2015/05/29

Melkoinen päivä

Tänään oli ehdottomasti koko kevään kiireisin, aikataulutetuin ja stressaavin päivä. Aamuksi oli sovittu treenit 9-11, Oliver piti toki heittää eskariin 8:30 ja 8:25 tajuttiin et matkassa pitää olla eväät ja pyörä. Eväät reppuun ja pyörä takakonttiin, kypärä päähän ja lapsi autoon. Klo 8:29 oltiin jo eskarilla, "äiti, mä unohdin mun repun" ja ei muuta ku takas kotia ja 8:32 takas eskarilla, tyylikkäästi vähän myöhässä. Kaupan kautta kotia ja aamukahvit tulille, kahvi keepcupiin ja Petrus autoon (onneksi ystäväni oli kylässä helpottamassa aamua) ja nokka kohti tanssisalia. Tänään äiti ei saanut liikkua, saatika tanssia, joten vähän meni hengailuksi se treeni. 

Yhdeltätoista kaahasin kangaskaupan kautta kotiin ja kotona odotti musiikin miksausta,  pukujen ompelua ja liimausta, ai niin ja pitihän sitä syödäkin jotain ja hups, yhtäkkiä kello oli 12:28 ja oli taas kiire. Ajoin tuhatta ja sataa eskarille ja takaisin ja jatkoin paniikissa hommia. Uskokaa tai älkää, muutaman luovutusajatuksen, raivarin ja epätoivon jälkeen mä sain kaiken tehtyä ajoissa. Suihkussa jäi käymättä, mutta olin taas seuraavassa paikassa kuta kuinkin ihmisen näköisenä ja ajoissa. 

Tänään oli siis vuorossa ensi viikolla kisaamaan lähtevien niin sanottu kenraali, eli Oulu iskee näytös Valveella, jossa esiintyivät siis Performin Arts kisoissa kisaavat tanssijat. Sinne sain pukuja ja muita tänään vielä viimeistellä. Tosiaan paikalla olin juuri ja juuri ajoissa ja siellähän sitten selvisi, ettei yksikään mun lähettämistä biiseistä soinut... Voitte kuvitella mikä fiilis - voittaja! No, ei auttanut kuin miksailla musat uusiksi eri muotoon ja lähetellä uudestaan, loppu hyvin kaikki hyvin! Esitykset saatiin vedettyä ja voin kyllä ylpeänä seisoa jokaisen tanssijan rinnalla, joita olen saanut täällä opettaa. Ihastuksissani katsoin nuorten ja myös vanhempien ihmisten iloa ja nautintoa, jonka esiintyminen heille toi. Ja on mulla vaan siis melkosia työkavereita ku niidenkin töitä katsoi, siis wow!

Pienen hengähdystauon sain ennen illan treenejä vielä hyvässä seurassa herkutellen ja höpötellen, siihen päälle vielä tunti treeniä ja päivä oli pulkassa. 

Yhtäkkiä tajusin seisovani kauniin kadun varrella treenihousuissa (isoissa ja rumissa) ja puhuvani niitä näitä ystävieni kanssa, hikisenä ja väsyneenä, mutta niin kovin onnellisena. Minä selvisin tästä päivästä! 


Hyvää yötä, tavataan huomenna perjantai!

2015/05/19

Viikon vuodatus

Viime viikolla saatiin taas yksi asia tältä keväältä päätökseen, kun maanantaista keskiviikkoon nautittiin tanssikoulun oppilasnäytöksistä ja sunnuntaina pidin tämä kevään viimeiset lukujärjestystunnit. Kotiin saavuin kukkien ja suklaiden kera, kiitos ihanat oppilaat! Vielä ei kuitenkaan ole aikaa heittäytyä kesän viettoon, eikä sää kyllä siihen vielä niin houkuttelekaan, vaan nyt on aikaa keskittyä kisaohjelmien treenauttamiseen. Kyllä se kesä jo kovaa vauhtia lähenee ja tuntuu, ettei ennen heinäkuun alkua ehdi hengähtääkään kunnolla, vaikka oikeasti arki on jo hieman helpottanut, mun pää ei vaan vielä tajua sitä. 


