2016/03/24

Lähtöviivalla kevääseen

Pirteä poika, vain pientä lämpöä, mutta uskallettiin lähteä matkaan. Takapenkillä istuu kaksi iloista poikaa pienet karkkiaskit käsissään ja ajokeli muuttui kamalasta kivaksi. Minua ei ole luotu istumaan paikoillaan ilman tekemistä, joten keksin alkaa kirjoittelemaan tänne. 

Pääsiäinen on minulle sellainen kevään lähtöviivaa josta elämä pinkaisee juoksuun kohti kesää. Kevät kun on usein täynnä erilaisia tapahtumia tanssin saralla niin kalenteri täyttyy kevään osalta täyteen jo varhain syksyllä. Niinpä nyt on hyvä viettää aikaa ilman kiirettä rakkaiden seurassa, lupaan myös syödä liikaa suklaamunia ja kirota pahaa oloa... 


Keväässä parasta on myös se, kun aamulla on jo valoisaa ja hiljalleen päivät pidentyvät niin pitkäksi, että illalla saa ajatella töistä valoisalla kotiin. Kotona aurinko paljastaa ihanasti kaikki sormenjäljet pinnoilta, mutta saa myös onneksi jotkut nurkat näyttämään paremmilta. Ja toisaalta, tuleepahan siivottua! 

On tämä kevät vaan ihanaa aikaa. Mä kyllä taidan tykätä kaikista vuodenajoista aina kun ne vaihtuvat, mutta nyt nautin tästä alkavasta keväästä täysillä, aloittaen sen pääsiäismunilla. 

Ihanaa pääsiäistä kaikille!!

Ps. Teksti siis kirjoiteltu täysin iPhonen sovelluksen kautta :) 

2016/03/23

Pääsiäissuunnitelmia ja yksi diy-projekti

Miten tää voi olla  mahdollista! Muutama viikko takaperin odotimme Kuopion reissua kuin kuuta nousevaa, edessä oli hiihtoloma ja pojat odottivat mummilaan pääsyä. Ystävämme "yrjö" päätti kuitenkin saapua molempien poikien kaveriksi, emmekä uskaltaneet lähteä tartuttamaan muita, joten loma vietettiin kotona. Loma oli onneksi ihana ja reissua siirrettiin pääsiäiseen. 

Reissun päälle olisi tarkoitus lähteä huomenna heti kun mieheni pääsee töistä, mutta arvatkaa mitä! Eilen illalla pienempi pojista oli hakeutunut syliin ja istuskellut vaisuna sohvalla, kuume oli vienyt voimat ja Pikku Kakkonen kiinnosti alusta loppuun (tuo meidän vauhtihirmu harvoin istui paikallaan paria minuuttia pidempään). Tänään kuume on pysytellyt 37,5-38 asteen tuntumassa, onneksi kuitenkin ruoka maistuu ja mieli on pirteä. Itseasiassa en osaisi edes epäillä kuumetta jos ei eilen illalla olisi mitattu... Nyt sitten jännätään mihin tämä "tauti" lähtee kehittymään, vai olisiko vaikka poskihammas tuloillaan ja päästäänkö Kuopioon! 

Tänään siis ollaan vietetty päivä kotona ja sainpa yhden projektin valmiiksi, joka olisi itseasiassa menossa Kuopioon. Joku aika siten löysin torista vanhan nukkekodin kalusteineen erittäin suotuisaan hintaan ja päätin antaa sille uuden elämän. Talo oli täysin leikkikunnossa, mutta halusin yllättää  kummityttöni (sekä myös siskoni), ja päivittää taloa tähän päivään. Dc-fixiä, paperia, pahvia, pakettikortteja, sakset ja liimaa... Tällainen siitä sitten tuli. 



Uusia kalusteita ajattelin hankkia hänelle hiljalleen, mutta eiköhän noilla alkuun pääse (kuvasta uupuu pari sänkyä ja kylpyhuoneen ihanat vaaleanpunaiset kalusteet). Odotan innolla, että pääsen antamaan tämän! :) 

Nyt siis peukut pystyyn, että päästään pääsiäisen viettoon rakkaiden luo! 




2016/03/21

Kisafiiliksiä ja kaunista arkkitehtuuria

Minun oli tarkoitus kirjoitella fiiliksiä viikonlopusta viime viikolla, mutta jännitys vei voiton. Vietin siis viikonlopun Espoossa tanssin merkeissä. Espoossa järjestettiin vuoden ensimmäinen SM-kisa karsinta Performin Arts lajeille (show-, nyky-, jazztanssi...). Kisapaikkana oli Opinmäen monitoimitalo, jonka arkkitehtuuri oli täysin minun makuuni ja oppilaat naureskelivat kun räpsin kuvia upeista betonipinnoista. Betonia, tiiliseinää ja ripaus puuta, sekä hieman raikasta valkoista - tykkäsin!!! 





