2015/08/31

Ihanat karkkipussit - Fazer

Joko olette maistaneet näitä ehkä maailman ihanimmassa pussissa olevia karkkeja? No, mä olen! Nams.


Siis voiko karkkipussikin sopia sisustukseen ja näyttää hyvältä, ehkä pysyä myös säästössä loppuviikkoon? Fazerin uudet mustavalkoiset karkkipussit luovat kaupan karkkihyllyyn pienen silauksen tyylikkyyttä, ja houkuttelevat kyllä ostamaan ihan vaikka koristeiksi. Enää en voinut näitä vastustaa ja niinpä nappasin tänään kaupassa käydessäni yhden pussin kärryyn, mutta kun molemmat olivat niin ihania, oli ihan pakko kääntyä vielä takaisin ja ottaa toinenkin, ihan vaan kun oli niin ihanat pussit! 


Kotona nappasin pussit Marimekon kulhoon ja ajattelin, että siinähän ne koristavat keittiötä perjantaihin... Mutta mun oli ihan pakko vähän sitten kuitenkin maistaakin, koska aloin epäilemään, että voiko noin kivan ulkonäön lisäksi saada muka hyviä karkkejakin. No, täytyy sanoa, että lakritsin suurena ystävänä, olen täysin myyty! Toisen pussin koitan säästää viikonloppuun, etten joudu ostamaan pian uutta. 


Uutena vuotena uhkasin olla syömättä karkkia muuten kuin karkkipäivänä. Päätin, että minulla on vuoden aikana tasan 52 karkkipäivää... Arvatkaa olenko pysynyt lupauksessa? Eh he he... Hups.


2015/08/27

Muutto ohi!


Huh! Muutto ohi, enkä muuta enää ikinä! Pakkailu suhteellisen vilkkaan alle 2-veen kanssa ei ole herkkua, saatika tavaroiden roudaaminen paikasta toiseen, no nyt se kaikki on hoidettu ja olemme olleet jo muutaman yön uudessa kodissa laatikoiden keskellä. En ole ehtinyt juurikaan laitella paikkoja, sillä työt on mukavasti jarruttaneet hommaa ja lasten kanssa on pidetty rytmiä ulkoilun ja muiden suhteen mahdollisimman normaalina tämän hulinan keskellä.

Nappasin muutaman kuvan puhelimeeni heti kun kaupanteosta ajoimme ihastelemaan uutta kotia. Koti oli puhdas, ja juuri niin kaunis kuin muistelinkin. Edelliset asukkaat olivat jättäneet meille ihanan lahjan, joka on kyllä täysin mun mieleeni! Lisäksi meidän uusi naapuri kiikutti meille suklaakakun muuttopäivänä, aika ihanaa!! Ehkä meidän on aika hyvä täällä...







Lupaan esitellä jokaisen nurkan teille, kun vaan saan tavaroita purettua paikoilleen. Ostoslistalla olisi uusi tv-taso ja ehkä pari lipastoa, myös hyllyt pitäisi porailla pian seinille, että saisi tavarat esille. Mutta, voi kuulkaa, meidän uusi koti on aivan ihana ja tuntui kodilta heti kun astui omilla avaimilla ensimmäisen kerran sisään.




Eilen illalla siivosin puoleen yöhön saakka vanhaa kotia ja aamulla kävin vielä tekemässä pienen tarkastuksen sinne, tänään sinne sitten muuttaa uusi perhe luomaan uusia muistoja.


Nyt voin vihdoin keskittyä täysin uuteen kotiin.


Ja kuten moni varmaan tuosta yhdestä kuvasta huomasi, minäkin liityin siskoni painostuksesta snapchattiin, sieltä löytää nimellä Kristavaan ja sinne päivittyy millon mitäkin turhaa ja turhempaa :) 

Ihanaa päivää kaikille, taitaa syksy alkaa kolkutella jo ovella... Taidanpa kaivella kynttilöitä esille.

