2016/10/23

Taaperon kanssa leffassa



Meillä on aivan ihana viikonloppu takana! Onnekseni meillä on näitä edessä tammikuusta eteenpäin joka viikko. Kotona ihan ilman aikatauluja ja mikä parasta, koko perhe koolla. Meillä alkoi tosiaan perjantaina syysloma ihan koko perheellä ja päätettiin heti alkuun tehdä jotain kivaa ja mentiin leffaan! 

Se oli meidän 3-veen ensimmäinen kerta ja olihan se melko jännittävää. Pojilla oli mukana leffakarkit ja poppareita. Istuttiin tosi hyvillä paikoilla aivan keskellä ja pojat halusivat istua tottakai vierekkäin. Mainosten ajan kun salissa oli vielä valoisaa niin Petrus otti ihan rennosti, mutta kun valot sammuivat, niin alkoi hieman jännittää... Kovat äänet hieman jännittivät ja kädet nousivat usein korville, mutta alku jännityksen jälkeen poika rentoutui ja jaksoi tosi hienosti leffan loppuun saakka. Me käytiin katsomassa Tatu ja Paru - kanelia kainaloon, joka oli molempien poikien toiveena. Leffa nauratti enemmän 8-vuotiasta, mutta juttua leffasta on riittänyt koko viikonlopuksi myös 3-vuotiaalla. Iloisina poistuivat molemmat leffateatterista ja me vanhemmat saimme olla iloisia yhteisestä illasta ja iloisista pojista. 


Lauantaina pyörähdettiin kaupungilla ja leikittiin kotona ja omalla pihalla, illaksi sytytettiin kynttilät, saunottiin ja nautittiin! Tänään käytiin appivanhempien kanssa Rossossa pizzalla ja me ollaan miehen kans tietenkin vähän paikkailtu reissua varten, mutta parhaani mukaan olen jokaisen hetken myös jakanut noiden mun poikien kans. Saatan ihan vähän ikävöidä noita reissussa... Nyt olisi vuorossa löhöilyä sohvalla ja vuoden ekat glögit! Lupasin itselleni, etten sorru glögiin tai mihinkään jouluun liittyvään ennen marraskuun puoltaväliä... Mutta, kaupassa kun kävelin glögin ohi, niin se jotenkin vain tarrautui mun käteen ja yhtäkkiä huomasin maksavani sitä kassalla. Jos nyt siis yhdet lasilliset... 



2016/10/21

Raskauskuulumisia ja pienen pieniä juttuja

Viimeinen työpäivä ja sitten alkaa kauan odotettu loma! Tänään aamulla pyörähdin neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Vauvan liikkeistä juteltiin ja mun voinnista tottakai, vointi on hyvä ja kaveri on edelleen erittäin aktiivinen liikkuja. Sydänäänia kuunnelleessa tuo pieni pisti parastaan ja hoitaja sai todistaa aktiivista ja melko voimakasta liikehdintää vatsassani, onneksi sydänäänet saatiin kuitenkin kuunneltua kunnolla. Tosiaan neuvolakäyntejä minulla on melko tiheään ja ultrakin kerran kuussa, mutta tämän päivän käynti oli myös siitä tärkeä, että nyt tiedän, että voin hyvillä mielin lähteä reissuun - johon on enää 3 yötä!!! 

Mitään uutta ja mullistavaa ei siis ole raskauden suhteen kerrottavana. Väsymys on ehkä hieman alkanut väistyä, en ole nimittäin koko viikolla tainnut kertaakaan nukahtaa sohvalle?! JES! Maha on kasvanut hyvin ja oikeastaan musta tuntuu et se on joka aamu hieman isompi kuin edellisenä päivänä... Muutamia liitoskipuja ja harjoitussupistuksia olen saanut kokea ja töissä on hieman pitänyt rauhoittaa hyppimistä, mutta muuten olen voinut mainiosti. Toki ystäväni närästys ei ole jäänyt taakse, mutta sen kanssa on oppinut taas elämään ja tänään sain jotain uutta lääkettä testiin sen helpottamiseksi. Yhtä asiaa olen alkaut kaipaamaan kovasti, nimittäin vatsallaan nukkumista! Mä rakastan heittää kädet tyynyn alle ja nukahtaa leveään vatsaX-asentoon, mutta se nyt vaan ei ole mahdollista... Onnekseni uni on kuitenkin maistunut oikein hyvin myös selällään ja kyljellään. 

