2017/10/17

Hyydytetty lohikakku


Olen lupaillut tämän kakun ohjetta tänne jo aikoja sitten, joten tässäpä teille! Kakun alkuperäinen ohje on jostain blogista (en valitettavasti muista mistä...) mutta se on elänyt hieman minun käsissäni ja siksipä uskallan jakaa sen "omanani" tänne. 

Hyydytetty lohikakku (laktoositon ja gluteeniton)

pohja:
1 pkt Real ruisreipää tai vastaavaa gluteenitonta leipää pakastealtaasta
100g voita 

Murskaa leivät ja sotke sulaneen voin kanssa, painele  leivinpaperilla vuorattuun irtopohja vuokaan. Laita pohja jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

täyte:

5dl kuhuokermaa 
200g yrttituorejuustoa
200g katkaraputuorejuusto
300g graavilohta
1 punasipuli
0,5 dl sitruunamehua
4 liivatelehteä
ruohosipulia oman maun mukaan. 

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuustot.
Pilko lohi, sipuli ja ruohosipuli pieneksi ja sekoita ne vatkattuun seokseen. 
Lämmitä sitruuna mehu ja sotke kylmässä vedessä levänneet liivatteet kuumaan sitruunamehuun.
Kaada liivatemehu koko ajan vatkaten seoksen joukkoon tasaisena vanana. 
Pyöräytä vielä koko seos ja kaada se jääkaapissa hetken odotelleen pohjan päälle. 
Anna hyytyä jääkaapissa yön yli. 

Irrota irtopohjavuoan reuna varovasti. Apuna voi käyttää esimerkiksi veitseä, jotta reunat pysyvät kakussa siistinä. Koristele oman maun mukaan lohisruusuilla, vihanneksilla, katkaravuilla tai millä vain. 

Nauti, tarjoile ystäville tai korista juhlapöytää, mutta varaudu jakamaan ohje kanssamaistajille ;)

Meillä tämä kakku on ollut kaikkien juhlien suurin suosikki, joka kerta joku haluaa ohjeen ja kakku katoaa hetkessä. Sen lisäksi, että tämä on taivaallisen hyvää, tästä saa helposti täysin gluteenittoman ja laktoosittoman, eikä tämän tekemiseen mene kuin hetki! Illalla kun teet, niin aamulla kakku on valmis syötäväksi! Koristeita tämä ei juurikaan mielestäni kaipaa, mutta senkin suhteen voi varioida mitä vaan, vain mielikuvitus on rajana. Herkullisia hetkiä kaikille!


2017/10/09

Hehku-valaisin


Päivät lyhenee ja pimeät illat ovat täällä, paras lääke pimeyttä vastaan on päättää nauttia siitä! Kesän aikana ei ole juuri valoja tarvittu, mutta syksyn tullen huomaa kuinka erilaiset valaisimet pääsevät taas päivittäiseen käyttöön. Minä rakastan erilaisia valoja ja valaisimia, päivällä kaipaan kirkkautta, kun taas illat fiilistelen mielummin pienempien valaisimien ja kynttilöiden valossa. 

Uusimpana tulokkaana meidän valaisinperheeseen saapui Sessakilta Hehku-valaisin, jonka suunnittelusta vastaa Matti Syrjälä. Sessak on Porvoolainen perheyritys, joka on tuonut valoa Suomeen yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Hehku-valaisin pääsi koristamaan meidän olohuonetta. Se tuo mukavasti tunnelmaa iltoihin ja sopii kokonsa puolesta niin sivupöydälle, hyllylle kuin yöpöydällekin. Hehkun muotoilu on ajaton ja erityisesti ihastuin lampun marmoripintaiseen jalkaan. 


Jos sinäkin ihastuit tähän kaunokaiseen, niin nyt kannattaa kurkata mun instatiliä, sillä siellä pärähtää just käyntiin arvonta, jossa just sä voit voittaa Hehkun omaan kotiisi tuomaan tunnelmaa ja piristämään pimeitä syysiltoja! Ja instastahan minut löytää nimellä @sopivastisikinsokin_krista !


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja onnea arvontaan!

*Valaisin saatu näkyvyyttä vastaan.

2017/10/08

Roope 8kk

Niin vain on taas kuukausi hurahtanut ja meidän pienokainen täytti tällä viikolla jo 8kk! Eilen illalla muistelin sitä hetkeä kun sain hänet ensimmäisen kerran rinnalleni. Hän oli niin pieni ja pehmeä, niin täydellinen pieni paketti.


Nyt tuo pieni paketti on tosiaan jo 8kk ikäinen vauhtihirmu! Ryömimiseen on tullut entistä enemmän vauhtia ja konttaamallakin mennään jo melkoista kyytiä, mutta kun pitää päästä täysillä Roope vetää mallikkaasti vuorotahtiryömintää. Joka paikkaan pitäisi päästä ja selkeästi yritetään päästä jo karkuun äitiltä. Isoveljien huoneet kiinnostaa ja kaikki heidän lelut on maailman paras juttu, onneksi Petruksen huoneessa on vielä melko paljon myös Roopen käteen sopivia tavaroita ja yllättävän hyvin on kaikki pienet jutut pysyneet piilossa. Pari viikkoa sitten Roope keksi miten pääsee seisomaan sohvaa vasten ja siitähän se sitten lähti, nyt noustaan ihan joka paikkaan. Nyt kun tukea vasten on seisty jo pari viikkoa, alkaa se olla jo suht tukevaa ja onpa hän ottanut jo muutaman askeleenkin sohvan reunaa apuna käyttäen... tanssiminen on myös kivaa mutta se vie usein istumaan, joka onkin muuten toistaiseksi ainoa reitti mistä Roope itse pääsee istumaan, hän siis päätti opetella ensin seisomaan, ehtii kai tuota istua myöhemminkin... Roope istuu siis tosi hyvin ilman tukea, mutta itse ei sinne tietä meinaa löytää millään, jos ei siis satu pyllähtämään puoli vahingossa. 


Touhujen keskellä maistuu ruoka ja herra onkin vallan hyvän tuulinen pullaposki, jonka seurassa ei ole tylsää ja murheet unohtuu aivan väkisin. Uskokaa tai älkää, mutta Roope on aivan super mega ihana tyyppi ja vaikka hän edelleen syö pari kertaa yössä, mua ei edes väsytä. Enää yksi kolmasosa vauvavuotta jäljellä ja siitä me kyllä nautitaan aivan kuten tähänkin asti! 8kk neuvolassakin ehdittiin jo käydä hurmaamassa lääkäri ja kuulemassa että kasvu on sopivaa ja motorinen kehitys erittäin hienoa. Saa nähdä mitä opitaan ennen kuin 9kk pärähtää mittariin, innolla odotan kaikkea uutta ja jaan nämä hetket tämän pienen ihmeen kanssa. 


