Pieni pala elämästäni

Takana pitkä alkuvuosi, hymyn takana väsymystä, raivareita ja turhautumista... Pitkiä päiviä, valvottuja öitä, ajatukset töissä 24/7. Sitten, koittaa päivää kun seison katsomon takana ja katson lavaa, jossa tanssii kerta vuoronsa jälkeen nuoret upeat tanssijat nauttien hetkestä, jännittäen vatsa täynnä perhosia ja voittaen itsensä. Siinä he ovat, jokainen vuorollaan. Yksin, kaksin ja ryhmässä, minun oppilaani! 

Yhtäkkiä pitkä alkuvuosi kutistui niin pieneksi ja omat turhautumiset saivat minut tuntemaan itseni niin hölmöksi. Se ylpeys joka minusta otti otteen oli jotain mikä sai minut muistamaan miksi minä tätä teen! Tunne joka minut valtasi herätti minut taas ajatukseen, että hemmetti, minähän elän unelmaa, teen työkseni sitä mitä rakastan!!! Kiitos ihan jokaiselle joka tekee tästä mahdollista, kiitollisuuden tunne on jotain niin suurta, etten osaa pukea sitä sanoiksi. Viikonloppu näytti myös sen, miten tärkeä tämä matka on jokaiselle joka tähän lähtee, itkua naurua iloa surua. Kun tuntee, niin elää! 

Viikonlopun jälkeen olo on ollut jokseenkin tyhjä, kalenteri näyttää yhtäkkiä  tyhjältä ja puhelin ei piippaakaan enää joka päivä. Tämä viikko on otettu rennosti ja ensi viikolla napataan hieman taas lisää potkua arkeen. Onnekseni työt ei ole siis kokonaan tehty, vaan muutamien kanssa jatketaan kohti kesän SM-kilpailuja! Treeni-intoa, aurinkoa ja yhdessäoloa, niistä on tanssijan kevät tehty! 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvan sänky

String system muutti olohuoneeseen

Vauvan hoitotaso (näin alkuun)