2016/01/31

Bestå muutti eteiseen

Meillä on kuljeskellut Ikean Bestå kapea kaappi tässä talossa nyt ympäriinsä löytämättä paikkaansa. Viimeisemmäksi se on viihtynyt meidän makuuhuoneessa, jota ennen se koristi olohuonetta ja hetken se ehti majailla myös pukeutumishuoneessa. Torstai-iltana kun eteisen penkki oli vuorattu lasten talvivaatteilla ja repuilla, sain päähän piston luopua penkistä. Menetin siis hermoni sillä hetkellä liian helppoon laskutilaan, joka oli vain tiellä. Perjantaiaamuna laitoinkin sitten hihat heilumaan ja ensitöikseni raivasin penkin tyhjäksi ja siirsin muualle, eteinen avartui samantien hurjasti. 



Bestå-kaappi löysi siis vihdoin paikkansa tästä talosta ja meidän eteinen on nyt minun silmään aivan ihana! Avara ja tyylikäs ja sainpa muuten tuon uuden valotaulunkin esille vihdoin! 


Niin ja mihin se penkki sitten joutui... No, myydä en sitä kuitenkaan sitten (ainakaan vielä) raskinut vaan sille löytyi uusi paikka olohuoneesta. Toivotaan huomiselle auringon paistetta niin saan kuvailtua olohuonetta, siellä nimittäin tapahtuu jälleen... 



Ihanaa alkavaa viikkoa!

2016/01/27

Sehän on sininen!

Mustaa, valkoista ja harmaata... Niistä on meidän koti tehty. Kevään hiipiessä mieleen huomaan kaipaavani väriä, eivätkä sisustuslehtien ihanat värimaailmat helpota "kuumetta" yhtään. Eilen pyörähdin ohikulkumatkalla Kodin1:sessä ja alekorista tarttui mukaan tyyny, jonka väri ihastutti, vaikka olin ajatellut sen enempi vihastuttavan. Nappasin nimittäin matkaani jotain sinistä! Ihan värien ilakointiin en kuitenkaan heittäynyt, sillä tyyny on ihan tummansininen.

Olen elänyt nuorempana sinisen vaiheen, jolloin kaikki kodissani oli sinistä, joten en uskonut, että tuo väri ikinä enää tulisi meille. Onneksi tämän päivän sinistä löytyy paljon erilaisia sävyjä. Itseasiassa olen alkanut haaveilemaan jopa sinisestä seinästä tuonne meidän koululaisen huoneeseen... Miettikää nyt tummansininen seinä joka hieman taittaisi petrooliin ja siihen vanerinen sänky - täydellistä! Vielä kun olisi aikaa alkaa maalailemaan ja tuunaamaan, no kesällä viimeistään. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty.

Sininen Annon nappityyny löysi paikkansa meidän sängyltä ja taidan alkaa kaivamaan sinne jotain muutakin sinistä tyynyn kaveriksi. Ihastellen olen katsonut kuvia missä siniseen on yhdistetty sellaista vanhaa roosaa, mutta mieheni sanoi jyrkän ei:n millekään vaaleanpunaiselle... Ehkä on siis hieman kunnioitettava hänenkin toiveitaan myös näissä värivillityksissä ja tyydyttävä vain ihailemaan kauniita kuvia. Harmittaa, ettei tyynyjä ollut enää kuin yksi, sillä tuohon sängylle niitä olisi kivasti mennyt kaksi. Mutta, nyt on väriä kotona, melko villiä, haha!


2016/01/21

Kameran edessä

Sain viime viikolla kyselyä paikallisen lehden toimittajalta, joka tahtoi tehdä pienen jutun sisustusbloggaajista. Kysymykset sain sähköpostiini ja tekstin luettavaksi ennen sen julkaisua. Lähdin siis tottakai mukaan sen enempää arpomatta, kuvia haluttiin napata blogistani vaan sieltä ei ollut löytynyt yhtään kuvaa minusta kotona, joten sellaista pyydettiin. 

Istahdin koneelle siinä toivossa, että pakkohan minun on jossain kuvassa vilahtaa, mutta ei, en vilahtanut. Niinpä sellainen kuva oli saatava, koska olin jo mennyt sellaisen lupaamaan. Sitten iski ongelma, kuka sen kuvan minusta ottaa? Poikani 7-vee koulun jälkeen, no joo, silloin olisi valoisaa ja siltä osin kuvaushetki hyvä. Mutta yritäpä saada kuvat onnistumaan ja mielenkiinto riittämään niin pitkäksi aikaa, että äiti on tyytyväinen. Päivä vaihtui iltaan ja sain mieheni kotiin, iltapalalla muistin yhtäkkiä kuvan, jota ei siis oltu vielä otettu ja joka piti samaisena iltana lähettää. Ei auttanut, kun harjata hiukset ja vaihtaa kalsaripaita neuleeseen, kaikki valot päälle ja hymyä huuleen. 