2017/10/05

Ihanat uudet tekstiilit olohuoneessa

Pää täynnä ideoita ja kaikkea haluaisi toteuttaa ja hankkia, vaan kun jaloissa pyörii erittäin vauhdikas 8 kuukauden ikäinen kaveri, niin täytyy malttaa... Nyt on siis vihdoin sisustuskärpänen taas puraissut, ja ensihoitona tähän pistokseen kävelin MiaDesigniin ostoksille! Sain jo keväällä, tai oikeastaan alkukesästä oppilailta lahjakortteja tuohon niin ihanaan sisustuskauppaan ja olenkin jemmaillut niitä odottaen sisustuskärpäsen pistoa, joka ei siis jostain syystä iskenyt ennen kuin nyt. Mutta onneksi pisti ja onneksi apu löytyi läheltä. 

Olen pyöritellyt ajatusta uudesta viltistä jo tovin, kun sohvan nurkkaan käpertyessä olen sellaista kaivannut ja vanhat ovat jo ihan kuluneita, eivätkä jotenkin yhtään miellyttäneet silmää. Myönnän myös pienen sisustustyynyhulluuden asuvan minussa ja rakastan kun niiden avulla sisustuksen värit ja tunnelma on helppo uusia, raikastaa ja päivittää vaikka juurikin vuodenaikojen mukaan. Me ollaan nyt asuttu tässä kodissa reilu kaksi vuotta ja nyt tuntuu, että kaiken tämän sompailun jälkeen alan tarkkaan tietää mitä haluan ja minne ja mikä toimii mitenkin.


Tällä hetkellä meidän olohuone elää tuhannennen kerran murrosvaihetta, kun tv-tasoja säädettiin ja juuri kun päätettiin ettei osteta uutta, tarjosi tuttava omaansa meille ja no niin, nyt meillä oon taas uusi tv-taso ja se odottelee nyt seinälle pääsyä. Pitkä valkoinen bestå oli siis lainassa siskoltani, joka halusi sen takaisin ja yhtäkkiä tv:n alta löytyi pojan huoneen taso joka oli pieni, korkea ja no... ei ihan sellainen kun toivoin, mutta menetteli. Nyt tuossa odottelee taas sarja beståta, mutta edelliseen verrattuna ilme tulee olemaan kevyempi ja varmasti aivan super ihana, kunhan vaan ehditään se kiinnitellä seinään. Olohuone siis on nyt taas vaihteeksi väliaikaistilassa, mutta nyt se on menossa kohti sitä "the järjestystä" joka ei enää vaihdu! 

Mutta palataanpas siis niihin sisustusostoksiin ja olohuoneen ihaniin uusiin tekstiileihin, jotka siis kävin ostamassa viime viikolla. Voin kertoa, että MiaDesignissa iskee aina valinnan vaikeus, olisin voinut tyhjentää koko kaupan! Tällä kertaa matkaan lähti kaksi tyynynpäällistä ja viltti. Tyynynpäällisistä toinen aivan tumman vihreää samettia, ja toinen vaaleaa pellavaa mustilla kuvioilla, viltti on liv interiorin ja väriksi valitsin luonnonvaalean mustilla kuvioilla. Vilttiin ihastuin heti kun näin sen ja sen kaveriksi aloin etsimään sitten tyynyjä ja täytyy sanoa, että tykkään! Olohuoneen ilme muuttui täysin näiden muutaman pienen hassun tekstiilin avulla, ne toivat kotoisuutta, lämpöä ja ryhtiä, mitä olen kaivannutkin, vaan en ole saanut asialle mitään tehtyä. Tänään ajattelin käydä toisen kierroksen MiaDesignissa ja katsoa mitä kivaa vielä sieltä kotiuttaisin, lahjakorteista kun vielä puolet odottelee käyttöä. 

Että, kiitos vaan ihanat tytöt ja heidän kotijoukot, jotka näitä ihania lahjakortteja minulle antoivat, taitavat aika hyvin jo tietää mistä ope tykkää! ;)



Nyt mä painun vähä laittautumaan ja lähden mieheni kanssa lounalle, harvinaisia nämä tällaiset päivät, kun ehditään kesken hänen työpäivän nauttia hetki yhdessä hyvän ruoan merkeissä. Arjen pieniä iloja<3 

Ihanaa päivää kaikille!  

2017/09/25

4-vee synttärit



Viikko sitten juhlittiin meidän keskimmäisen 4-vuotis synttäreitä, joita hän oli itse suunnitellut pitkään ja öitä laskettiin varmaan heinäkuusta. Meidän 4-vuotias pieni herra on melkoisen menevä tapaus, sellainen hyväntahtoinen hulivili. Hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta unohtaa kiukun sopivan ajatuksen tullen hetkessä. Omatahto on jotain sellaista, joka koettelee vanhempien hermoja melko usein, mutta päättäväisyys ja huikeat jutut muistuttavat seuraavalla sekunnilla kuinka ihana tyyppi tuo poika oikeasti on. Energiaa riittää ja koko ajan pitää olla tekemistä, ja pelaillessa erilaisia pelejä hän viihtyisi tuntikausia. Muistipelit, lautapelit ja tottakai Playstation ja puhelin vievät helposti mukanaan, ja ollaankin yritetty pelailla mahdollisimman paljon perinteisiä pelejä ja jättää ruudut viikonloppuun, mutta tämä jääköön erilliseksi aiheeksi.


Meidän 4-vuotias on jo niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni, äitin vauva aina vaan. Tuo meidän hurmuri hurmaa helposti kaikki ihmiset ympärillään, sillä hän ei ujostele vaan tervehtii kaikki tutut ja tuntemattomat ja uskaltaa heittää vitsiksi isommankin yleisön edessä, kun vain saa itse tehdä aloitteen. Kohteliaskin osaa olla ja käyttäytyä esimerkillisesti, mutta välillä iskee kiukku ja minkäs sille mahtaa... Kaveri hän haluaisi olla kaikille ja usein ihmettelee, jos joku lapsi on vaikka hieman ujompi, eikä heti uskalla leikkiin lähteä, kaikkia hän aina kuitenkin varovasti kysyy mukaan. 

Synttärijuhlia suunniteltiin tosiaan yhdessä, ja kun kakkaemoji suunnitelmat saatiin jätettyä taa, innostui Petrus StarWarsista ja halusi väreiksi mustaa ja kultaista! Niinpä tarjoilut katettiin teeman mukaan ja ohjelmanumeroksi järjestin toiveiden mukaan ongintaa ja aarteen etsintää. Tarjolla oli hyydytettyä lohikakkua, pieniä pizzoja, lakka-kinuski-kermakakkua, macaronseja pätkistäytteellä, suklaacupcakeseja ja karkkia. Tuli siis herkuteltua! Juhlien jälkeen sankari oli niin onnellinen ja ollaan koko viikko muisteltiinkin mukavia juhlia. 

