2016/09/15

3-vuotiaan hurmurin synttärikemut!


Tänään minun pieni poikani täyttää 3-vuotta! Hän on kovin itsepäinen, kovaääninen, mutta hurmaava kaikkine piirteineen. Joka ilta ihmettelen häntä ja mietin kuinka joku noin täydellinen voi olla minun. 

Lauantaina juhlittiin pienen herran syntymäpäiviä ja hän otti kyllä sankarin roolin hyvin vakavasti ja ohjaili meitä lähes kaikessa. Illalla kävi käsky vielä saunaan "koska synttärisankari haluaa!", ja olihan meidän mentävä. Ajattelin toteuttaa tämän postauksen enempi kuvina, joten tässä meidän rakkaan synttärijuhlapäivä kuvin. 






Tarjolle tein kinkkupiirakkaa, vadelma-valkosuklaa cupcakeseja, vaahtokarkkitikkareita (jotka saivat samalla toimia kukkakimppuna), poppareita, suklaata ja kakku tilattiin paikalliselta pariskunnalta, joka harrastelee muiden töiden ohella tällaisia ihania leipomuksia. Poika sai ihan itse suunnitella kakkunsa ja olikin siitä kovin ylpeä. Juhlat olivat ihanat kun ympärillä oli ne tärkeimmät, eli perhe<3








Vielä illalla Petrus kysyi, että onko hän edelleen synttärisankari... Ja onhan hän minun sankarini ihan jokaisena päivänä. Tänä aamuna riemu oli suuri, kun hän sai olla taas synttärisankari. Hoitoon lähti reipas 3-vuotias päällään uudet farkut ja kauluspaita, jotka hänen mukaansa ovat kaupunkivaatteet, reppuun sujahti yksi uusi lelu ja keksipaketti. Hän aikoi juhlia koko päivän<3 



Onnea rakas<3

2016/09/13

Kohti helmikuuta 2017!

10.8.2016

Tänään alkoi koululaisen arki, Petruksenkin vein hoitoon ja tulin kotiin siivoilemaan. Muutaman päivän olen tässä jo itse orientoitutnut syksyn työkuvioihin, mutta tuntuu kamalalta salailla asioita. Minulla on salaisuus, tai on ollut jo melko pitkään... Haluaisin huutaa kaikille salaisuuteni ja paljastaa sen kuvin jokaisessa sosiaalisen median kanavassa mihin kuulun, mutta vielä hetki mun pitää malttaa. Olen päättänyt paljastaa salaisuuteni ensimmäisten joukossa pomolleni, vasta sitten uskallan nauttia täysillä ja avoimesti.

Tänään olo on ollut taas ihan hyvä, pientä ällötystä ja entäs tuo kahvi... no juon kaksi kuppia päivässä tottumuksesta puoli väkisin. Onneksi se ei enää ällötä! Nyt on keskiviikko ja maanantaina asiasta tuli jotenkin konkreettista, kun pääsimme kurkkaamaan kuka minua oikein väsyttää. Totta se on, mahassani kasvaa pieni suuri ihme, yksi rakas lisää meidän ihanaan perheeseen.

Odotus on ollut jotenkin pelottavaa, salailu kamalaa ja alkuvuoden keskenmeno painoi mieltä koko alkuraskauden. Nyt kun viikot alkavat olla ns. riskiajan yli, alan hiljalleen uskoa, että kaikki päättyy hyvin. Tänään viikkoja on kasassa 13+3, sikiön pituus päästä peppuun oli 7,5cm ja kaveri näytti kovin aktiiviselta maanantain ultrassa.

Tänään päätin alkaa kirjoittamaan näitä ajatuksia itselleni ylös ja pitää samalla avointa päiväkirjaa tästä raskaudesta, vaikka tiedän, että jokaisessa raskaudessa on riskinsä. Toisaalta jos vain murehdin koko raskausajan, en voi sanoa ainakaan nauttineeni, joten jospa saisin pian asian kerrottua pomolle ja uskaltaisin alkaa nauttimaan kunnolla... Tämä nimittäin on meidän kolmas ja viimeinen lapsi, minulla synnytykset ovat olleet hieman haastavia, takana kaksi sektiota ja toisaalta kolme on enemmän kuin uskalsin toivoa. Toivottavasti siis kaikki menee hyvin loppuun asti ja ensi vuonna meitä on viisi!