                                    "Mitä jos mä tässä kaatelen teetä tai katan pöytää..." 


                                                   "Ehkä mä vaan istun ja hymyilen."


                              "Ehkä sittenkin voisin seisoa... ai niin mulla on verkkarit!" 

Räps räps ja tarkastus, "aivan kamala, ota uus!" No, siinähän se ilta menikin, milloin näytin kiukkuiselta, milloin ärsyttävältä, hiukset huonosti, vanhalta, isältäni, hyi, kamala, yäk ja ok, tää on ihan jees..." Lopulta sain jopa kuvat lähetettyä ja lehdessä hymyilen hiukset sekaisin, mutta ainakin näytän itseltäni, enkä liian huolitellulta ja viisaalta. Jotenkin tuo kameran edessä oleminen on vaan aina yhtä kamalaa. Jatkan siis mieluusti kameran takana tästä eteen päinkin, vaikka kovasti olen joskus uhonnut, että saattaisin vaikka jonkun asukuvan tänne laittaa... Saa nähdä, nyt ainakin päivät menee jumppahousuissa tukka nutturalla, siitä tyylistä ei ehkä hirveästi inspiroidu kukaan. 

Jutun pääset kurkkaamaan tästä! 

2016/01/13

Puhtaat valkoiset (ja ryppyiset) lakanat

Tiedättekö mikä on mun mielestä yksi elämän suurimpia nautintoja...puhtaat lakanat! Minä voisin vaihtaa lakanoita joka toinen päivä, että saisin aina nukahtaa puhtaisiin lakanoihin, mutta pyykkivuorta on tarpeeksi, joten noin kerran viikkoon riittää hyvin. 




Tänään olikin lakanoiden vaihto ohjelmassa, sillä ilta kotona ilman menoja tietää saunomista. Saunan jälkeen on vaan niin ihana sukeltaa puhtaisiin lakanoihin. Kun olin vaihtanut lakanat, ihana päivänvalo, joka kertoo lähestyvästä keväästä valaisi huonetta kauniisti ja nuo ruttuiset valkoiset pellavalakanat saivat sängyn näyttävään kovin houkuttelevalta. Samalla hetkellä tajusin myös, etten ole ehitnyt avata uusimpia sisustuslehtiäkään ollenkaan ja niiden kansien väritys jo saa minut haaveilemaan kodin sisustuksen piristämisestä kohti kevättä. No, onnistuin eilen hukkaamaan lomppakoni, joten sisustus ei ainakaan ihan heti uusiudu ilman rahaa.. eh he.. ok, ei naurata ei! No, mutta siis... Minä rakastan pellavalakanoita ja haaveissa olisi hankkia erilaiset, hieman paksummat pellavalakanat näiden meidän valkoisten kaveriksi. Ryppyiset pellavalakanat ovat jotenkin minun silmääni kovin kauniit ja en ole koskaan edes ajatellut niiden silittämistä. Ehkei nämä meidän paljon käytetyt ja kovin ohuet pellavat ihan täydelliset ole, mutta ihana tuonne on kohta kellahtaa saunan raikkaana<3 


2016/01/11

Ensimmäinen blogitapaaminen, ja missä talossa!

Ah! Ihana maanantai! Aamulla vein pojat kouluun ja hoitoon, nappasin itselleni tuoreen croissantin kaupasta ja tulin kotiin keittelemään aamukahvit kaikessa rauhassa. Vaikka vietänkin maanantaisin "vapaapäivää", on suunnittelua, sähköposteja ja muuta hommaa näin vuoden aluksi todella paljon. Tänään itseasiassa pyörähdin töissäkin pienen hetken, kun kävin läheisellä koululla hieman tanssittamassa koululaisia - tuollaiset jutut ovat aina yhtä jännittäviä, mutta selvisin!