(Lohikakun ohjetta tulessa myöhemmin, sillä se on ollut monien juhlien suosikki ja aina joku haluaa sen ohjeen.)




2017/09/17

Metsän omat herkut

Kyllä nyt on syksyihminen sisälläni herännyt eloon, tämä vuodenaika on ihana! Vielä muutama viikko sitten mua ahdisti, kuinka kesä oli lipunut ohi kuin huomaamatta ja kylmä, pimeä ankea syksy oli tullut yllättäen. Nyt kun mietin, niin kesä oli ihana, siihen mahtui paljon ihania reissuja, ystäviä, aurinkoa, iloa ja naurua, yhtäkkiä sen taakse jääminen ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Sillä samalla hetkellä kun kesäkaipuu lipui taakse, heräsin syksyn ihanuuteen.


On ihanaa pukeutua syksyyn, kaivaa huivit ja takit kaapeista, shoppailla uutta ja lämmintä, pukeutua enemmän. Ehkä joku asupostaus jossain vaiheessa niin omista kuin lastenkin syysvaatteista... Mutta kyllä yksi parhaista asioista syksyssä on luonto! Kesäisin en uskalla mennä metsään koska iän myötä minusta on tullut ihme pelkuri kaikkea pörisevää kohtaan, joten kaiken maailman ötökät saavat minut säpsymään ja siitä on nautinto kaukana. Haha. Syksyllä luonto saa taas hiljalleen uuden asun ylleen (sitä kunnon ruskaa odotellessa) ja voi nauttia metsän antimista. Sää ei ole vielä liian kylmä, aurinko lämmittää ja ilma on ihanan raikas, eikä ötököitä ole enää niin paljon. Syksyllä ulkoilu on ihanaa ja lenkkeilyn lomassa voi pysähtyä poimimaan vaikka marjoja evääksi. 


Viime tiistaina napattiinkin poikien kanssa pienet rasiat matkaan ja lähdettiin läheiselle lenkkipolulle metsänlaitaan. Olipa vain innokkaita lenkkeilykavereita kun saivat pysähdellä ja juosta metsästä etsimään herkkuja iltapalaksi. Jokatoinen suuhun ja jokatoinen kuppiin taisi olla tahti, mutta hiljalleen pohjat peittiyivät kupeista ja iltapalalla nautittiin puuron kanssa tuoreita marjoja. Marjoja riitti vielä kahtena seuraavana päivänä smoothieen, joten eipä ollut ihan turha reissu! Pitää ottaa pian uusiksi ja täydentää myös talvivarastoja! Me ollaan oikein sellaisia marjojen suurkuluttajia, mutta onhan ne vaan niin hyviä puurossa, leivonnaisissa, smoothieissa tai ihan vaan kinuskikastikkeen kera, nams! 


2017/09/03

7kk kuulumisia

Ja taas aika päivitellä meidän vauvan kuulumisia... Jotenkin tätä vuotta elää niin täysillä, että jokainen kuukausi on erityinen, tärkeä ja ehdottomasti kertomisen (ja myös itselle muistiin kirjoittamisen) arvoinen! Tänään meidän pieni rakas on jo 7 kuukautta ja voi kuinka aika onkaan mennyt siivillä, vaikka hankala enää edes kuvitella aikaa ja elämää ilman tuota rakasta. Meidän perhe tuntuu nyt jotenkin niin kokonaiselta, valmiilta ja ihanalta. 

Jospa sitten niihin kuulumisiin... Eli, mitä kuuluu meidän seitsemän kuiselle?

Roopesta on kasvanut hurmaava tyyppi, joka hymyilee kaikille ja rakastaa huomiota. Hän on oppinut halaamaan, pistää pään kaulaa vasten ja tuhisee maailman söpöiten. Hän matkustaa ympäri kotia ryömimällä, sekoittaen siihen hieman karhukävelyä ja konttausta. Istuminen kiinnostaisi kovasti, mutta ei vielä onnistu niin kuin itse toivoisi. Syöttötuolissa istuu topakasti ja rakastaa sormiruokailua, kurkku on suurinta herkkua, mutta myös banaani ja vadelmat maistuu hyvin, pinsettiotekin löytyy välillä jo tosi hienosti. Ruokarytmi on alkanut selkeytyä ja nyt meillä nautitaan aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, imetys kulkee mukana pitkin päivää ja kerran tai kaksi yössä. 


Hampaita Roopella on kaksi, ne vilahtaa hymyillessä ja huutaessa, sekä tuntuvat erittäin pahalta, jos äiti yrittää syöttää liikaa rinnalta. Roopella on selvästi hyvä huumorintaju, ja mitenkö muka voin jo tietää... No, esimerkiksi tuo pureminen, hän jo selvästi tietää ettei niin saa tehdä ja jokaisen (onneksi harvan) narskauksen jälkeen hän nauraa ääneen ja tuijottaa suoraan silmiin isoilla silmillään. Ruokapöydässä tämä huumoriheppu heittää kaikken lattialle nauraen perään ja odottaa, että joku nostaa ne takaisin - tämä taitaa kyllä olla jokaisen vauvan lempi puuhaa. Vaipan vaihdot on yhtä sirkustemppuilua, koska onhan se nyt vaan maailman tylsintä maata selällään just sillä hetkellä. Kun vaippa on vaihdettu ja vaatteet saatu päälle, makoilisi jäbä ihan mieluusti hetken siinä siliteltävänä paikallaan. 

Pistorasiat on löytyneet ja ne on tukittu, sillä kuinka ihanaa olisikaan työntää sormet sinne. Polttopuut on myös löydetty, niitä olisi kiva maistaa ja vähän repiä, sana "ei" on selvästi tullut siis osaksi arkea. Sana "ei" myös selvästi jo hieman ymmärretään, sillä sen kuullessaan Roope painaa pään alas ja katsoo kulmien alta, koska onhan kovin loukkaavaa jos ei saa tutkia joka paikkaa. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, on kotia hieman jo sisusteltu vauvan ehdoilla. Mutta ihan kaikkea en aio siirtää pois, vaan ne asiat mitkä eivät voi satuttaa helposti, saa jäädä ja niiden kanssa opetellaan, ettei ihan kaikkeen saa tai tarvitse koskea. Parasta kodissa on isoveljien huoneet ja koska kaikki mistä voi ottaa kiinni, on myös maistamisen arvoisia, saa isommat pojat pitää huoneensa siinä kunnossa (tai ovi kiinni), ettei Roope saa mitään suuhunsa. Kun isoveljien huoneen lattialla näkyy leluja ja ovi on auki, menee tuo meidän mittarimato sellaista kyytiä, että kaasu on varmasti aivan pohjassa. Onneksi myös omat lelut kiinnostaa, mitä kovempi ääni, sen kivempi... 