Pientä stressiä tuottaa työkuviot, mutta luulen sen johtuvan enemmän vain tästä salailusta... yhdelle työkaverille olen asiasta kertonut ja sen parempaa tukea en osaisi edes kuvitella saavani. Hän on aarre! Muutamia kisaohjelmia olen luvannut tehdä ja ne hieman työllistävät minua myös keväällä, mutta toivotaan, että pystyn ne hoitamaan kunnialla loppuun ja osan jutuista teenkin yhdessä toisen opettajan kanssa (ihan taktinen veto), joka tietysti helpottaa kuviota melkoisesti. Vaikka muutama pieni työjuttu sinne keväälle tosiaan onkin jo sovittu, odotan vauva-arkea luottavaisin mielin, on minulla onneksi vielä puoli vuotta aikaa totutella ajatukseen ja järjestää asiat parhain päin.

Tällä hetkellä fiilis on siis kaikin puolin odottava, toivottavasti saan pian paljastaa salaisuuteni kaikille, sillä kohta tuo maha ihan varmasti pullahtaa tuolta esiin... Nyt se menee ehkä vielä pienen kesäturvotuksen piikkiin, vielä ei tosiaan ole mitään vauvamahaa, tai oikeastaan vähän jo oli, mutta sekin pieni kumpu on tasottunut (eli lienee senkin ollut vain turvotusta). Toisaalta odotan jo vatsan kasvua, vaikkakin pelkään jättivatsaa, mut jospa se pysyisi kurissa ja kroppa edes jotenkin mitoissaan liikunnan avulla. En myöskään malttaisi odottaa, että liikkeet alkaisi tuntua, se on vaan parasta koko raskaudessa!

Sellaisia fiiliksiä tänään, melko odottavia sanoisin... :)


17.8.2016

Huomenta! Kello on 8:20 ja kohta pitää lähteä tanssihommiin. Tämä viikko menee parityöskentelykurssin merkeissä ja alkaa muuten jo tuntua kropassa. Kurssia on joka päivä 9-12:15 ja koska arki, niin sieltä olen mennyt suoraan työpaikalle suunnittelemaan tunteja ja palaveriin ja ties minne. Tänään olisi edessä taas täyspitkä päivä, kun kurssin jälkeen suuntaan suoraan suunnitteluhommiin ja sen jälkeen räväytetään käyntiin pääsykokeet meidän junioritanssijoiden Performing Arts-muodostelmiin - mua jännittää jo ihan sikana! Fiilikset on siis jotenkin erityisen hyvät tänään ja johtunee myös siitä, että paljastin eilen "ylläykseni" pomolleni, jonka reaktio sai minut kyyneliin, ei kyyneliin siksi, että se oli kamalaa vaan halaus ja onnittelut tuntuivat paremmalta kuin uskoinkaan. Paljastin asian myös parille työkaverille ja kiljuvat halaukset kostein silmin saivat minut tuntemaan suurta ylpeyttä ja onnea! Se, että meidän elämään on tulossa jotain näin ihanaa ja rakasta, yhdistettynä kaikkeen tähän muuhun mitä minulla on saa minut tuntemaan niin kiitolliseksi, että en osaa sitä sanoin kuvailla. Mutta, sanonpahan vaan, että kyllä minun on melko hyvä juuri tässä ja nyt, kiitos siitä kuuluu ihan jokaiselle joka matkassa on mukana.

Nyt kun uutiset alkavat leviämään niin mua jotenkin jännittää, mutta hyvällä tavalla. Eilen kerroin myös Oliverille, pienempi saa vielä hetken odottaa... Tänä aamuna kävimme aamupala pöydässä keskutelua vauvasta ja siinäpä sitten pyyhin kyyneliä kun mietin kuinka ihanat veljet tämä pieni itselleen saakaan. Mahakin on mielestäni alkanut kasvaa, okei musta on kyllä tuntunut siltä jo viimeiset monta viikkoa, vaikka joka sunnuntaisista kuvista maha näyttää enemmän jopa pienentyneet viime aikoina - olen siis alkanut päästä eroon alun turvotuksesta. Kukaan ei ole vielä asiaa huomannut, vaikka itsestä tuntuu että mulla lukee otsassa "joo joo olen raskaana!", lienee katsovat vain kesällä makkaran maistuneen.