Viikonloppu hurahti taas vauhdilla ja tuntuu aivan hullulta, että eletään jo tämän vuoden toista kokonaista viikkoa. Lauantai oli minun osaltani kovin jännittävä, mutta aivan eritysen kiva päivä, sillä osallistuin elämäni ensimmäiseen blogitapaamiseen. Ehkä minä nyt alan ihan oikeasti olla joku bloggari, hah! (Tuo kuulostaa niin hassulta.) Viime vuoden lopulla sain kunnian liittyä POP-blogeihin, eli sisustus-ja lifestyleblogit Pohjois-Pohjanmaa ja lauantaina sain kunnian tavata muita ihania bloggaajia. Tapaaminen oli instagramista tutun @Jonna_myhome:n kauniissa kodissa, jossa me kuljimme huokaillen, joka nurkkaa ihastellen ja kamerat räpsyen. Tässäpä ehkä olikin se minun suurin jännityksen aihe, nimittäin juuri tuo kuvaaminen ja kamerat ja kaikki, niissähän olen vielä kovin alussa, mutta joka päivä oppii uutta. Jonna otti meidät lämpimästi vastaan ja me vieraat toimme tarjoiltavia "nyyttäri meinigillä". Fiilis oli rento ja jännityskin kaikkosi melko nopeaa, Kiitos siis kaikille ja tietenkin erityisen iso kiitos Jonnalle, että avasit meille ovesi.








Katsokaa nyt tätä kotia, valkoista, avaraa, kaunista... onko ihmekään, että @Jonna_myhomen instagram tili on niin suosittu. Yksinkertainen kauneus jatkui läpi talon, eikä yksikään huone poikennut tyylistä. Lastenhuoneiden seinistä löytyi leikkisää tapettia mustavalkoisena ja molemmat lapset olivat saaneet antaa loppusilauksen huoneilleen ihan itse. Valkoisuus ei kuitenkaan vienyt kodikkuutta, eikä korkeatila tuntunut kolkolta, heti ovelta sisään tullessa tiesi tulleensa jonkun kotiin, jossa kodikkuus huokui valkoisen kauneuden keskellä. Ja hei! Mites nuo näkymät ikkunasta, ihana metsä! Mun haave olisi asustella joskus metsän laidalla ja ihastella metsän ihmeitä ikkunasta...  No, haaveita saa aina olla ja ainakin mukaan tarttui siivousintoa ja järjestelypakko, eli nyt hihat heilumaan ja koti kuntoon.




Aivan super ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Mä oon täällä ihan yhtä hymyä, jee!



2016/01/07

Rar-keinu olohuoneessa

Siinä se nyt on! Meidän joululahja kotiin, meille, koko perheelle. Mieheni tykästyi Vitran Rar-keinuun jo monta vuotta sitten, minusta keinu oli pieni ja säälittävä. Aika kului ja muutettiin tähän nykyiseen kotiin, pyöriteltiin olohuonetta ja yhtäkkiä tuntui, että olohuoneessa voisi olla jokin matala penkki, joka voisi tarpeen mukaan majailla myös tv-tason edessä peittämättä tv:tä. Mies nosti esille Rar-keinun ja yhtäkkiä tajusin rakastavani ajatusta. Alkoi keskustelu väristä, alunperin kun oli puhuttu aina vain valkeasta ja siihen olin lopulta vuosien jälkeen ihastunut. Mutta yhtäkkiä mieheni ilmoitti kyllästyneensä valkoiseen keinuun, koska sitä näkyi joka paikassa niin paljon. Luovuin ajatuksesta, olinhan juuri ihastunut siihen valkeaan.



Miehen loman alettua, hän halusi pyörähtää Vepsäläisessä katsomassa vaihtoehtoja ja istuttiin vierekkäin Rar-keinuissa, toinen valkeassa ja toinen koko mustassa, minua miellytti valkea, miestä musta, mutta mustassa meitä molempia tökki tummanruskeat puuosat. Heitin sitten ilmoille, että okei, musta vaaleilla jaloilla voisi toimia ja mieheni oli samaa mieltä. Niinpä hän osti meille tuon ihanuuden, jonka värivalintaan en voisi olla enempää tyytyväinen. Mielestäni tuo sopii meille erittäin hyvin, lisäksi se sopii hyvin Artekin tuolin kaveriksi yhteisen värinsä ansiosta. Kaiken huipuksi yllätyin kuinka mukava tuossa onkaan istuskella. Lapset ovat myös rakastuneet keinuun ja pienemmän mukaan se on hänen ikioma. Onko muuten kellään kokokemuksia, että kuinka helposti tuo keikkaa? Välillä vähän hirvittää kun pojat siinä touhuavat.


Tässä kun katselen näitä olohuoneen kuvia, on hauska huomata kuinka paljon mieheni tyyli nykyään näkyykään sisustuksessamme, meillä tosiaan sisustetaan paljon yhdessä!