2015/08/14

Ekaluokkalainen

Tällä viikolla on monissa perheissä eletty jänniä aikoja kun koulut ovat taas alkaneet, ja jännintä aikaa tämä on varmasti kaikille jotka ovat saaneet kokea ihka ensimmäisen koulupäivänsä, meidän perheestä löytyy yksi tälläinen ja onhan tämä ollut jännää. Koulu alkoi keskiviikkona kello 9 ja meidän poika heräsi 5:45 vihaisena siitä, ettei häntä oltu vielä herätetty. No, mieheni käski hänet vielä hetkeksi nukkumaan, mutta eihän se uni enää tullut vaan hän oli pukenut reippaasti edellisenä iltana valitsemat vaatteensa päälle, syönyt aamiaisen ja seitsemältä tuli herättämään minut. Voi kun tuo aamuheräily pysyisi kaikki kouluvuodet samanlaisena, mutta eiköhän se aamu pian koita kun tapellaan heräämisestä. 

En käsitä mihin tämä aika on mennyt ja minulla iski kauhea haikeus, että minun pieni poikani on jo noin iso. Mietin, että onko hän varmasti kokenut onnellisia aikoja, saanut tarpeeksi huomiota, olemmeko leikkineet hänen kanssaan tarpeeksi, pitäneet tarpeeksi rajoja, millaiset eväät hän on koulutielle saanut kotoa. Ensimmäiset päivät ovat menneet hyvin, olen aamuisin saanut saattaa kouluun, mutta kotiin on kävelty nyt kahtena päivänä ihan yksin. Luulen, että tämä on ollut suurempi muutos äidille kuin pojalle, reipas pieni koululainen on nauranut minulle kun kyselen kuulema tyhmiä ja vannonut pysyvän äitin pikkupoikana vielä pitkään, hänellä ei ole vielä kiire kasvaa isoksi. 


Ajattelinpa hieman kysellä tältä ekaluokkalaiselta juttuja ja tässä tulis pieni "haastettelu"... 

Ä: Kerropas ensin jotain itsestäsi...
O: Minä oon poika ja 7-vuotta, (öö minkä värinen tukka mulla on?) ruskea tukka, ei mittää muuta.

Ä: Millä luokalla olet?
O: ykkösluokalla

Ä: Mikä koulussa on ollut ekoina päivinä hauskinta?
O: Noo... oisko tuota... mää mietin pikkuhetken. Semmonen leikki että juostaan ympäriinsä ja kun musiikki loppuu niin pitää mennä polvilleen ja kädet silmien eteen ja joku piilotetaan peiton alle ja sit pitää arvata että kuka se on.

Ä: Mikä susta tulee isona?
O: noo... no! Poliisi.

Ä: Mitäs haluaisit tänään tehdä?
O: hehehe... leikkiä ja pelata

Ä: Ketkä on sulle tärkeimpiä?
O: Tietenkin perhe ja sitten oisko... kaverit.

Ä: Mikä elämässä on ihan parasta?
O: Että on kavereita.

Ä: Mikä tylsintä?
O: no no no... hmm... ööö... no, ehkä semmonen jos joskus haluaa mennä leikkimään ja sit kukkaan muu ei halua tulla leikkimään.

Ä: Mikä asia sua tässä maailmassa huolestuttaa?
O: Semmonen, että jos joku vaikka tulee kiusaamaan tosi pahasti tai satuttamaan tosi pahasti.

Ä: Oletko sä onnellinen ja mikä sinut tekee onnelliseksi
O: Olen. Jos äiti vaikka tai joku leikkii minun kanssa.

Ä: Minkä ohjeen antaisit kaikille koululaisille?
O: Noo, hmm.. nyt tuli aika vaikea kysymys. No, semmosen, että ei saa kiusata kettään!

Paljon on mielessä pienellä ihmisellä, huolta ja murhettakin, mutta onneksi päällimäisenä hymy! Koulun alkua odotettiin innolla, vaatteita soviteltiin edellisenä iltana ja ainoa huoli oli, jos ei opi lukemaan heti. Onneksi sekin huoli on tainnut huuhtouat pois ja meillä asuu reipas pieni koululainen, joka pärjää varmasti.