Vauvalle on tehty myös jonkin verran hankintoja, tai oikeastaan aika paljonkin... Nimittäin suurimmat hankinnat taitaa olla jo tehty! Pinnasänky odottaa kasaamista meidän sängyn alla pahveissa, turvakaukalossa nukkuu milloin mikäkin pehmonalle ja vaatteitakin on ostettu jo muutamia. Tuntuu, että ollaan todella ajoissa liikeellä, mutta toisaalta aika menee niin nopeaa, että eipähän tule sitten kaikki kerralla hankittavaksi ja joulukin tuohon väliin osuu... Vaikka hankintoja on tosiaan jo tehty, eivät ne vielä ole päässeet esille, vaan lähinnä ne on vaan "valmiina odottamassa". Vaatteiden kanssa joudun kyllä itseäni aika lailla hillitsemään, sillä mä voisin vaan ostella kaikkea ihanaa pientä ja suloista.

Popin merinovillahaalari ja lakki löytyivät kirpparilta, raita housut ja lakki olivat ensimmäinen ostos "pojalle".
Tässä muutamia löytöjä! Papun body ja raitapöksyt, sekä Mini Rodinin ylisöpö jumppis löytyi fb:n kirpulta. MiniRodinin krokopaita tarttui mukaan Hullareilta ja se lienee on  sopiva vasta kesällä. 
Kappahlin Newbornit on vieny mun sydämen ihan täysin ja näitä varmasti tulee ostettua lisää. Norsu on Pentikin ja sen halusi tuleva isoveli ostaa vauvalle Hulluilta Päiviltä, no enhän mä voinu vastustaa! 


Lisäksi hankin jo vauvalle lämpöpussin turvakaukaloon Noomista, ja tämä oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä, enkä uskaltanut odottaa pidemmälle etten varmasti jäisi ilman. Näille viikoille tavaraa on siis melko kiitettävästi, mutta toisaalta lista on vielä melko pitkä mitä kaikkea sitä tarvitseekaan pienelle tulokkaalle. Minä kun olen oikein taidokkaasti myynyt kaiken poikien vanhan pois muuton yhteydessä... Mutta, oikeesti musta on ihana ostella kaikkea ihanaa<3 


Nyt siis eletään tarkalleen raskausviikkoja 23+5, eli raskaudesta on kulunut nyt 59,3% ja jäljellä laskettuun aikaan on vielä 114 päivää... Tosin, meidän kaveri taitaa tulla jo hieman aiemmin, ainakin tämän hetkisten arvioiden mukaan. Näitä raskausviikkoja, prosentteja, päiviä ja äidin ja lapsen viikkokuulumisia on kiva seurata Gravid&Baby sovelluksesta, jonka latasin puhelimeen - voinen suositella!


Ihanaa viikonloppua kaikille, mä oon ihan täpinöissäni alkavasta lomasta! Ja tänään mennään vielä ekaa kertaa leffaan koko perheen voimin, siitäpä voisinkin kirjoitella viikonloppuna tänne... Mua nimittäin vähän jännittää miten tuo meidän melkoisen eläväinen 3-vee viihtyy siellä! Tatu&Patu peffateattereissa on meille itsensä myynyt mainoksen perusteella, joten pakkohan se on mennä katsomaan! 


2016/10/20

Loma lähenee ja minne mä pääsenkään?!

Aika rientää, ja juosten on saatu taas mennä. Toisaalta enpä valita pienestä kiireestä, sillä ainakin aika menee nopeaa ja viikot vierii eteenpäin. Nyt onkin edessä jotain, mitä olen melko pitkään jo odottanut - nimittäin syysloma! Ja miksikö niin pitkään nyt yhtä lomaa olen odottanut, ei tämä syksy nyt niin rankka ole ollut.. Mutta siis, reissu New Yorkiin on ihan käsillä, enää 4 yötä! IIK!! Saan kai olla aika täpinöissäni. En ole ikinä ennen käynyt Amerikassa ja ihan kohta mä saan viettää siellä viikon.