Nyt tästä tekstistä taisi tulla kovin sekava, mutta jännitys taitaa saada pään hieman sekoilemaan. Nyt koirien kans pienelle lenkille ja sit tanssimaan!

Jee! Toivottavasti päivästä tulee yhtä hyvä, kuin uskallan nyt odottaa <3

20.8.2016

Huh, sana on alkanut kiiriä, vaikka silti vasta muutamat tietävät. Tänään on illalla työporukan illanvietto ja vähän jännittää kuinka monelle asia siellä paljastuu... Maha on alkanut selvästi työntyä esille ja joudunkin todella tarkkaan miettimään mitä syön jos haluan välttää turvotusta, joka kyllä paljastaa tämän kummun samantien. Tällä hetkellä ruokavalio onkin ollut melko kaavassa pysyvä:

aamiainen


sitruuna vesi heti herättyä, kaurapuuroa ja raejuustoa, munakas tai riisikakku täytteillä, smoothie/lasi mehua ja kuppi kahvia



lounas 



lihaa ja salaattia/kasviksia



välipala



hedelmää, jugurttia



päivällinen



keittioa



iltapala 



jugurttia ja leipää (koska leipä turvottaa ja turvotus ehtii laskea yön aikana)



Vaatteita olen joutunut miettimään aika paljon, kun en halua vielä paljastua oppilaille ja olenkin hikoillut paksussa collgessa tämän viikon tunnit. Saa nähdä milloin vatsa ei enää näytä siltä, että makkara on kesällä maistunut - nyt nimittäin näytän vaan siltä, että olen lihonut. Muutoin olen suosinut pukeutumisessa erilaisia kerroksia, löysää paitaa ja liiviä/takkia ja farkkuja jotka onneksi mahtuu vielä jalkaan hyvin. On tämä vain jännittävää aikaa... Ehkä pian uskallan paljastaa asian kaikille! <3



25.8.2016

Klo on 8:50 ja vietän hetkeä yksin sohvalla, koska Petrus hyvin harvinaisesti vielä nukkuu. Tässä ehdin tunnustella omaa fiilistä ja kovasti haluaisin tuntea pientä myllerrystä tuolla vatsassa... Muutamana päivänä olen pieniä pyörähdyksiä jo tuntenut, mutta eilen en paikallistanut yhtään liikettä. Sinänsä se ei lienee mikään ihme kun viikkoja on vasta 15+4, mutta en tiedä miksi tämä kolmas raskaus on saanut minut niin säikyksi. 

Ensimmäinen raskaus oli huoleton, en osannut huolehtia kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toisesta raskaudesta päätin nauttia alusta loppuun ja jotenkin koko raskaus meni kuin ruusuilla ja mä nautin! Ja sit tää kolmas... Kun sain viivat tikkuun niin säikähdin, vaikka takana oli monia pettymyksiä, keskenmeno ja myöhässä olleita kuukautisia olisi minun pitänyt iloita riemuiten. Hetken tuijotin tikkua järkyttyneenä ennen kuin minut valtasi onni ja hymy. Jostain syystä tämä epävarmuus on pysynyt matkassa koko ajan, vaikka olen yrittänyt sitä karistaa tiehensä. Nytkin mietin, miksi liikkeitä ei tunnu ja olenko tehnyt jotain väärää töissä, joka sikiötä olisi voinut vaurioittaa (vaikka tiedän ettei se pitäisi olla mahdollista). Nämä viikot on jotenkin piinaavia kun oireet on tipotiessään, liikkeitä ei tunnu ja vatsanikin on melko pieni. 

Vatsaa ei tosiaan ole kukaan huomannut ja ne kenelle olen asiasta kertonut niin ovat luulleet minun olevan ihan alussa, mutta enpähän jää oppilaille vielä kiinni. Paitsi, eilen minusta tuntui kuin maha olisi pompannut esiin, mutta ei vieläkään niin että sitä ei voisi peittää helposti. Toisaalta jo odotan pyöreää vauvakumpua, niitä pieniä potkuja ja sitä, että uskaltaisin alkaa nauttia tästä täysillä! <3


27.8.2016

Lauantai ja vapaapäivä.