2015/08/11

Pakkauspuuhia

Tervehdys vain, täällä kesäloman viimeistä iltaa viedään ja saa nähdä osaanko nukkua ollenkaan, minun pieni aloittaa huomenna koulun! Minä kun luulin olevani melko kovis, eikä kouluun lähtö ole tuntunut yhtään erikoiselta, niin pöh ja pah, tänään olenkin sitten märsännyt pitkin päivää. Mihin katosi se minun vauva joka ruttuisena maailmaan syntyi ja sydämemme heti valloitti... Nyyh. Onneksi voin rehellisesti sanoa, että poikani on reipas ja avoin pieni koululainen, jonka hyvillä mielin koulutielle huomenna saatan. Tänään on soviteltu vaatteita ja pakattu reppu, ilmassa oli jännitystä, mutta myös intoa ja iloa. Huomenna lupaan esitellä teille minun pienen koululaisen!

Muutoin päivä onkin mennyt pakkaillessa. Aloitin jo viime viikolla hieman käymään läpi paperipinoja ja tänään innostuin pakkaamaan jo vaatehuoneesta kaikki talvikamat ja eteisestä osan kengistä, myös keittiön kaapit alkoivat tänään tyhjenemään. Välillä tuntuu että aikaa on vaikka kuinka, mitä tässä edes kiirehdin tämän pakkaamisen kanssa, mutta kun arki huomenna alkaa aikatauluineen ja kiristyy hiljalleen rytmiinsä, niin kaksi viikkoa on hurahtanut ohi huomaamatta, eli varmaan vielä pienen loppupaniikin ehdin saada. 


Sisustuspostaukset siis joutuvat nyt hieman odottamaan, sillä koti alkaa täyttyä laatikoista ja kasseista pikkuhiljaa. En malttaisi odottaa, että pääsen kuvailemaan ja esittelemään teille meidän uutta kotia, ehkä sitä ennen voisin väsäillä  jotain muisteloita vanhoista kodeista jos löytäisin kuvia ja tehdä pienen kollaasin mitä uuteen kotiin on luvassa ja mistä haaveilen.


Ei tämä muuttaminen kyllä mitään herkkua ole, mutta ehkä nyt muutamme kotiin jossa viihdymme pitkään. Huomenna menemme käymään tulevassa kodissamme kun sinne tehdään kuntotarkastus, ehkä se motivoi taas hieman tässä pakkaamisessa... Sen verran voin paljastaa, että meidän tulevassa kodissa on paljon valkoista maustettuna mustalla, siitä on siis helppo alkaa rakentamaan itselle kotia. 


2015/08/06

Asuntomessut 2015 - ei nyt ihan putkeen, mut ihan jees kuitenkin.

Kirjoittelin aiemmin meidän kesälomareissusta ja lupailin, että asuntomessut saavat ihan oman postauksensa. Tämä postaus ei tule pitämään sisällään vain ja ainoastaan kuvia kauniista taloista, ja perusteluita miksi juuri tämä kohde oli suosikkini. Monet bloggaajat ovat jo teheet sen ja aika monella on näyttänyt olevan kanssani kovin samanlainen maku.

Palataanpas ajassa hieman taaksepäin, päivään, jolloin postilaatikosta löytyi kauan odotettu Deko messuluetteloineen. Juoksin kotiin, keitin kahvit ja nappasin lehden luettavaksi. Pian kahvikuppi oli tyhjä ja messuluettelo selattu. Asuntomessuhimo katosi ja en innostunut mistään, laitoin lehden syrjään ja päätin kokeilla myöhemmin uudestaan. Pari päivää myöhemmin päätin avata lehden uudelleen ja olla avoimin mielin, ehkä olin vain aiemmin jotenkin huonolla tuulella tai jotain, mutta ei, ei vieläkään sykähdyttänyt. Niinpä hautasin koko ajatuksen asuntomessukierroksesta lomareissulla, eihän se lasten kanssa olisi edes järkevää.

