2016/10/06

It's a...

Kuten kerroin, ultrassa näytti kaikki olevan hyvin ja lisäksi meille selvisi siellä jotain, mitä osasinkin odottaa. En tiedä miksi stressasin ultraa niin kovasti, mutta onneksemme kaikki oli niin kuin kuuluukin ja lopuksi hoitaja kysyikin haluammeko tietää sukupuolen. Miehen toiveesta vastasimme joo. Instassa, Facebookissa ja viesteillä sain jonkun verran arvauksia sukupuolesta ja tottakai jokunen osui oikeaan, vaikka suurin osa olikin väärässä;)

Tässä välissä voisin palata hieman ajassa taaksepäin, aikaan jolloin odotin Petrusta. Hän ei meinannut millään paljastaa itseään ja moni olikin varma, että saisimme tytön. Kun meille lopulta paljastui, että odotamme poikaa oli melko usea kommentti tyyliin "no, kolmas sit vielä niin saa tytönkin" "olette vielä niin nuoria, että ehditte vielä sen tytönkin tehdä". Minulla on itselläni yksi sisko, enkä ole koskaan kaivannut meille veljeä. Enkä usko, että ovat vanhempanikaan meitä katsoessaan miettineet, että "voi ku tuo toinen olisi poika" tai "hitto ku ei tehty kolmatta, jos ois vaikka saatu poika". Nuorempana ajattelin, että minusta tulisi kahden tytön äiti, kun taas ystäväni näki itsensä kahden pojan äitinä. Tänä päivänä tuo ystäväni on kahden ihanan tytön äiti ja minä taas kahden maailman parhaan pienen pojan äiti, emmekä osaisi enää muuta kuvitellakaan! Rakastamme lapsia juuri heinä itsenään, tyttöinä ja poikina, ikiomina persooninaan! Lapset ovat lahjoja, enkä usko, että sukupuolella on lopulta mitään merkitystä vanhemman rakkauteen - tai näin ei ainakaan saisi olla! 

No, kun kerroimme tästä raskaudesta, niin arvannette useiden reaktion. "No ni, joko on tyttö?" "Toivotteko tyttöä?" Ja tiedän, ettei kukaan halunnut mieltänne pahoittaa ja olihan tuo miehenikin täysin varma tytöstä, mutta minä säikähdin! Ehkä syytän hieman hormoneja, mutta aloin jo pohtimaan, että mitä jos ei ole tyttö, miten sitä sitten kun on vaan poikia ja kaikki odottaa meille tyttöä? Vaikka joo, tiedän, ei kukaan oikeasti varmaan mitä odottanut. Mutta selkeästi on ajatus, että tulisi olla molempia lapsia, tyttöjä ja poikia, tai ainakin, että tulisi haluta molempia... Minä kun halusin vaan vauvaa. 

Ultrassa meille paljastui siis jotain, jotain mitä minä olin salaa toivonut kaiken muun jännityksen keskellä. Siellä nimittäin vilahti jotain, mitä tytöillä ei kuulu näkyä jalkojen välissä. Sillä hetkellä minut valtasi valtava helpotus. Vauvalla oli kaikki hyvin ja vielä kaiken kukkuraksi hän vaikuttaisi olevan pieni poika! Kyllä! Meidän perhe saa kolmannen pojan, pienen veljen. Minä ja pojat, nyt ja aina <3 En osaa sanoin kuvailla tätä onnen määrää, mutta minä olen yhä edelleen poikien äiti! 


Tottakai olen pienesti varpaillaan asian suhteen, eikä ultraan kai ihan 100% voi koskaan luottaa, mutta lupaan rakastaa lastani juuri sellaisena kuin hän on. En siis säikähdä, vaikka vauva olisikin tyttö! Vaikka, ei en mä usko - mulla on niin vahva poika fiilis! 

4 kommenttia:

  1. Paljon onnea!! Itse ajattelisin, että kahden pojan jälkeen ehdottomasti kolmas poika "olisi paras". Mahtava trio ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mustaki tuntuu loogiselta, enkä osaa samaistua ajatukseen, että tehtäisiin tyttöjä tai poikia... Jokainen on lapsi on kuitenkin lahja! Kiitos <3

      Poista
  2. Meillä on sama tilanne meneillään... eli kaksi poikaa jo on ja kolmas vauva tulossa. Rakenneultrassa kaikki hyvin ja napanuora haarojen välissä ;) Sukupuoli siis edelleen arvoitus! Mutta siis tuntuu lähes siltä, että sitä tuottaisi muille jonkinnäköisen pettymyksen, jos tulokas olisi poika... Se pistää vähän suututtamaan, koska tätä lasta ei ole tehty olemaan tyttö vaan puuttuva palanen meidän perheessä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua täysin! Meillä pysyi tuo kakkonen pitkään piilossa, mutta paljastui lopulta pojaksi, vaikka silloin jo kaikki taisi odottaa meille tyttöä... Onnellinen olen pojistani. Kiitos ihanasta kommentistasi ja ihanaa odotusta <3

      Poista

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3