Musiikki on taikaa, pukeminen, syöminen tai oikeastaan mikä vaan onnistuu kun laitetaan musiikkia soimaan, liekkö tottunut jo mahassa, että musiikki on osa hyvää fiilistä. Musiikin soidessa Roope usein innostuu myös taputtamaan ja heiluttelee jalkoja innoissaan, tanssijan vikaa siis selvästi hänessäkin! Taputuksen lisäksi meillä harjoitellaan vilkuttamista, kun joku on lähdössä ovella, heiluvat pienet sormet nyrkkiin ja auki - maailman söpöintä! Pusuja olen alkanut myös saamaan, ne eivät ole pienen pieniä huulen kosketuksia, vaan märkiä ja isoja "haukkuja" poskesta, huulista ja tai nenästä... Kun itse yrittää hellästi suukotella pieniä pehmeitä poskia saa varmasti oman naamansa märäksi vastapusuista. 


Parhaillaan tuo meidän 7-kuukautinen hurmuri vetelee unia rattaissa, yöllä syötiin kerran, mutta alkava flunssa hieman häiritsi unta alkuyöstä... Toivotaan, että flunssa saadaan kukistettua nopeasti pois, eikä ainakaan pahenisi kovin pahaksi taudiksi. Sydäntä särkevää kuunnella kun toisella on nenä tukossa ja välillä meinaa yskittää. Onneksemme ei ole tarvinnut juurikaan sairastella ja taitaapa muuten olla Roopen eka kunnon flunssa tämä, ja tämä me päätettiin selättää nopeasti! 

Tuntuu, että voisin kirjoittaa vaan eikä tämä teksti loppuisi ikinä, nimittäin niin hurmaava tuo tyyppi on, joka meidän perheeseen on siunattu. Ehkä kuitenkin on hyvä lopetella tähän ja jatketaan kuulumisilla taas kuukauden päästä! Milloinkahan tämä vauvakupla oikein puhkeaa, sillä mä taidan olla siellä yhä ja edelleen...  Löytyykö lukijoista muita pienten äitejä? Mitä teille kuuluu? 

2017/08/31

Sisustusta vauvan ehdoilla - Keinutuoli pois vauvan tieltä

Niinhän siinä vaan kävi, että meidän pieni otti ja lähti liikkeelle päivän yli 6kk ikäisenä. Alkuun hän liikkui hitaasti ja harkiten, mutta vain pari päivää myöhemmin alkoi vauhti kiihtyä ja voinette kuvitella mitä vauhtia mennään parin viikon harjoitusten jälkeen. Nyt mennään jo konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen sekoituksella kovaa vauhtia.


Jotta koti olisi turvallinen vauvalle, on sisustuksessa tehtävä kompromisseja. En nimittäin halua kuluttaa sanaa "ei" aivan puhki, vain kieltämällä innokasta tutkimusmatkailijaa matkallaan. Koska vietetään pääasiassa aikaa olohuoneessa, sai sieltä väistyä tavarat, jotka tuntuivat liian vaarallisilta vauvan kanssa.




Meidän ihana keinutuoli joutui nyt hetkeksi väistymään meidän huoneeseen, sillä sen keinujalat (mikä niiden oikea nimi on) olivat kovin kiinnostavat ja niitä oli ihana maistella, mutta samalla kädet huitoivat mukana ja pelotti, että se keinuosa napshataa suuhun keinahtaessaan, auts. Oli siis helpompi vain siirtää keinu kiusaamasta ja sen tilalle laitoin vanhan rottinkituolin pojan huoneesta. Rottinki tuoli on jämäkkä ja sen jalkoja voi tutkia aivan rauhassa. Myös olohuoneen toinen pöytä sai väistyä ja se etsiikin vielä hieman paikkaansa, luopua en siitä kuitenkaan tahdo. Meillähän siis on ollut Hayn pöydän kaverina Hem Key pöytä valkosilla jaloilla ja puukannella, mutta kun siinä on kolme jalkaa, on se melko kiikkerä ja se jo kerran ehti kaatua Roopen touhutessa sen lähistöllä. Onneksi oltiin vieressä ja ehdittiin napata kiinni, eikä käynyt kuinkaan, mutta siltä istumalta sai se pöytä lähtöpassit olohuoneesta. Toisaalta moni pitää myös Hayn pöytää kovin vaarallisena, mutta itse olen kokenut sen oikein vankaksi ja se on meillä jo yhden vauva-ajan hienosti palvellut, joten se sai jäädä.


Sen verran ollaan siis sisusteltu kotona, jotenkin vaan ei ole ollut aikaa edes ajatella sisustusta olleenkaan, mutta näin syksyn saapuessa huomaan kaipaavani pientä muutosta kotona. Viikonloppuna kaivoin jo ensimmäiset kynttilät kaapista, ehkä koti saa siis hiljalleen alkaa pukeutua syksyyn. Syksy ja pimeät illat saavat minut selvästi kaipaamaan sisustuksessa runsautta, lämpöä ja uusia sävyjä. Ehtisiköhän sitä tosiaan tällä viikolla hieman sisustelemaan... Mites muilla, elääkö koti vuodenaikojen mukaan? 

2017/08/13

Helppo kakku (viimeisen?) kesäpäivän kunniaksi

Eilen paistoi aurinko, lämpötila kohosi 23 asteeseen, lapset viihtyivät ulkona ja tehtiin pihahommia. Ihana kesäpäivä kokosi perheen yhteen, tuntui melkein lomalta. Saatiin myös miehen siskon perhe kylään ja halusin kesäpäivän kunniaksi tarjota jotain ihanaa ja kesäistä, mutta helppoa ja nopeaa ettei se veisi aikaa ulkoilulta. Niinpä muistin tämän helpon kakkuvinkin johon olin törmännyt instagramissa (en vaan kuollakseni muista kenen feedistä).


Kakun pohja on suklaata ja riisimuroja, täytteeksi valikoitui vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, mansikoita ja mustikoita. Uskallan suositella, sillä tämä oli todella herkullista! 

Paitsi että kakku oli hyvää, se oli todella helppo tehdä, joten tässäpä tekovaiheet:

1. Sulata suklaalevy mikrossa. (itse tein taloussuklaasta)
2. Kaada sulaneen suklaan joukkoon riisimuroja sen verran, että "taikina" tuntuu jämäkältä. (Kaadoin ihan summassa, sen enempää mittailematta.)
3. Lado seos kahteen osaan leivinpaperilla vuoratulle alustalle ja painele tasaiseksi ympyräksi. 
4. Anna hetken jähmettyä jääkaapissa. 
5. Nosta toinen pohja tarjoilualustalle, täytä mieleisillä täytteillä, nosta toinen pohja päälle ja koristele. 
6. Nauti! 