Me tosiaan lähdetään matkaan miehen kanssa ihan kahdestaan, ja varmaan onkin viimeinen reissu kahdestaan pitkään aikaan, joten tulee hyvää saumaan. Myönnän kyllä jo pari viikkoa ennakkoikävöineeni poikia, mutta ehkä mä selviän ja pojat odottaa kovasti jo tuliaisia. Me lennetään maanantaina aamusta Helsinkiin ja iltäpäivällä lähtee lento Tukholmaan, mistä matka jatkuu kohti New Yorkia. Pitkä lento ehkä hieman jännittää, mutta onnekseni en ole tämän pidempi niin mahdun suoristelemaan itseäni penkkien väleissä. Majoitus varattiin Airbnb:n kautta ja itseasissa majoitutaan ystävien kanssa saman katon alla, aivan ihanassa Loft-asunossa Brooklynissa, vain 15min matkan päässä Manhattanilta. Pariskunta jolta majoitus vuokrattiin on vaikuttanut tosi ihanalta ja ollaankin saatu vinkkejä lähellä sijaitsevista kahviloista ja ravintoloista, sekä kulkuyhteysohjeita. Meidän ystävät lentävätkin Nykiin jo tänään, ja valloittavat majapaikan maanantaina jo päivällä, joten meidän ei tarvitse silloin illalla myöhään saapuessamme enää alkaa etsimään mitään avainta tai muuta vain voidaan vain ottaa taksi suoraan oven eteen. Sanoinko jo kuinka innoissani olen?!

Sääennustekin sinne näyttää ihan kivalta, alkuviikon viileyttä lukuun ottamatta. Ekat päivät täytynee siis shoppailla ahkerasti ja loppuviikosta nauttia "kesästä".


Nyt olisi vielä kaksi päivää töitä, pyykinpesua ja viimeisten juttujen ostoja, kuten tukisukat ja ehkä jokunen paita joka mahtuu päälle. Viikonlopun aion nauttia lomasta perheen ja etenkin poikien kanssa ihan täysin.

Lauantaina teimme jo pientä matkasuunnitelmaa, sillä viikko on tajuttoman lyhyt aika, mutta jääpä nähtävää toisellekin kerralle! Suunnitelmissa hyvän ruoan lisäksi on tottakai shoppailua, ja tarkoitus onkin pyörähtää outlet-kylässä jos toisessakin, NHL-peliin ollaan ostettu liput ja minä kovin haluaisin myös musikaaliin... Lisäksi tottakai kierrellään nähtävyyksiä ja nautitaan ihan vaan lomasta. Tanssikamat ajattelin myös varalta pakata laukkuun, mutta pitää katsoa mitä mieltä tää mahakaveri on asiasta. Jos on jotain Must see-vinkkejä niin saa vinkata! Siis, apua enää 4 yötä!!!!!! Voi innostus!


Nyt pyykit pyörimään, mitä mä tarviin mukaan?

*matkalaukut hankittu!
*tukisukat (ostamatta)
*vaatteita (liian vähän mut tää maha vähä rajottaa)
*kengät? ehkä kuitenkin vaan tennarit?
*kamera!
*laturi
*lukemista matkalle
*närästyslääkettä
*passi
*hygieniatarvikkeet
*asiakirjat
*kukkaro

...

Mitä muuta? Onko raskaana lentäneitä? Onko jotain vinkkejä mitä pitäis ottaa huomioon? Jotenkin en koe tätä nyt ongelmana, muta toisaalta en ole koskaan näin isoilla viikoilla tainnut lentääkään?

Nyt rauhotun, hahaha!

Huomenna luvassa postaus raskauskuulumisista ja muutamista vauvahankinnoista<3








2016/10/12

String system muutti olohuoneeseen


Kun perhe kasvaa vuoden alussa yhdellä, se tarkoittaa yhtä nukkujaa lisää meidän huoneeseen, yhtä pientä sänkyä lisää meidän huoneeseen. Heti kun viivat pamahtivat tikkuun totesin miehelle, että jos tässä loppuun päästään niin string system väistää pinnasängyn tieltä! No, miehen innostus oli "käsin kosketeltava", hän kun niin tykkää muuttaa järjestystä, ja etenkin porailla seiniin reikiä... No, eihän asialla ole kiire ja joululomalla ehtii hyvin, ellei pinnasänky mahdu eri puolelle huonetta. Meillä kun asuu siis yksi "heti nyt" ja yksi "katsellaan rauhassa", niin voinette kuvitella ristiriitaisen fiiliksen tähän asiaan. No, tosiaan toissa viikolla olin yhtenä aamuna ihan yksin ilman tarkempaa suunnitelmaa, ainoa tehtävä päivälle oli siivota koti ennen töihin lähtöä, ja siitä se ajatus sitten lähti.




