Kohti kesää

Tämä viikko on ollut jokseenkin kummallinen, eikä ajantaju ole oikein pelannut. Yhtäkkiä eletään kesäkuuta ja edessä on kevään viimeinen rutistus. Esikoulu saatiin päätökseen viime viikolla ja täytyy hieman nolona myöntää, etten sitäkään jotenkin tajunnut. Nyt meillä asustaa jo melkein koululainen, melkosta!
 

Maanantaina alkoi myös tämän tulevan koululaisen ensimmäinen leiriviikko. Breakdancesta innostunut poikani ilmoitti, että haluaa break-leirille ja sinnehän hän pääsi. Leirejä taisi olla valittavissa kolmena eri viikkona kesän aikana, mutta ajattelin, että on helpoin heittää se tähän samaan putkeen jossa aamuherätykset rullaavat sulavasti. Ensi viikolla voidaankin sitten nauttia hitaista aamuista ja aikatauluttomuudesta, melkein voisi puhua jo lomasta. 

Kuten lukijat tietävät olemme eläneet melkoista kiirettä, mutta nyt se on ohi ja maanantaista alkaen aion antaa itseni täysin lapsilleni. Tehdään kaikkea kivaa yhdessä ja odotetaan isiä ruuan kanssa töistä joka päivä. Ihanaa! Aion myös päivitellä tänne tasaisesti ja useammin. Pää on täynnä uusia sisustusjuttuja ja viherpeukalo sisälläni saattaa myös herätä kesän myötä. Toki pieni toive uudesta kodista pyörii mielessä, jos joku vaikka innostuisi meidän nykyisestä... 

Nyt olen matkalla Helsinkiin kisoihin, joihin aiemmin keväällä lunastimme kisapaikan karsinnoista, nyt kisataan siis Suomen mestaruudesta. Itse en ole kovin "hyvä" kisaamaan, enemmän nautin siitä että saan tanssia ja esiintyä yleisölle ja samaa pyrin hokemaan oppilaillenikin. Jokaisesta hetkestä pitäisi nauttia ja olla onnellinen tunteesta jonka tanssi voi tarjota, se mihin se sitten rittää voi olla ihana yllätys tai pieni pettymys. Itsensä pakottamisen sijaan pitäisi antaa itselleen mahdollisuus, mahdollisuus siihen, että voi pärjätä, päästä seuraavalle kierrokselle, ehkä voittaa. Mutta pitääkö voittaa mitali, vai voisiko riittää vain se, että voittaa itsensä. Antaa itsestään ehkä enemmän kuin ennen, nauttii ehkä enemmän kuin ennen ja tanssii täydestä sydämestään, antaa kaikkensa! Kun lavalta kävelee pois onnellisena, on se tunne jo voitto itsessään.

Tsemppiä kaikille kisaajille, etenkin omille junioreilleni, joista osa nousee kisalavalle ensimmäisen kerran elämässään! Olen ylpeä jo nyt! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvan sänky

String system muutti olohuoneeseen

Vauvan hoitotaso (näin alkuun)