Ah, selkäkipu tuntuu taas hieman vähemmän ja nukuin kuin tukki, katsoin kelloakin ekan kerran vasta 8:20 ja aamupalalle selvittiin 9:30! Vapaapäivät on kyllä aika ihania. Tämän päivän suunnitelmissa on lähteä katsastamaan suurmarkkinat ja olenkin aamun miettinyt mitä sitä pukisi päälle... Ehkä tuttu ja turvallinen musta a-mallinen paita ja takki siihen, taattu vatsan piilotus. Vaikka toisaalta en tiedä näykyykö tuo maha oikeasti vielä kenellekään mutta niin... Ajatukset siis edelleen samat - ristiriitaiset. 

Postissa odottaisi paketti hakijaansa, tilasin ensimmäiset mammahousut! Omat menee vielä, mutta toisaalta on kiva että kaapista löytyy housut sille aamulle kun muut eivät enää mahdukaan. 

Pitää siis ajella postin kautta ja illalla sovitella uusia housuja! Jee, ehkä tästä vois hiljalleen alkaa nauttia ihan oikeasti...


12.9.2016

Kuulumisia pitkästä aikaa muistiin...


Vieteltiin viikonloppuna Petruksen synttäreitä (tästä tulossa ihan oma postaus piakkoin) ja ekaa kertaa pukeuduin neulemekkoon joka ei peitä vatsaa ja kaulaan sujautin bola-korun. Lauantaina siis nautin ihan oikeasti myös pienestä kummusta joka tuolta alkaa hiljalleen ilmestyä ihan oikeasti! Eilen tuli 18 viikkoa täyteen, eli puoliväli lähenee!

Liikkeitä tuntuu jo kovasti ja niitä tuntee jo välillä myös vatsan päältä. Viime viikolla oli neuvolalääkäri, ja kaikki oli hyvin. Oli ihana kuulla pienet sydän äänet. Verenpaineet ja paino oli kohdillaan, joten käynti oli nopea ja nyt odotellaan sitten seuraavaa neuvolaa ja rakenneultraa.

Tänään puin jalkaani myös ensimmäistä kertaa mammafarkut! Ai että nämä on mukavat jalassa, vaikka on nää vielä hieman isot vatsan kohdalta. Nyt alkaa olla sellainen olo, että toivon että kaikki saisi jo tietää asiasta, sillä piilottelu on viikko viikolta vaikempaa ja tuntuu tyhmältä. Sana on levinnyt kyllä jo paljon ja muutama on jo arvannutkin. Olen siis melko pieni kokoinen, joten paksuneva keskivartalo on saattanut joitain ihmetyttää... etenkin kun ei ole lähtenyt kaventumaan treenin myötä.. hahaha!


Kaikki siis edelleen hyvin, ei valittamista! Ruokavaliota mietin paljon vieläkin ja haluan välttää ylimääräistä turvotusta, mutta ihan en enää tuossa aiemmassa kaavassa ole pysynyt. Ja viikonloppuna lähti aivan käsistä ja hyi tätä oloa, mutta olipahan hyvää suklaakakkua! Painon nousua en sinänsä kamalasti jaksa stressata, molemmista olen palautunut melko nopeaa ja haluan uskoa, että onnistun tälläkin kertaa ilman suurempaa stressiä. Saa nähdä millainen valas olen tammikuussa! No joo, hope not! 

13.9.2016

Nyt saa salailu riittää! Mennäänhän tässä jo 19. viikkoa! Eiköhän tästä nyt ole aika alkaa nauttia ihan julkisesti. Tänä aamuna maha näkyi jo selvästi (ainakin sivusta) ja päätin että nyt alan nauttimaan! Työkaveri kyllä väitti että vielä piilossa pysyy collegen alla, mutta muualla haluan jo pukeutua tiukempiin ja käyttää Bola-korua. 

Tunteet on jotenkin pinnassa ja tänään katsoin kuvaa ihan tavallisesta kodista, jossa oli tavallinen aamukaaos ja onnellinen lapsi ja aloin itkemään. Aamulla kun Oliver lähti kouluun niin minulle iski ikävä ja nyt kun kirjoitan näitä ylös, niin minua naurattaa. Pistetään hormonien piikkiin, eiks niin voi tehdä!? 