Ainoa mikä kakussa oli hankalaa, oli kova pohja... Tein pohjan jo aamulla jääkaappiin ja nostin sieltä suoraan täytettäväksi, joten se oli melkoisen kova ja lohkesi leikattaessa vähän mistä sattuu. Suosittelisin siis pientä hetkeä huoneenlämmössä ennen täyttöä ja tarjoilua. Meillä täytteenä oli tosiaan jäätelöä, joten kakku oli syötävä heti. Mutta, pienestä lohkeilusta huolimatta tämä oli niin hyvää, että tätä tehdään varmasti vielä monen monta kertaa! 

Tänään sit sataakin vettä ja ilma on melko harmaa, mutta ei anneta sen lannistaa vaan nautitaan sateen ropinasta. Mä lähden vähä maistamaan työntekoa, sillä muutama innokas tanssija haluaa jo tanssimaan, joten kisaohjelmien teko alkakoon! 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

2017/08/03

Puolivuotias hurmuri

Siis en vaan ehkä kestä, että puolet vauvavuodesta on takana ja meidän pieni rakkaus täyttää tänään puoli vuotta! Meidän puolivuotiaasta on kasvanut maailman suloisin hymypoika, joka rakastaa hymyileviä ihmisiä, lämmintä syliä ja leikkihetkiä. On niin hurjaa kuinka kovaa tahtia nuo pienet ihmiset kehittyy ja kasvaa. Puolessa vuodessa hän on oppinut niin paljon uusia taitoja ja joka päivä tuntuu, että hän on hieman isompi ja taitavampi kuin eilen. Ruoka maistuu ja innolla maistellaan kaikkea uutta, myös sormiruokailua on harjoiteltu ja se on Roopen mielestä kovin kummallista ja hauskaa. Imetys on kuitenkin ruokailuista vielä tärkein ja näin jatketaan vielä ainakin sinne 10kk ikään jos kaikki hyvin menee.



Liikkumaan olisi kova tahto, mutta eteenpäin ei vielä olla keksitty miten pääsisi, ympyrää rullataan hurjaa vauhtia ja pakilla ajaudutaan milloin minnekin nurkkaan. Istuminen sujuu jo hienosti ja stokken newborn set vaihtuikin reilu viikko sitten baby settiin ja sekös vasta siistiä onkin, kun saa istua ilman syliä ihan itse. Syöttötuolissa syönnin lisäksi taputellaan pöytää, tiputellaan tavaroita, jos joku vaikka nostaisi ja nauretaan ja höpötellään. Ihana kun saa koko perheen pöydän ympärille ihan kunnolla. 

Yöunet maistuu omassa sängyssä aamuyöhön ja sitten jatketaan äitin vieressä... päivällä parhaat unet tulee rattaissa, joista Roope heräilee aina höpötellemään ja rapistelemaan kirjaa joka roikkuu turvakaaressa. Omat varpaat on edelleen yks maailman parhaista jutuista ja ne menee suuhun jatkuvasti ja sukat ei pysy jalassa yhtään! Hän rakastaa myös musiikkia ja "laulaa" kovasti mukana jos isoveljet innostuvat laulamaan. Asiaa on myös paljon ja kiljuminen ja virkayskä on keksitty huomion saamiseen. Useimmiten höpötykset alkaa rattaissa myös juuri ennen nukahtamista ja silloin sieltä kuuluu vain "öpöpöpö..." tai "vauvauvauva", maailman söpöimpiä pieniä asioita. 

Tänään oli myös neuvola heti aamusta ja meidän pieni herra oli taas kasvanut hienosti ja oli niin reipas että! Saatiin myös poikkeuksellisesti rokote joka yleensä annetaan vasta 1-vuotis neuvolassa,  koska ollaan lähdössä syksyllä ulkomaille. Niinpä saatiin yksi ylimääräinen rokote tosiaan jo tänään ja sit 1-vuotiaana uusiksi. (Reissusta lisää myöhemmin...) 

Niin vain on mennyt puolikas vuosi huijauksella, mutta sydämeni pohjasta hymy huulilla voin sanoa, että olen nauttinut joka hetkestä täysin tämän pienen ihmisen rinnalla. Innolla odotan mitä kaikkea saammekaan kokea tämän pienen hurmurin kanssa. Seuraavaan puolivuotisen mahtuu taas niin hurjan paljon kaikkea, että en halua sitä liikaa pohtia, vaan nauttia jokaisesta päivästä päivä kerrallaan.


Onnea Roope 6kk! 

2017/07/12

Kesä maistuu lomalta

Heinäkuu on täällä ja meidän perhe viettää kesälomaa! Äitiyslomalaisen arki on muuttunut lomaksi kun kotona häärää kaksi vanhempaa lasten kanssa, kotityöt jaettuna kahdelle tai ihan vaan yhdelle ilman sylikaveria tuntuu niin iisiltä, lomalta. Loma aloitettiin risteilyllä ja hotelliyöllä, ja viime viikko oltiin ihan vain kotona, ilman kiirettä, suunnitelmia ja stressiä, oltiin vain. 


Sunnuntaina ajeltiin Kuopioon mun kummitytön rippijuhliin ja voi mikä kaunotar mun ensimmäisestä kummilapsesta onkaan kasvanut. Sain kunnian siunata hänet kirkossa ja niin ylpeä olen hänestä, etten osaa sanoin kuvailla. Nyt hänestä tulee myös ihan virallisesti meidän nuorimman kummi, kun rippikoulu on käyty. Juhlat olivat ihanat ja sää mitä parhain. 

Kun Kuopioon asti oli ajeltu, vietettiin pari päivää vielä mun äidin luona ja nautittiin perheestä, hyvästä ruoasta ja kesästä. Eilen illalla ajeltiin yötä vasten kotiin ja olipa vain ihana herätä omasta sängystä tänä aamuna. Koko perheen (eli miehen) lomaa on jäljellä vielä puolitoista viikkoa, joten rentoilu saa jatkua. Nyt vain toivon, että aurinko ja helteet tekee paluun, koska tää sadesää pistää minussa jonkun megasiivousvaihteen aina päälle ja tänään alotin sit vaatekaappien läpikäynnin... Toisaalta, ihanaa et saan tehdä järjestelyä rauhassa kun isi leikkii lasten kans. 

Kaappeja siivotessa ehdotin miehelle, et pitäskö meidän taas muuttaa, et tulis heitettyä kaikki ylimääräinen pois, tai edes leikkiä muuttoa... Haha. Päätin siis jatkaa kaappien raivausta huomenna, ehkä vaan kuitenkin leikin muuttoa ainakin toistaiseksi. Huomaa, että takana on kiireistä arkea ja sen perään alkanutta vauva-arkea, kun on päässyt kaapit sekaantumaan ja täyttymään, mut onneksi ei kovin pahasti ja asia on varmasti nopeasti taas hoidettu kuntoon. 

Sisustusinspiraatio on myös napannut minusta otteen ja seuraavana on vuorossa makuuhuoneen piristys, mutta ensin piristyy kaikki meidän talon kaapit!