Itse pysyttelin tänä vuonna (vihdoin) pois lavalta ja jännitin koreografin ja valmentajan roolissa, joka olikin kisaamista paljon jännittävämpää. Aiempina vuosina olen koreografionnin lisäksi ollut itse mukana kisaohjelmissa, jolloin se oma tanssi on vienyt ison osan jännityksestä näköjään mukanaan. 

Päivät olivat pitkiä, aamuseitsemästä iltamyöhään, mutta vain siksi, että meillä täällä Suomessa on niin paljon upeita tanssijoita! Ensimmäinen oppilaani kipusi lavalle koko kilpailun toisena tanssijana ja jalat täristen pulssi huippulukemissa katsoin (yrittäen samalla kuvata) hänen suoritustaan. Viikonlopun aikana oppilaitani nousi lavalle useita ja olen ylpeä ihan jokaisesta. Jokainen voitti itsensä jo astuessaan suuren yleisön eteen, yksin ja yhdessä. 

Olen tänään miettinyt taakse jäänyttä viikonloppua, joka piti sisällään onnistumisia, taitoa, iloa, pettymystä, naurua, tanssia ja jotain taianomaista ylpeyttä, jota tunsin joka kerta kun joku oppilaani asteli lavalle. Kiitollisuus mitä tunnen on tällä hetkellä jotain niin suurta etten tiedä milloin tää hymy voisi hyytyä  (posket krampissa). Ja kaikkein käsittämättömintä on, että mun aikuisten pienryhmä, joka oli elämäni ensimmäinen aikuisten kisaohjelma, tanssi itsensä taistelemaan Suomen mestaruudesta! Myös mun upeat junnut duoilivat itsensä samaiseen taistoon! 


Seuraavan kerran mun ihania oppilaita nousee kisalavalle jo muutaman viikon päästä täällä Oulussa. Silloinkin taistellaan paikoista SM-kisoihin, mutta tärkeintä näissäkin kisoissa on itsensä voittaminen ja se, että jokainen tanssija nauttisi tanssistaan. Tämä viikko otetaan hieman rennommin ja ensi viikolla jatketaan ahkeraa treenausta. Onnellisuus huipussaan voinen todeta elämän olevan aika ihanaa. 




2016/03/14

Kun miehen harrastus valtasi pukeutumishuoneen...

Esittelin aiemmin täällä blogissa meidän pukeutusmishuonetta (postaus löytyy täältä), huonetta johon ihastuimme ja huonetta joka sai meidät hylkäämään ajatuksen pakollisesta vierashuoneesta. Huone on melko pieni, ja yhden seinän valtaavat peilikaapit, mutta tarvittaessa siitä saa makuuhuoneen pienellä remontilla. Tarvetta makuuhuoneella meillä ei nyt ole, vaan huone saa toimia täysin meidän aikuisten ehdoilla. Minun osaltani huone on vaatteita varten, mutta miehelle huone toimii myös harrastetilana. 


Vuoden alkupuolella pyörähdimme Ikeassa ja sieltä mies kantoi kotiin tason levysoittimilleen. Tänään sitten sain vihdoin siivottua ja stailattua huonetta siihen kuntoon, että siitä kehtasi muutaman kuvan napata. 



 Värimaailma on mustan, valkean ja vaalean puun yhdistelmä. Lattiaa koristaa äitini tekemä matto ja rottinkituoli löysi sopivan paikkansa oven vierestä. Kaapissa odottaa yksi mustavalkea Marimekon kangas ja siitä ajattelin ommella verhon ikkunaan.


Saa nähdä mitä mies tuumaa kun tulee töistä... 

2016/03/07

Uusi sohva, uusi ilme.


Jos olet lukenut blogiani aikaisemmin, ehkä tiedät, että olen haaveillut Adean sohvasta jo pidemmän aikaa... Välillä ihastukseni on harhaillut muuallakin ja Ikean sohvaan ihastuessamme hankimme sen kotiin. Kuitenkin syksyllä muutto tähän kotiin sai tuon Ikean kaunokaisen näyttämään jokseenkin pieneltä. Päädyimme silloin juuri Karlstad:iin koska siihen oli saatavilla useita eri moduuleja ja sohvaa saisi kasvatettua tarpeen tullen, vaan kuinkas kävikään sohva jäi pois Ikean mallistosta! Sohva pyöri olohuoneessa ympyrää ja kyttäsin Ikean kirppistä siinä toivossa, että löytäisin sohvalle kaveriksi lisäosia tai toisen pienemmän sohvan. Adea kummitteli hiljaa mielessäni aina, kun etsin vaihtoehtoja ja hyväksyin tilanteen sellaisenaan, pyörittelin ja yritin tykätä kovasti.