Kun sitten starttasimme auton kohti Suomen kesää, pakkasin lehden matkaan ja selailin sitä automatkalla, pieni kiinnostus alkoi herätä, mutta innostusta en löytänyt. Päätimme, että asuntomessut saavat jäädä väliin, jos aikataulu tuntuu tiukalta, säät eivät salli, tai keksitään jotain muuta kivaa.

Torstaiaamu Vantaalla ja aurinko pilkisteli pilvien takaa, suunnitelmia ei ollut ja yhtäkkiä keksimme sittenkin lähteä pyörähtämään asuntomessuilla. Vatsat täyteen hotelliaamiaisella ja perhe autoon, navigaattori ohjeistamaan kohti Kivistöä. Messualueen parkkipaikalle oli onneksi ihan hyvät opasteet ja parkkitilaa oli hyvin, bussimatka parkkipaikalta ei ollut minun lemppari, mutta lapsista se oli hauskaa. Näinpä siis olimmekin vastoin ennakkoon uhoamista asuntomessuilla.

Portista sisään päästyämme huomasin Deko-lehden pisteen ja tajusin, että olimme unohtaneet omamme autoon... Lehteen oli tietenkin merkitty kohteet mitkä on "must see" ja "voi jättää väliin", no uutta ei alettu ostaa vaan päätettiin mennä fiilispohjalta. Messuteltan läpi kuljettiin melko nopeasti ja päästiin siis heti suoraan asiaan. Petrus simahti heti rattaisiin ja se oli alkuun helpotus, kunnes tajusimme että eihän me rattaiden kanssa minnekään taloon päästä, joten jokainen talo kierrettiin vuorotelleen (mikäli mieheni jaksoi edes sisälle vaivautua). Aurinko lämmitti välillä mukavasti ja oli selkeästi houkutellut muitakin messupäivän viettoon.

Messutalot kierrettiin järjestyksessä massan mukana ja melko ahtaat kulkuväylät ja ihmispaljous jättivät melko huonon tilan kuvaamiselle, tuntui, että olin joka kohteessa ainoa joka halusi kuvata ja sain tuhahduksia niskaani jos esimerkiksi kyykistyin jonnekin ottamaan kuvaa. Kameranhan olin unohtanut yöksi autoon ja vain muutaman kohteen jälkeen akku oli tietenkin tyhjä, upeaa, mahtavaa, oikea voittaja fiilis. No, onneksi näissä nykypuhelimissa on hyvät kamerat ja sain jotain tallennettua muistiin. Voinette kuvitella sen ärsytyksen määrän, ensin lehti, sitten kameran akku ja kun tuuri oli ollut näin mahtava, niin tottakai puhelimen akkukin päätti simahtaa hyvissä ajoin ennen kierroksen loppua.

Ennakkoon en siis rehellisesti innostunut taloista yhtään, mutta onneksi mentiin, sillä moni yllätti minut positiivisesti! Ja täytyy sanoa, että kun instagramista näin muutamia kuvia, niin ne saivat mielenkiintoni hieman heräämään, mutta kuten sanoin, en ollut syttynyt juurikaan, sellainen "pakko päästä asuntomessuille"-fiilis jäi saamatta. Ennakkoasenteeni purkautui melko nopeasti ja lopulta nautin messukierroksesta todella paljon. En ehkä koe nähneeni mitään aivan uutta ja mieleen painuvaa, mutta näin paljon kauniita koteja ja sain uusia ideoita, tuntui kuin olisi kävellyt sisustuslehden sivuilla.