2017/06/19

Olohuoneen uusi matto

Sattumusten summa ja meidän olohuone sai uuden ihanan maton! Olohuone ei ole oikeastaan kaipaillut ollenkaan uutta mattoa, sillä edelleen tykkään House doctorin block-matosta kovasti. Block on vieraillut myös meidän makuuhuoneessa kun olohuonetta on koristanut Annon jalpaikka, joka meni pilalle ja Elloksen uni, joka kuitenkin lopulta päätyi äitini luokse. Joka kerta block on siis palautunut takaisin koristamaan olohuonetta...


Eräänä aamuna istahdin sohvalle nauttimaan aamukahvia, nappasin 3-vuotiaan poikani kainaloon ja tsädäm, hän potkaisi mun kahvikupin lattialle. Kahvit kaatui kauniisti matolle ja roiskui pitkin seiniä ja tv-tasoa... Vahinkoja sattuu, matto pois lattialta odottamaan pesua, seinien pyyhintä ja uusi kahvi tulille. Lopulta tuli pestyä lattiat ja kahvikin maistui hyvältä poika kainalossa lasten ohjelmien pyöriessä taustalla. Siinä tuijottelin valkoista lattiaa ja kirosin mattoa joka ei mahdu pesukoneeseen, joka siis pitäisi pestä - joo, olen laiska - ja samalla haaveilin helppohoitoisesta matosta. Toisaalta olohuone alkoi tuntua kovin fiksulta ilman mattoa, eipä tarvitsisi stressata ja siivous olisi helppoa... Todellisuudessa kaipasin mattoa heti kun sen olin siirtänyt odottamaan pesua.


Samaisena päivänä silmiini osui Facebookin sisustusryhmässä kuva, jonka joku oli napannut Helsingin Stockalta. Kuvassa komeili alelappu ja pappelinan mattoja! Pappelina, tuo muovimatto josta olin hiljaa haaveillut niin kauan, mutta mitä en koskaan uskonut meille hankkivan ihan rehelliesesti hinnan vuoksi. Satsaan mieluusti laatuun, mutta tekstiilien kanssa olen hieman ailahtelevainen ja ne vaihtuu huomattavasti huonekaluja useammin, joten lähemmäs 1000 euron matto ei ole tuntunut fiksulta hankinnalta. Mutta, matot jotka kuvassa komeilivat olivat kauniin värisiä ja hinta isoimmassakin alle 300e, mutta niin, ne olivat Helsingissä... Päätin kokeilla onneani ja raapustin ujosti tekstin pieneen sisustusryhmään jossa olen jäsenenä, ja kysyin olisiko jollakin onnistunut toimia minulle ostajana ja postittajana. Ja uskokaa tai älkää, samaisena iltana omistin jo kyseisen maton, koska eräs minulle täysin tuntematon ihana naishenkilö tarttui pyyntöni, kävi ostamassa maton ja lähetti sen minulle! Ihanaa, että maailmassa löytyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiina auttamaan, haluavat auttaa ja tekevät sen hymyssä suin. Tälle naiselle lähetän tuhat kiitosta ja toivon, että jonain päivänä saan laittaa hyvän kiertämään ja auttaa häntä tai jotakuta muuta. Erityiskiitos myös kyseiselle terapiaryhmälle, jossa saan olla mukana ja josta moisia ihmisiä löytyy. 


Nyt meidän olohuoneessa ihastuttaa uusi ihana matto, joka on helppo pitää puhtaana, tuntuu ihanalta jalan alta, on juuri oikean kokoinen ja ah, se vaan on niin täydellinen! Pappelina mono, fossil grey <3 
Block odottaa edelleen pesua ja pesun jälkeen se pääsee koristamaan meidän makuuhuonetta. 

Kuvissa matto on vielä hieman kurtussa postituksen jälkeen, mutta muutamassa päivässä painui tasaiseksi ja mikä parasta, tämä pysyy paikallaan kovemmassakin leikissä! Lupaan käyttökokemuksia lähempänä syksyä, mutta ensivaikutelma on ainakin mahtava.

Arvatkaa muuten mitä mies toi kotiin eräänä päivänä... Oulun karttajulisteen ja kuulema oli tilannut myös Kuusamon, haha... Kohta meidän seinät todella on yhtä karttaa, kuten edellisessä postauksessa naureskelin. Hän ei ollut edes lukenut postaustani ennen ostoksiaan. Mies sisustaa... 

2017/05/30

Sisustusjuttuja ja savoa!

Heippa, nyt olisi vuorossa pitkästä aikaa hieman sisustusjuttuja - jee! Tämä vauva-arki on vienyt mennessään täysin, eikä sisustaminen ole jotenkin kiinnostanut yhtään. Kesän lähestyessä ja arjen tasaantuessa, uuteen rytmiin tottuneena alkoi taas sisustusjutut nostaa päätään ja saivatkin yks kaks yllättäen ihan uutta intoa heräämään minussa. 


En tiedä kuinka moni lukijoista (varmaan aika moni) tietää, että olen täysin rehellinen "puhdas jalkainen" savolainen, kuten meillä päin sanotaan. Vaekka en niin levveesti viännäkkää, eekä murre oo niin vahva, ee se savolaesuus minusta minnekkää oo männynnä, vaa ihan on yks osa minu elämöö ja minua ihtiä. Kova iäninen oon, eli puhun kovvoo mikä kuuluu savvoon, mutta ossoon olla hilijaaki ja kieroksikkii savolaesia väettävät, mutta siit en tiiä, suatan vähä ollaakkii, aenaa tuo selekä vaevoo sillon tällö! (ja tähän älkööt kielipoliisit vaivautuko, en oikeesti osaa savoa niin hyvin- haha!) No mutta, asiaan siis... Tosiaan Kuopiosta olen kotoisin ja Rovaniemen kautta Ouluun löytänyt, joten juliste joka osui keväällä silmiini oli pakko saada! Niitä myytiin Kuopion Design Marketissa, jonne en itse päässyt, mutta ihana ystäväni sen minulle sieltä shoppaili ja sain kotiin muistutuksen omasta kotikaupungista. 


Tavallaan olisi myös kiva hankkia juliste Rovaniemestä, koska sielläkin asuttiin monta vuotta. Muutettiin sinne mieheni kanssa ekaan yhteiseen kotiin, ostettiin siellä ensimmäinen oma asunto, tultiin vanhemmiksi ja päätettiin mennä naimisiin, joten suuria muistoja niiltä ajoilta, elämäni parhaimpia! Jos tuo Kuopio saisi kaverikseen Rovaniemen, olisi ehkä jonon jatkoksi ostettava vielä Oulu, koska täällä meidän perheestä tuli kokonainen, täällä olen ollut onnellinen joka päivä ja jos täältä joskus lähdemme, haluan palan Oulua mukaani, tai jos asumme täällä aina, voisi kotikaupunki seinällä oli hauska juttu. Ja entäs sitten miehen kotikaupunkin... kohta meidän seinät on yhtä karttaa...