Lomat lusittu

Arki alkoi pienin askelin meidän perheessä jo eilen ja tänään harppasikin kerralla täyteen vauhtiin, kun herätyskello soi 6:45. Kokonaiset kaksi viikkoa saatiin nauttia lomasta koko perheen voimin. Vietettiin Joulua Kuopiossa, uutta vuotta Kuusamossa ja pyörähdettiin päiväreissu Haaparannassa. Kilometrejä kertyi siis melkoisen monta auton mittariin. Hymyä, naurua, kiukkua ja kaikkea tältä väliltä koettiin kun seurana oli pääasiassa vain oma perhe.

Loman viimeiset päivät nautittiin ihan vain kotona, ei pidetty kiirettä, ei katsottu kelloa eikä stressattu säästä. Aamulla herättiin mieheni kanssa valmiiseen aamupalapöytään, kun pojat olivat sen yhdessä kattaneet (sydän suli joka kerta). Aamiaisen yhteydessä keksittiin päiväksi tekemistä ja päivät touhuttiin sitä sun tätä, pyörähdettiin kaupungilla, syötiin ravintolassa, löhöttiin sohvalla, laskettiin pulkkamäkeä, herkuteltiin (ihan liikaa), sotkettiin olohuone legoilla ja illalla nukahdettiin tyytyväisinä saunan raikkaina.

Lomalla taas tajusin, kuinka kiireistä arkea me todella elämme. Mieheni työskentelee maanantaista perjantaihin 7-16:30 ja tähän lisäksi työmatkat, minä taas vuorostani teen töitä tiistai, torstai ja perjantai iltapäivästä iltaan, keskiviikkona iltapäivisin ja sunnuntaisin aamusta iltaan. Siihen kaikkeen kun lisätään vielä poikien koulu- ja hoitoajat, sekä isomman harrastukset, voi tästä helposti laskea meidän perheen yhteisen ajan... Mutta arvatkaa mitä, kukaan meistä ei valita tästä, me emme stressaa tästä, eikä me oikeastaan edes huomata asiaa. Tämä on meidän arki ja toimii mainiosti meillä, vaikka kyllä minä myönnän välillä kaipaavani enemmän vapaita iltoja ja viikonloppuja. Onnekseni nautin kuitenkin kovasti työstäni! Liekkö nämä nyt niitä ruuhkavuosia joista olen joskus ihmisten kuullut puhuvan...

Lomalla huomasin kuitenkin hieman ikävää joka oli sisälläni kasvanut erittäin kiireisen syksyn aikana, ikävää omaa perhettä kohtaan. Oli ihana pysähtyä ja ajatella, katsoa ympärille ja höpötellä niitä näitä omien poikien kanssa, huomata kuinka mahtavia tyyppejä he ovatkaan! Kevät tulee olemaan täynnä aikatauluja, työreissuja, pitkiä työpäiviä ja kiirettä, mutta onneksi myös siellä täällä siintäviä lomia, jolloin ehtii taas antaa itsestään kaiken perheelle ja itselleen. Onnekseni työni myös mahdollistaa pitkän kesäloman, jolloin lapset jo ehtivät taas kyllästyä äidin kanssa olemiseen, heh.

Uuden vuoden lupauksia en yleensä tee, tai teen mutta usein sellaisia, etten edes pysty niitä pitämään, kuten karkkilakko! Tänä vuonna kuitenkin lupauksen tein, jonka aion pitää. Lupasin itselleni, että annan itsestäni enemmän, uskallan olla minä, enkä murehdi niin paljon siitä, mitä minun pitäisi olla ja millainen olen muiden silmissä... Itsekritiikki, tuo inhottava ystävä, joka kanssani on kulkenut koko ikäni saa nyt hieman antaa minulle tilaa ja yritän hyväksyä asiat juuri niin kuin ne ovat ja nauttia niistä. En tietenkään siitä kokonaan luovu, muutenhan minusta tulisi ihan huithaithapeli, mutta vähän aion siitä ottaa tilaa. Aion myös opetella sanomaan ei, koska joskus on vain pakko sanoa ei, että voi hyvillä mielin ottaa vastaan sen mille on sanonut joo. Näin myös jää varmasti enemmän aikaa perheelle ja ne "ei:t" jotka jäävät mieltä kaihertamaan unohtuvat varmasti. Tässä minulla tosiaan on ehkä hieman opeteltavaa... Aika usein sanon vaan "joo" koska en halua sanoa "ei" ja olla inhottava, ja voin kertoa, että näin saa kalenterin helposti todella täyteen! Mutta ei hätää, en minä joka asiaan aio sanoa ei, nytkin olen jo vuoden alkuun sanonut asioille "joo" ja edessä on kivoja uusia haasteita ja juttuja! Tykkään myös olla ihmisille avuksi, ja silloin usein on sanottava "joo".