Eräänä iltana selailin tori.fi sivulta paikallisia ilmoituksia ja silmieni edessä oli Adea Camp melko järkevään hintaan. Näytin ilmoitukseni miehelleni ja yhteistuumin päätimme kysellä sohvasta lisää. Ainoa mikä arvelutti, oli sohvan moduulien koko, olisiko se meille liian suuri ja väärinpäin... Kävin lopulta katsomassa sohvaa yksin ja myyjä oli aivan ihana ja siinä jutellessamme möinkin jo vanhan sohvani heille ja sohvakaupat alkoivat selvitä. 


Kun ajelimme sohva kyydissä kotia kohti, sanoi mieheni minulle, että "et sitten kertaakaan sano, että sohva on huono", hahaha! No, kannettiin sohva olohuoneeseen ja pyöriteltiin moduleja hetki, kunnes ne illan viimeisillä tunneilla löysivät paikkansa. Ajatus sohvasta ikkunan edessä hieman vieraksutti, mutta nyt kun sohva on tässä reilun viikon ollut, tykkään siitä joka päivä enemmän ja enemmän. Isohan tämä on, mutta ei mielestäni yhtään liian iso tähän tilaan. Koko perhe on ihan ihastunut sohvaan ja mikä parasta, löhöpaikoista ei tarvitse tapella, koska me mahdutaan tähän löhöilemaan koko jengi! Ja löhöilyähän meillä on luvassa koko viikko, huomenna voisikin viettää leffailtaa perheen kesken ja nauttien yhdestä olosta ja ehkä vähän herkuista... 


Viime viikolla sain myös julisteen, josta olin haaveillut, kun Vepsäläiseen oli tullut näitä uusi satsi. Juliste sai ympärilleen kaapista löytyneet mustat kehykset ja se on olohuoneen uudelle ilmeelle oikea piste i:n päälle! Näin ne palaset alkavat hiljalleen loksahdella paikalleen ja tämä koti muotoutua meidän näköiseksi. Nyt hetkeksi viltin mutkaan näpyttelemään uuden puhelimen kanssa - jee!

2016/03/04

Terveisiä sairastuvalta ja muutama ylisöpö kuva

Helmikuu hurahti ohi vauhdilla, mutta toi myös mukanaan paljon kivoja juttuja, jotka loivat uskoa tähän vuoteen. Tammikuu kun oli.. no, ihan p***a, jos noin voi sanoa. Eipä siitä sen enempää, elämä hymyilee ja kaikkea kivaa on edessä ja takana. Tänään viimeinen työpäivä ennen lomaa, joka on tähän rakoon enemmän kuin tervetullut. Lomalla aion vain olla ja nauttia, herkutella ja halia lapsia. 

Tosin, meidän lomasuunnitelmat menivät uusiksi kun molemmat pojat ovat sairaana. Meidän piti siis lähteä huomenna aamusta ajelemaan Kuopioon, mutta viime yönä alkanut pienemmän pojan oksennustauti ja isomman pojan kuumeilu pistivät suunnitelmat uusiksi ja loma alkaa kotoilulla. Tuloksena kaksi pettynyt poikaa kun ei pääse mummilaan, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä kotonakin ja eihän sitä tiedä jos päästään vaikka viikolla reissulle... Vähän vain pelottaa kuka tuon vatsataudin saa seuraavakasi - toivottavasti ei kukaan! 

Kotonakin on tapahtunut vaikka mitä ja lupaan postailla muutoksista viikonlopun aikana. Nyt meillä on olohuoneessa peitot lattialla ja lapset retkellä leluineen. Peukut pystyyn, että saadaan pojat pian kuntoon eikä koko loma mene sairastellessa. Nyt pyykkivuoren kimppuun, valitsemaan poikien kuvia ja ruuan laittoon, illaksi töihin ja sitten loma! 

Onko muuten Helia Photography teille tuttu? Meidän pojat pääsivät kesällä kuvattavaksi ja vihdoin tässä yritän valita mitkä kuvat teettäisin seinälle. Ihana muistella kesää ja haaveilla seuraavasta... Katsokaa nyt miten ihania nää kuvat on! Helianna on vaan niin taitava, toivottavasti saadaan joskus vielä koko perhe hänen kameran eteen. Ja kun lisäksi vielä kameran takana on niin ihana ihminen, ei kuvaussessiosta voi jäädä kuin hyvä mieli<3 Ja siis, miten kesästä voi ollakin jo niin kauan? huh, että aika juoksee! Nämä olisivat niin vaatineet ihan ikioman postauksensa, mutta saavat nyt toimia tämän sairaspostauksen piristyksenä kaikille! Ja siis, munhan on pitänyt tehdä postaus näistä ja valinnoista puoli vuotta, vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks niin? Näiden kuvien katselu kyllä piristää kummasti täällä sairastuvalla, pojat ovat itsekin kovin tyytyväisiä kuviin. 

"Näytän kyllä ihan hyvältä" - sanoi 7vee, "minä oon söpöliini" - totesi 2vee.





Taidan tilata kaikki... 

Ihanaa perjantaita, toivottavasti  olette pysyneet terveinä!