Palataanpas kuitenkin hetkeksi Kuopioon... Julisteet ovat alkaneet kyllästyttää ja olenkin laittanut kiertoon kaikki muut paitsi Artekin juhlavuoden julisteen ja Kuopion. Kuopio on myös miehelleni ja meille yhdessä tärkeä paikka. Kuopiossa menimme kihloihin eräänä aurinkoisena päivänä 2008, Kuopiossa sanoimme myös tahdon eräänä maailman kauneimpana heinäkuun helteisenä päivänä 2012. Kuopio, tuo ihana kesäkaupunki, kotikaupunki ja juureni. Hassua miten tuollaisesta yhdestä julisteesta voikin saada niin paljon iloa ja kuinka se saakin ison merkityksen kun asiaa pysähtyy pieneksi hetkeksi miettimään. Kuopio, me muuten tullaan ensi viikolla käymään! Uskallanpa suositella tuota ihanaa kaupunkia muillekin näin kesän kynnyksellä, siellä on ihmisen hyvä olla ja torilla voi kuulla jopa ihan sitä oikeaa savon murretta. Hanna Partasen lihapiirakoita nauttiessa kannattaa siis pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ja saattaa alkaa vaikka hymyilyttää :)


Pian luvassa lisää sisustusjuttuja, kunhan muutama uusi juttu saapuu meille ;) Ja tottakia pikkuherran kuulumisia kun 4kk:n ikä saavutetaan! Ihanaa kesää kaikille, jospa se löytäisi pian tänne Ouluunkin! 

ps. Kuopio julisteita muuten saa täältä:
http://www.blawhigraphics.com

2017/05/14

Millainen on äiti?

Löysin puhelimen kätköistä kyselyn joka on odotellut siellä jo pari vuotta ja näin äitienpäivän kunniaksi päätettiin istua poikien kans sohvalle toteuttamaan se. Kysymykset olen siis kopioinut aikoinani jonkun facebook päivityksestä, mutta nyt oli juuri oikea aika tehdä tämä homma tänne blogiin. Kysymyksiin on siis vastannut mun ihana pojat, perheen isoveljet Oliver 9-vuotta ja Petrus 3-vuotta. Poikien vastaukset olivat miehekkääseen tapaan melko lyhyet ja ytimekkäät. Kaikki vastaukset on kirjoitettu juuri niin kuin ne poikien suusta tulivat. Melkoisen ihania vastauksia sain ja näitä voi muistella vielä pitkään <3 

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 

O: Että se rakastaa minua
P: että rakastat mua!

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?

O: noo... kun siivoaa oman huoneen.
P: Että mää rakastan.

3. Mikä tekee surulliseksi? 

O: No ku kiukuttelee
P: Ku mää kiroilen.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan? 

O: No ku se tekkie kaikkia hassuja juttuja ja aamulla kutittaa selästä.
P: Kun äiti tekee hassuja juttuja.

5. Millainen äitisi oli lapsena?

O: en minä tiiä
P: No semmonen kauhee ihminen.

6. Kuinka vanha äitisi on? 

O: 31-vuotta
P: no tosi vanha!

7.Kuinka pitkä äitisi on? 

O: aika lyhyt
P: 6 metriä

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? 

O: nukkuminen
P: Että sä leikit.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? 

O: Tuijottaa telkkaria
P: On kaupassa.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

O: Se on niin hassu
P: No siksi, koska se on niin kivvaa!

11. Missä äitisi on tosi hyvä? 

O: ruoan laitossa
P: Rakentamaan pikkulegoja.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?

O: Missähän se ei olisi hyvä... pleikalla pelaamisessa, koska se ei osaa käyttää ees ohjainta.
P: Pyöräilemisessä

13. Mitä äitisi tekee työkseen? 

O: Opettaa tanssia
P: Tanssii ja riehuilee.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa? 

O: ristotto
P: enpä tiiä.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? 

O: Koska se on maailman paras äiti.
P: Koska se on niin kivvaa.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi? 

O: Iines-Ankka
P: Mustekala, tanssimustekala.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? 

O: Siivotaan ja herkutellaa, joskus vaan siivotaan.
P: Leikitään.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? 

O: Ollaan samassa perheessä.
P: Se, että me ollaan rohkeita.

19. Mitä eroa teissä on? 

O: Äiti ei oo poika.
P: Mä en tiiä...

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua? 

O: Koska se sanoo joka ilta.
P: Siitä ku sä oot aina rakastanu mua.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?

O: Sänky, koska sä tykkäät nukkua! 
P: töihin.

Voi noita ihania, herättivät minut aamulla aamiaisella ja lahjoilla, suukoilla ja haleilla. Tänään vietän ensimmäistä äitienpäivää kolmen pojan äitinä, enkä osaisi enempää toivoa. Onnea on olla äiti kolmelle ihanalle pojalle<3



Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 

2017/05/12

Meidän vauva 3kk!


Tämä lienee hyvä aloittaa kliseellä "aika juoksee", mutta niin se todella tekee kun perheeseen kuuluu yksi työhön hukkuva mies, harrastavat lapset, töitä äitiyslomalla harrastava äiti ja pieni vauva. Onhan tämä onneksi meidän syksyn arkea paljon kevyempää ja kieltämättä maistuu ihanalta, onneksi tähän saa tottua edes hetkeksi. Kesää ja koko perheen lomaa odotellessa näin on aika hyvä. 



Meidän pienin hurmuri tuli viime viikolla jo 3 kuukautta ja voin sanoa, että nämä 3 kuukautta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Isoveljet ovat vauvaa kohtaan ihania, huolehtivat ja rakastavat. Vauva taas itse on maailman rennoin tyyppi, hymyilevä ja tyytyväinen. En pysty edes valehtelemaan, että meillä olisi jotenkin haastavaa tai vauva-arki raskasta, koska ei ole, ei yhtään. Pieni herra kasvaa hyvin rintamaidolla ja korvikkeita ei ole tarvittu ollenkaan. Kotiin on ennakkoajatuksista poiketen hankittu leikkimattoa ja sitteriä ja ne on ihan lemppareita! Leikkimatolla viihdytään jo pitkiä pätkiä ja isoveljet käyvät välillä leikkimässä vierellä, laittamassa musiikkia ja höpöttelemässä niitä näitä. Leikin jälkeen maistuu yleensä maito tai uni, joskus ehtii tulla liian iso väsy ja silloin on otettava pienet unet ennen kuin jaksaa syödä hyvin. Yöllä meillä syödään kerran tai kaksi, yö kestää noin 22-07, joskus aamu alkaa hieman aiemmin ja onneksi välillä unta riittää hieman pidempään. Aamulla valvotaan pari tuntia ja sitten otetaan sellaiset tunnin unet, iltapäivällä sitten pidemmät unet ulkona vaunuissa jos vain ollaan kotona. Onneksi unet maistuu melkein missä vain ja liikkuminen ei herraa juuri häiritse. Muutamat mahaitkut on koettu, mutta pääosin tämä jäbä on oikeasti vain tyytyväinen! Meillä ollaan melko paljon sylissä ja nautitaan vauvasta täysillä. Voisin suukotella tätä pientä ihmettä aamusta iltaan ja on aivan parasta kun hän nukahtaa syliin ja tuhisee siinä. Tästä vauva-ajasta minä olen ainakin nauttinut täydestä sydämestäni ja aion nauttia jatkossakin - tämä on ihanaa! Toivottavasti saadaan jatkaa samoilla meiningeillä jatkossakin, ei passaa liikaa kehua, ettei kelkka käänny ;) Innoissani kyllä odotan millainen tyyppi meillä kasvaa, tuntuu, että joka päivä opitaan jotain uutta ja rakkaus vaan kasvaa! 