Nyt siis nenä kohti kevättä ja suupielet korviin :)


Pus ja kiitos kuluneesta vuodesta<3

2016/01/04

Talven taikaa ikkunan takana

Tänään pakattiin joulu laatikkoon ja vietiin varastoon odottamaan ensi joulua. Samalla siivoiltiin kotia ja olohuone kokikin taas pienen muodonmuutoksen kun sohva sai harmaat päälliset takaisin (ne valkeat oli aivan sanonko mistä...) ja lahjaksi saamamme ihana Annon Jalpaikka matto asettui lattialle valkoinen puoli ylöspäin. Jotkut sen varmasti jo Instan puolelta bongasivat ja musta puoli saikin koristaa olohuonetta valkoisen sohvan kaverina hetken. Huomenna meidän olohuoneeseen saapuu jotain, josta olemme pitkään jo mieheni kanssa haaveilleet. Kyseinen haave jo kerran jos kaksi haudattukin kun tuntui, että kyseistä tuotetta näkyi jo liikaakin joka paikassa, mutta sitten keksimme hankkia sen erivärisenä kuin alunperin ajattelimme. Ai että mä odotan että pääsen esittelemään sen teille... Kuka arvaa mitä meidän olohuoneeseen tulee huomenna? Vinkkinä voisin kertoa, että rottinkituoli saa väistää pikkuhuonetta koristamaan uuden ihanuuden myötä. Iik, en malta odottaa!


Nyt kun on muutama sisustushaave on saatu toteutettua niin arvatkaa vaan onko minulla jo liuta uusia. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että tässä talossa me asumme pitkään ja tänne niitä haaveita on ihana toteuttaa, kun ei tarvitse pitää kiirettä. Vaikka myönnän kyllä olevani välillä hieman hätäinen ja haluaisin "kaikki mulle heti nyt". 



Olin ajatellut napsia kuvia olohuoneesta vasta huomenna päivänvalon aikaan, mutta tänään ikkunoista avautui niin kaunis värimaailma, etten malttanut olla tallentamatta sitä linssin läpi<3 




Tosiaan, lupailin "esitellä" joululahjanikin teille, mutta koska yksi niistä saapuu vasta huomenna, saatte vielä hetken odottaa.

2016/01/02

Meidän Joulu

Kotona taas ja enää ei kyllä lähdetä minnekään, vaan nautitaan ja vähän sisustellaan tämä loppuloma. Ajattelin, että voisin vilauttaa hieman meidän Joulua teille, ennen loppiaista kuitenkin vielä jaksaa hieman jouluisia juttuja, eikös? 



Joulu tosiaan vietettiin äitini kauniissa kodissa Kuopiossa, jossa Joulun tunnelma valtasi mielen heti pihaan
ajettua. Pihaa koristi suuret lyhdyt ja kynttilät. Tonttusia seikkaili lasten mieliksi ympäri taloa ja kynttilät paloivat joka huoneessa, joulumusiikki soi ja kuusi tuoksui ihanalta. Iso kiitos äitille, me saimme nauttia Joulusta täysin. Ainoa mikä meinasi hieman hymyjä hyydyttää, oli kun astianpesukone hajosi aatonaattona ja niinpä saimme yhden yhteisen tekemisen lisään kun tiskattiin porukalla, joka oli kyllä lopulta ihan hauskaa. 


Aattoaamuna heräiltiin koristelemaan kuusi, jonka alta lapset löysivät pienet paketit, sekä viestin tontulta. Naurua, iloa ja yhdessä oloa, joulusauna, hyvää ruokaa ja ihania herkkuja, Joulupukki ja Muori, sekä aivan liikaa lahjoja, niistä oli meidän Jouluaatto tehty. Illalla painoin pääni tyynyyn häkeltyneenä kaikista ihanista lahjoista joita sain, huulilla hymy, joka johtui ihanasta perheestä ja onnellisuudesta, siihen oli hyvä nukahtaa.


Joulunpyhät vietimme Kuopiossa,  pyörähdettiin pari yötä kotona ja uusi vuosi vietettiin puolestaan mieheni vanhempien luona Kuusamossa. Mitä se Joulupukki sitten minulle toi... No, sen taidan paljastaa seuraavassa postauksessa. 

Aivan mahtavaa Uutta Vuotta kaikille ihanille lukijoille! Klikkailkaahan kaikki itsenne lukijoiksi <3