Tottakai meillekin messuilta löytyi suosikkeja, osa yhteisiä, osa ihan omia. Nyt siis vuorossa niitä (hätäisiä) kuvia ja perusteluita

Kohde 41, tiilerikoti, joka huokui 70-lukua ruskealla ulkokuorellaan, mutta sulautui kauniisti modernien kivi- ja puutalojen joukkoon. Pohjaratkaisu oli toimiva ja talon ulkokuori viehätti meitä molempia kummasti. Sisustus oli kaunis, mutta ei juurikaan meidän tyylinen, tai oikeastaan ei yhtään mieheni makuun, mutta kodikkuus huokui heti ovelle tultaessa ja se tunne jäi monissa kohteissa kokematta.

Kohde 26, Villa Kapee, ihana hirsitalo, joka huokui lämpöä, kodikkuutta ja yleellisyyttä, olematta liian pramea. Olen aina ollut hieman hirsitaloja vastaan ja mieltänyt ne enemmän mökeiksi, mutta ei, en enää, tämä hirsitalo vei kyllä minulta jalat alta. Sisustus oli moderni tuoden kontrastia mökkimäisiin seiniin ja valkoiset ikkunanpielet korostivat kaunista hirsiseinää entisestään. Valitettavan usein olen törmännyt hirsitaloihin joissa on liikaa erisävyisiä puupintoja ja näin ollen yleisilme on minun makuuni levoton ja mökkimäinen. Villa Kapeessa hirsi oli läsnä joka huoneessa ja yläkerran viistokatto loi ihanan kotoisan tunnelman. Hirsi itsessään on kaunis ja rikkoi mukavasti tämän päivän pelkistettyä valkoista linjaa, johon paljon törmää... Ehkä hirsi tulee taas muotiin, kelpaisi ainakin minulle! Mites teihin uppoaa hirsi? Meidän tuleva koti ei ole hirrestä, mutta ehkä joskus, tai jos joskus vaikka mökin... haaveilu on ihanaa!







Kohde 22 Lakkalaine, kysynpä vaan kuka tähän ei ihastunut? Suuri talo, jonka pelkäsin olevan liian suuri, kolkko ja pramea minun makuuni, olikin valoisa ja kaunis, mutta myös kodikas ja toimiva talo, joka herätti ehkä pientä kateutta minussa, joku oikeasti saisi asua täällä. Talon pohjaratkaisu oli toimiva ja suuri neliömäärä kätki sisälleen paljon sellaista, josta itse vain haaveilee. Erityisesti tykästyin tummiin ikkunanpieliin, jotka tekivät kokonaisuudesta tyylikkään ja hieman massasta erottuvan. Talo oli sisustettu kauniisti ja piti sisällään paljon kauniita yksityiskohtia. Ainoa pieni miinus oli lasikaiteet, jotka reunustivat yläkertaa ja portaita, kauniithan nekin ovat (kun jaksaa pitää puhtaana), mutta jösses minua pelotti kun portaisiin ja yläkertaan tungettin väkisin valtavana massana, vaikka portiaden alapäässä luki täysin selvästi montako ihmisistä portaissa saisi kerralla olla ja montako yläkerrassa. Eikä muuten ollut ainoa kohde jossa lukutaidottomia sattui kanssani kohteeseen useampi, (niuhotan, koska pelkää korkeita paikkoja ja jo yläkerta lasikaiteella saa minut vapisemaan).






Vaikka 22, olikin vailla vertaansa, hipoi täydellisyyttä ja toi kasvoille pientä vihreyttä, oli meidän molempien ehdoton suosikki kohde numero 19, Vivola! Sen veikeä ulkomuoto houkutteli luokseen ja sisällä vallitsi tunnelma, joka kutsui jäämään. Pinnat olivat pääasiassa vaaleaa puuta, joka teki kodista persoonallisen ja loi lämpöä. Suurta oleskelutilaa jakoi takka, jonka kaunista liekkiä pystyi ihailemaan takan molemmin puolin. Sisustus piti sisällään ajattomia klassikoita ja tämän päivän kuumimpia trendejä, olematta "nähty" Rennontyylikäs tyyli kulki läpi koko talon ja pisteen iin päälle toi erilliseen rakennukseen rakennettu sauna, jonne kulku oli suojatun terassin lävitse. Pohdimme mieheni kanssa yhdessä, että mikä tässä talossa meitä niin miellytti, mutta emme oikein edes osaa sitä sanoin kuvailla, tässä vaan oli jotain "spessua", ulkokuori, materiaalit ja sisustus meidän makuun.








