jatkan vielä hetken täällä kuplassa... 

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3