Minua himottaisi ihan hirveästi ostaa jo jotain pientä vauvalle, mutta yritän vielä hillitä itseni. 3.10 on rakenneultra ja olen alkanut kääntyä siihen suuntaan, että haluankin ehkä kysyä josko sukupuoli siellä paljastuisi. Tänne asti olen siis pohtinut, josko pysyisi jännityksessä loppuun asti. Toisaalta, jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin ravataan loppuraskaus ultrassa yhtenään ja saan luultavasti asian tietää kuitenkin ennen synnytystä... Kuulun siis riskiryhmään, koska Oliverista sain niin kovan myrkytyksen - taju pois ja teholle - joten jos yhtään ilmenee turvotusta tai muuta niin alkaa tarkka seuraaminen. Saa nähdä miten käy, myrkytykseen en usko, mutta toki mielummin seurataan hyvin kun otetaan riskejä.

Nyt pitäisi alkaa hieman siivoilemaan, kokkailemaan ja täyttämään kalenteria.  Soololaisille ja duolaisille pitäisi löytää treeniaikoja ja tavoitteena saada kisaohjelmat hyvälle mallille jo ennen joulua ihan sattuneesta syystä! Keväällä sit hiotaan ja lähdetään varmoina omasta tekemisestä nauttimaan kisoista ja tanssista! 

Tämä lienee pisin postaus mitä olen ikinä julkaissut, ja ihanaa jos jaksoit lukea loppuun. Jatkossa  näitä raskaus kuulumisia tulee yksi päivä kerrallaan, noin kerran viikossa ;) Blogi ei siis ole muuttumassa kokonaan äitiysblogiksi, vaan sisustusjutut jatkuu! 

Nämä pienet vaateet on oikeastaan ainoat jota meillä on pojilta säätössä, onhan ne pienet ja ihanat!
<3

2016/09/09

Syksyn tullen lämpöä ja pehmeyttä, siisteyttä ja selkeyttä.

Syksy on tuonut kiireisen arjen ja kauniin luonnon luoksemme. Töihin ajellessa olen ihaillut joka päivä vaihtuvaa maiseman väriä ja kylmä tuulikaan ei ole lannistanut. Syksy on lähtenyt käyntiin hymy huulilla ja kaikki tuntuu jotenkin hyvältä.

Syksyn tullen alan kaipaamaan lämpöä vaatteiden lisäksi myös sisustukseen ja tänään päätin antaa itselleni luvan kaivaa jo yhden taljan esille, jotenkin meidän sänky kaipasi sitä. Kesällä sänkyä koristivat tyynyt useassa kuosissa, mutta nyt huomaan kaipaavani selkeyttä. Sänky pukeutui siis kokonaan valkoiseen. Terassilta kannoin sisustustikkaat sisälle ja ripsutin niihin pallovalot, jotka on ihana sytyttää illalla tuomaan tunnelmaa kotiin. Ikkunaan kaipailen verhoja, pitäisi vain saada aikaiseksi ostettua verhotanko. Makuuhuoneen suhteen minulla olisi mielessä muutamia muutoksia, mutta niistä lisää jos (kun) saan tuon mieheni samalla linjalle kanssani. Pää olisi siis täynnä ideoita, mutta edessä siintävä New Yorkin reissu pistää hieman kapuloita rattaisiin, sillä rahaakaan ei ole ihan loputtomasti. Luultavasti saan siis haaveilla vielä tovin jos toisenkin...



Syksyn tullen iskee myös siivousinto, joka johtuu varmasti myös siitä, että ilmat eivät enää houkuta ulos heti herättyä, vaan kotona tulee vietetty enemmän aikaa ihan sisätiloissa. Olenkin aloittanut kaappien ahkeran tyhjentämisen ja myös ehkä jotain huonekaluja lähtee kiertoon... Mutta suurin pohdinta on, että jaksanko ottaa ihan pöydän kirpputorilta vai naputtelisiko tavaraa vaan nettikirppareille tuttuun tapaan. Vaatteista suuri osa päätyy varmasti ihan vain kaupan kierrätyslaatikkoon, mutta toki jotain parempia vaatteita laitetaan myyntiin kuitenkin.

Nyt pitäisi alkaa jatkamaan siivoilua, vähän kokkailla ja leipoa. Huomenna juhlitaan meidän pienemmän pojan 3-vuotis synttäreitä pienellä porukalla ja on ollut ihana huomata kuinka hän alkaa jo hieman ymmärtämään mistä on kyse, ja onkin varmistanut mummilta moneen kertaan, että onhan hän tulossa. <3

Nyt hommiin! Ihanaa viikonloppua!!!