 Aluksi hieman mittailin ja pohdin, lopulta aloin tyhjentämään hyllyä meidän sängylle, sitten purkamaan osiin ja lopulta kannoin paneeleita olohuoneeseen. Makuuhuoneen seinissä olevia reikiä mittailin suhteessa toisiinsa, kaivoin kaapista vatupassin ja aloin mallailemaan osia seinälle. Visio siitä, miten hylly seinään tulisi oli selvää jo heti siltä sekunnilta kun päätin asiasta, joten nyt piti vain mittailla, merkkailla ja tehdä reiät. Niin, tosiaan tehdä reiät... Meillä ei ole omaa porakonetta, mutta onnekseni asumme puutalossa. (Nyt kun kirjoitan tätä ylös ja näen itseni asian ytimessä, mua vähä naurattaa.) Työkaluina minulla oli siis paketillinen ruuveja, ruuvimeisseli, vatupassi, kynä ja proppuja. Reiät tein siis ihan vain käsin, ruuvasin ruuvin avulla reiän, käytin ohutta meisseliä jolla avasin reiän ja sitten proppu reikään ja tsädää, siinä oli paikka ruuville.


Jo hommaan alettua tiesin, että ihan mikään pikkujuttu hyllyn asennus ei yksin ole, mutta kun jotain päätän, sen teen! Ja voi kuulkaa, tuo hylly on kuin tehty tuohon - vai mitä sanotte? Kyllä oli työn arvoinen siirto tämä. Ainakin näin parin viikon jälkeen jaksan vielä ihailla hyllyä tuossa ja olohuone sai kaipaamani muutosta osakseen, jotain uutta jotenkin sinne kaipasin. Joku kutsui tätä "pesänrakennusvietiksi, joka iskee äitiyslomalla", mietin vain kuinka pahaksi tämä vielä kehkeytyy kun äitiyslomaankin on vielä useampi kuukausi aikaa.




Seuraavat muutokset siis olisi edessä makuuhuoneessa, jossa nyt toistaiseksi majailee stringin tilalla artekin tuoli. Tuoli tosin varmaan huoneeseen jääkin, mutta mihin nurkkaan, sitä vielä mietin... Sen tilalle siis tulee pinnasänky, joka niin tekisi jo mieli laittaa, mutta se nyt saa vielä odottaa...












2016/10/06

It's a...

Kuten kerroin, ultrassa näytti kaikki olevan hyvin ja lisäksi meille selvisi siellä jotain, mitä osasinkin odottaa. En tiedä miksi stressasin ultraa niin kovasti, mutta onneksemme kaikki oli niin kuin kuuluukin ja lopuksi hoitaja kysyikin haluammeko tietää sukupuolen. Miehen toiveesta vastasimme joo. Instassa, Facebookissa ja viesteillä sain jonkun verran arvauksia sukupuolesta ja tottakai jokunen osui oikeaan, vaikka suurin osa olikin väärässä;)

Tässä välissä voisin palata hieman ajassa taaksepäin, aikaan jolloin odotin Petrusta. Hän ei meinannut millään paljastaa itseään ja moni olikin varma, että saisimme tytön. Kun meille lopulta paljastui, että odotamme poikaa oli melko usea kommentti tyyliin "no, kolmas sit vielä niin saa tytönkin" "olette vielä niin nuoria, että ehditte vielä sen tytönkin tehdä". Minulla on itselläni yksi sisko, enkä ole koskaan kaivannut meille veljeä. Enkä usko, että ovat vanhempanikaan meitä katsoessaan miettineet, että "voi ku tuo toinen olisi poika" tai "hitto ku ei tehty kolmatta, jos ois vaikka saatu poika". Nuorempana ajattelin, että minusta tulisi kahden tytön äiti, kun taas ystäväni näki itsensä kahden pojan äitinä. Tänä päivänä tuo ystäväni on kahden ihanan tytön äiti ja minä taas kahden maailman parhaan pienen pojan äiti, emmekä osaisi enää muuta kuvitellakaan! Rakastamme lapsia juuri heinä itsenään, tyttöinä ja poikina, ikiomina persooninaan! Lapset ovat lahjoja, enkä usko, että sukupuolella on lopulta mitään merkitystä vanhemman rakkauteen - tai näin ei ainakaan saisi olla! 