2017/05/08

Sopivasti sikin sokin on ihan sikin sokin jatkossakin

Olen suistumassa täysin raiteilta ja sisustusjutut ovat tuntuneet viime aikoina jotenkin väkinäisiltä. Blogi ei ole päivittynyt koska olen pohtinut koko homman tärkeyttä minulle... Kun aloitin blogin kirjoittamisen, se oli pitkän pohdinnan ja haaveilun tulos - lopulta uskalsin. Blogi on tuonut minulle paljon uusia tuttavia, haasteita ja mahtavia mahdollisuuksia. Muistan, kun pohdin nimeä blogille, en halunnut sen viittaavaan liikaa johonkin tiettyyn genreen. En ollut valmis kirjoittamaan vain sisustusjuttuja, mutta toisaalta se on usein tuntunut luontevimmalta ja usein blogini muistetaankin sisustusjutuista. Nyt kun perhearkea värittää kolme poikaa, on itsestään selvää, että tämä nuorimmainen vie ajatukset sisustuksesta hieman muualle, ajan taju on hieman tipotiessään ja kuvaaminen kotona ei suju ihan tuosta noin vain. Selityksiä selityksiä...

No, viikko sitten päätin etten enää edes yritä päivittää blogiani, odottaako muka joku edes sen päivittyvän, tuskin, kuka tätä nyt lukisi? Tänään tämä ajatus jo naurattaa, ketä varten minä kirjoitan ja miksi otan tästä paineita? Eihän se ollut tarkoitus kun tähän hommaan lähdin! Tiedän myös, että siellä ruudun toisella puolella on joukko ihmisiä jotka luette näitä mun höpinöitä ja joku teistä saattaa jopa joskus odottaa näitä, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, vilkaista peiliin (olisittepa nähneet tuon yhdistelmän) ja lopulta rohkaistua taas kirjoittamaan.

Eihän takana mikään vuosisadan hiljaisuus toki ole ollut, mutta ihailen suunnattomasti niitä kenen blogi päivittyy tasaiseen tahtiin muutaman kerran viikossa, niihin jää myös helposti koukkuun! Nyt kevät auringon lämmittäessä maistoin päiväkahvia terassilla ja mieleeni juolahti sen sata ja yksi aihetta joita voisin kanssanne jakaa. 

Sopivasti sikin sokin siis edelleen sisustaa  ja poimii pieniä onnen hetkiä ihan tavallisesta arjesta. Ehkä vihdoin kuitenkin uskallan antaa itsestäni hieman enemmän, kuten olen uhkaillut jo aiemmin. Tästä eteenpäin Sopivasti Sikin Sokin on entistä enemmän sikin sokin, sopivassa suhteessa sisustusta, lapsia, arkea, minua, hyvää ruokaa ja mitä ikinä keksinkään! Luvassa myös jotain kivaa teille lukijoille ja sen vuoksi kannattaa myös käydä seurailemassa @sopivastisikinsokin_krista instatiliä! 



Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille ihanille jotka täällä vierailivat <3 Kommentit piristää ja ovat aina yhtä jännittävää luettavaa ;)

Kiitos! 

2017/04/12

Virvon varvon...


Virvon varvon tuoreeks terveeks 
tulevaks vuodeks
vitsa sulle, palkka mulle!


Virvontalorua oli harjoiteltu veljesten kesken koko viikko, kunnes tuli sunnuntaiaamu ja tämä äiti tajusi, että oksat on edelleen metsässä, ja koristeet pöydällä... No, pieni aamulenkki saksien kans metsään ja nippu oksia matkaan ja lapset pöydän ääreen koristelemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 




Minun piti vielä käydä hieman maistamassa työntekoa 10-12, joten sinne jäivät lapset isänsä kanssa oksia koristelemaan... Virpomaan pääsivät lopulta vasta kun tulin kotiin, koska isi ei kuulema osannu tehdä heistä oikean näköisiä. Minä yritin saada molempia pukeutumaan noidiksi, mutta en onnistunut. Lopulta meiltä lähti matkaan pieni pupu ja Batman. Isoveli tarttui pienempää kädestä ja he kiersivät kotikadun oikein reippaasti ovelta ovelle ja herkkusaalis oli valtava, joten voinette arvata kuinka onnellisia lapset olivat! 


Meidän ovellakin kävi varmaan 30 virpojaa ja herkutkin oli loppua kesken, mutta onneksi löydettiin jemmasta vähän lisää, eikä tarvinnut ketään käännyttää pois. Minusta palmusunnuntain pienet virpojat ovat sellainen kevään merkki ja on ihanaa kun joku tänä päivänä uskaltaa pimpottaa ovikelloa ja toivottaa Hyvää Pääsiäistä ihan tuntemattomille ihmisille! Hymyssä suin avasin oven jokaiselle pienelle ja isommallekin virpojalle, ja lapset olivat myös innoissaan meillä käyneistä virpojista ja antoivat palkkioita itsekin heille. Tätä perinnettä jatketaan kyllä niin pitkään kun lapset vain siitä jaksavat innostua, ehkä ensi vuonna saan puettua heistä vaikka velhoja, jos siis itsekin olisi hieman skarpimpi ja hankkisi jotain asusteita valmiiksi... Nyt kaikki löytyi kotoa valmiiksi ja kun pojat ei liikoja halunneet, en voinut pakottaa, reippaina olivat kuulema lorun lausuneet ja hymyssä suin kiittäneet palkkioista. 


Kävikö teillä virpojia ja vaalitaanko teillä yleensä tätä perinnettä, onko noita ainoa oikea virpoja vai voiko vuonna 2017 olla mikä vain? Meillä ainakin kävi niin noitia, velhoja, kissaeläimiä, kuin sarjakuvahahmojakin - ihania lapsia suut suuressa hymyssä. Kiitos kun kävitte!