Kun olimme melkein kierroksen loppusuoralla, akku tyhjä ja hattarat syöty alkoi taivaalle nousta mustia pilviä ja päätimme tehdä kierroksen nopeasti loppuun ja lähteä jatkamaan päivää enemmän lasten ehdoilla. Kerrostalokohteet jätettiin kokonaan käymättä, lapset eivät olisi jaksaneet enää hetkeäkään ja kastuminen ei oikein houkutellut. Onneksi niistäkin kohteista löytyy paljon internetin ihmeellisestä maailmasta, joten niihin pääsee tutustumaan, vaikka eihän se sama ole kuin livenä.

Asuntomessuilla on siis taas käyty ja vaikkei nyt mennyt ihan niin kuin elokuvissa, niin kunnialla selvittiin ja ihan hyvä fiilis jäi. Loppuarvio messuista on hyvä, viime vuosi Jyväskylässä oli enemmän minun makuuni kohteiden puolesta, mutta olen silti sitä mieltä, että kannatti käydä. Ensi vuotta odotellessa...

Mites kävittekö messuilla ja millaiset fiilikset jäi?



2015/08/02

Kesäpäivä Escurialissa

Torstai aamuna aurinko kurkisti ihanasti ikkunasta ja heräilimme koko perhe hymyssä suin. Kesäisen päivän kunniaksi päätimme vihdoin lähteä viettämään päivää Escurial kukka- ja eläinpuistoon, sinne menosta oli puhuttu jo pitkään. 

Tämä ihanin kukkaistutuksin somistettu eläinpuisto sijaitsee Limingan kunnassa, vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Oulusta ja on avoinna koko kesän. Meille paikka ei ollut entuudestaan tuttu, mutta netistä olimme jotain lueskelleet ja tiesimme pakata matkaan eväitä nuotiolle. Toki sieltä löytyy kahvila josta saa purtavaa, mutta meidän vaahtokarkit odottelivat paistajaansa niin saatinpa vihdoin hyvä syy syödä ne pois. 


Autolla pääsee aivan porttien viereen, oikeastaan suoraan puistoon, sillä muutamat eläimet asustavat hieman sivummalla. Portille maksoimme sisäänpääsyn ja saimme kartan mukaan, josta näki missä mikäkin eläin asustaa. Ensimmäisenä kävimme katsomassa lintuja ja muutamia matelijoita vanhassa tallirakennuksessa, jonka edustalla aukesi upea puutarha. Matkamme jatkui ponien ohi papukaijojen luo, jotka olivat Oliverin ehdoton suosikki, sillä yksi niistä innostui puhumaan meille muutamia sanoja ja vastaamaan Oliverin huutoon kun lähdettiin pois, sekös poikaa nauratti. Matka taittui pitkin polkuja, (jotka olivat tarpeeksi leveitä kulkea myös rattailla) kulkien ohi lampaiden, pässien, porojen, erilaisten lintujen ja nähtiinpä me melko suuri kilpikonnakin, joka tuli meitä aivan aidan viereen tervehtimään. 








Välillä pysähdyttiin grillipaikalle paistamaan makkarat ja jälkiruoaksi vaahtokarkkeja, vatsat täynnä oli hyvä jatkaa vielä hieman kierrosta ja vilkaista uudestaan lempparit, eli papukaijat! 


Paikka ei loistanut uutuuttaan, ei prameillut hienoudellaan, vaan puistossa vallitsi ihanan kotoisa tunnelma ja eläimet näyttivät hyvinvoivilta ja hoidetulta. Meidän perhe ainakin tykkäsi ja uskonpa, että käydään joskus toistekin.