No, kun kerroimme tästä raskaudesta, niin arvannette useiden reaktion. "No ni, joko on tyttö?" "Toivotteko tyttöä?" Ja tiedän, ettei kukaan halunnut mieltänne pahoittaa ja olihan tuo miehenikin täysin varma tytöstä, mutta minä säikähdin! Ehkä syytän hieman hormoneja, mutta aloin jo pohtimaan, että mitä jos ei ole tyttö, miten sitä sitten kun on vaan poikia ja kaikki odottaa meille tyttöä? Vaikka joo, tiedän, ei kukaan oikeasti varmaan mitä odottanut. Mutta selkeästi on ajatus, että tulisi olla molempia lapsia, tyttöjä ja poikia, tai ainakin, että tulisi haluta molempia... Minä kun halusin vaan vauvaa. 

Ultrassa meille paljastui siis jotain, jotain mitä minä olin salaa toivonut kaiken muun jännityksen keskellä. Siellä nimittäin vilahti jotain, mitä tytöillä ei kuulu näkyä jalkojen välissä. Sillä hetkellä minut valtasi valtava helpotus. Vauvalla oli kaikki hyvin ja vielä kaiken kukkuraksi hän vaikuttaisi olevan pieni poika! Kyllä! Meidän perhe saa kolmannen pojan, pienen veljen. Minä ja pojat, nyt ja aina <3 En osaa sanoin kuvailla tätä onnen määrää, mutta minä olen yhä edelleen poikien äiti! 


Tottakai olen pienesti varpaillaan asian suhteen, eikä ultraan kai ihan 100% voi koskaan luottaa, mutta lupaan rakastaa lastani juuri sellaisena kuin hän on. En siis säikähdä, vaikka vauva olisikin tyttö! Vaikka, ei en mä usko - mulla on niin vahva poika fiilis! 

2016/10/03

Puoliväli ja vähän yli


Raskaus on edennyt puoleen väliin ja yli. Toisaalta tuntuu, että olen ollut raskaana jo iäisyyden, toisaalta taas olen "uskaltanut olla raskaana" vasta pari viikkoa. Tänään oli vuorossa rakenneultra ja se jännitti jotenkin todella paljon. Oikeastaan en edes tiedä mitä jännitin, ehkä vain on niin ihana nähdä tuo pieni myllertäjä omin silmin. Hän on niin kova liikkumaan, että huolet on aika hyvin jääneet taakse, mutta tottakai sitä miettii onko kaikki kohdallaan kehityksen suhteen. Ja rehellisesti voin myös sanoa, että jännitin saadaanko tietää sukupuoli, vaikka se kaikkein vähäpätöisin asia rakenneultrassa onkin! Alkuunhan päätin, etten halua tietää, mutta taisinpa taipua miehen tahtoon, hän kun niin haluaa asiasta kysyä ja toisaalta on sitten helpompi alkaa miettiä nimiäkin - vaikka lopulta senkin päätämme varmasti vasta kun nähdään keneltä hän näyttää.

Voi että, meille ihan oikeasti tulee vauva! Aina välillä herään tähän ajatukseen ja se saa kyyneleet silmiin joka kerta. Viime viikolla sain käsiini myös hieman lisää mammavaatteita, maha nimittäin päätti pompata esiin ihan tosissaan rv 19+2 ja sen jälkeen tätä kumpua on ollut mahdoton peitellä. Tilasin H&M:ltä mustat ja viininpunaiset second skin farkut, sekä kaksi paitaa ja ai että, onhan ne mukavia päällä kun ei ahdista ja purista.


Myös vauvalle tein ensimmäisen vaateostoksen kun törmäsin tähän ihanaan toppahaalariin ja pipoon, nämäkin H&M:ltä. Jotenkin tuo haalari oli vain niin söpö, etten voinut vastustaa sitä. Nyt kun saatiin pientä hajua kumpiko sieltä on tulossa, on helpompi ostella vaatteita tulokkaalle, eli nyt pitäisi osata hillitä itseni.

Tavarahankinnoista ajattelin tehdä ihan oman postauksensa myöhemmin, jotainhan on jo hankittu, mutta paljon on vielä haaveissa ja tarvelistalla tässä vaiheessa.

Tosiaan viikot vierii ja viime viikon lopulla oli neuvolakin, siellä kaikki oli hyvin ja hoitaja totesi sydänääniä kuunnelleessa, että mahassa taitaa olla aika tarmokas kaveri. Maha tosiaan kasvaa ihan silmissä, ja alkaa välillä jo hieman muistutella itsestään, etenkin töissä, mutta valittaa en voi. Kaikki on mennyt hyvin, ruokavaliota hieman löyhäsin ja olen taas syönyt enemmän myös leipää, mutta valitettavasti eilisillan vatsakipu muistutti minua pitämään kiinni tarkoista ruokailuajoista ja miettimään mitä suuhuni laitan. Paino on noussut muutaman kilon normaalipainostani, mutta se ei aiheuta stressiä, uskon (ja hartaasti toivon) että palaudun tästäkin raskaudesta suhteellisen nopeaa, liikunta kuuluu kuitenkin elämään jatkossakin ja tanssi jatkuu heti kun kroppa antaa siihen luvan. Viime päivinä olo on ollutkin jotenkin erityisen keveä ja hyvä, luottavainen ja onnellinen. Oikeastaan tämä isoksi pompahtanut maha on aika ihana, enkä halua enää piilotella sitä yhtään<3


Pieni säikähdys kävi toissa viikolla, kun ilmeisesti sain migreenikohtauksen yhdessä laskevan verensokerin ja liian vähäiseen nesteytyksen kanssa. Toisesta silmästä meni näkö ja puhekyky oli olematon, suklaapatukka ja lääkettä, saunan kautta unille ja säikähdyksellä selvisin. Raskausmyrkytyksen pelko pamahti aika isosti siinä vaiheessa, kun tajusin, että näkö heikkenee... Onnekseni se meni ohi ja kaikki arvot on kohdillaan! Asiasta mainitsin tottakai neuvolassa. Seuraavan neuvolakäynnin sain jo 3vkon päähän ja mikäli kohtaus uusii niin pitää mennä heti ensiapuun, mutta eväät repussa koko ajan niin pitää vain uskoa, että se oli kertaluontoinen juttu. Ultrassakin saan ravata kuukauden välein, kuten edellisessäkin raskaudessa, mutta hyvä se on ottaa varman päälle ja onhan se ihana nähdä kuinka pieni kasvaa. Migreenistä siis olen kärsinyt muutaman kerran elämäni aikana aiemminkin, mutta näkö ei ole ennen mennyt. En kuitenkaan jaksa stressata asiasta, vaan haluan jatkaa raskaudesta nauttimista tästä eteenpäinkin toivoen kaiken menevän hyvin! <3

Arvaattekos kumpaako (ainakin tämän päivän perusteella) odotellaan? ;)



2016/10/01

Koti-ilta

Pimeät illat, perhe, koti ja kynttilät, muuta en kaipaa kiireisen työviikon jälkeen. Syksyn tullen on ihana kaivaa kynttilät, viltit ja taljat kaapista ja viettää illat hämärässä kynttilän valossa. 



Kauppreissulta mukaan tarttui tuo ihana kanerva, jonka väri ihastuttaa minua tällä hetkellä jotenkin erityisen kovasti, saa nähdä voisiko sitä tulla sisustukseen myös tekstiilien osalta... Kanerva on minulle sellainen varma syksyn ja saapuvan talven merkki. 

Salaa ja ihan vain pienesti aloin jo haaveilemaan myös glögikaudesta... Mutta sen suhteen lupaan malttaa ainakin marraskuulle! 

Ihanaa lauantaita kaikille, me karataan nyt saunaan ennen illan Possea!