Viikonloppuna työpäivät olivat jo paljon aiempia lyhyempiä ja ehdin lauantaina onnekseni myös heilumaan kentän reunalle, kun Oliverilla oli jalkapalloturnaus. Sunnuntaina en töistä paikalle päässyt, mutta onnellinen pieni futari odotti kotona mitali kaulassa. Minusta on niin kiva, ettei pelit vielä tuossa iässä mene liian vakavaksi, vaan keskitytään siihen, että kaikilla on kivaa ja kaikille jää hyvä mieli. Vaikka kyllä nuo lapset omat voittopelit taitavat muistaa, vaikkei maaleja peleissä varsinaisesti lasketakaan. Voi kun me vanhemmatkin vain aina muistaisimme sen, ettei harrastuksen tarvitse vielä tuossa iässä olla niin vakavaa. Ilon kautta! 


Tämä viikko onkin alkanut poikien kanssa kotona siivouksen ja kodin uudelleen järjestämisen merkeissä, mulle iski kamala sisustusvimma (vaihteeksi)... siitä pian lisää! Saa nähdä mitä mies sanoo mun mahtavista ideoista kun saapuu työreissulta huomen illalla kotiin. 

Eilen pyörähdettiin myös pikaisesti keskustassa ja mä tein ihanan alelöydön Stockalta! Designlettersin tee-setti alepöydässä kutsui minua luokseen ja en voinut vastustaa sitä, joten nyt se koristaa meidän keittiötä! Olen pitkään haaveillut teepannusta, itseasiassa Iittalan, mutta tämä oli sen verran edukas setti ja rakastan designlettersejä, niin se syrjäytti haaveet ja nyt minulla on ihana uusi teepannu! Elämän pieniä suuria iloja.


Huomenna meillä olisi luvassa esikoulun pihafestarit, ja tietenkin taas aikataulut menevät päällekkäin, eikä minun ole mahdollista nauttia niistä juhlista kuin pieni hetki. Onnekseni ystäväni pääsee poikien kaveriksi ja lähtee meidän kans festareille, niin minä pääsen karkaamaan kesken pois ja pojat saavaat pitää hauskaa rauhassa:) Minullahan on ylläri ylläri töitä, eikä tässä vaiheessa ole mahdollisuutta tuuraajille, koska se olisi epäreilua ryhmää kohtaan ja tekisin sillä myös hallaa itselleni, sillä haluan, että oppilaat voivat nousta kisalavalla ylpeinä omasta ohjelmastaan parin viikon päästä!

Mutta siis, näillä mennään ja täytyy kyllä todeta, että onnea on tuo ihminen johon täällä Oulussa olen saanut tutustua, ja joka on auttanut meitä arjen mutkissa enemmän kuin ehkä itse edes tajuaa. Kiitos 



2015/05/12

7-vuotta

12.5.2008 meni taju, meni muisti, sai mieheni kiireisen puhelun, jäi miehellä kotiavaimet, ajoi mieheni peloissaan luokseni... Ja 15 minuuttia myöhemmin hän oli isä, minä äiti, me yhdessä vanhemmat pienelle pojalle. Silloin muuttui meidän elämämme, ei muuttunut vain vähän, vaan muuttui täysin. Tuo pieni ruskea tukkainen poika täytti sydämestämme palasen, palasen, jota en edes tiennyt ennen sitä olevan. Tuo pieni 2,4 kiloinen poika teki meistä perheen. Tuo pieni ihme, joka naurullaan saa meidät hymyilemään joka päivä, joka vitseillään saa nauramaan meidät ja joka olemassa olollaan saa meidät rakastamaan joka päivä enemmän. Tänään, tuo pieni ihme täyttää 7-vuotta! 


Paljon onnea rakas!

2015/05/04

Elämä on!

Eräässä tv-mainoksessa kysytään "mitä elämä oikein on", joka kerta jään tuijottamaan mainosta, myötäillen, pudistellen päätäni ja lopuksi helpotun. Samaistun siihen jotenkin aivan täysin, joten ajatus siitä "mitä elämä oikein on" on pyörinyt mielessäni viime aikoina taukoamatta. Olen huomannut analysoivani tekemisiäni, seurannut lapsiani tarkkaavaisemmin ja huomannut hymyileväni paljon.

Mainoksessa elämä rullaa kasvamisen, kiireen ja valintojen kautta ohitse, mutta muistuttaa lopulta kaikesta muusta.

Minä täytän tämän vuoden lopulla 30-vuotta! Se on melko paljon se. Olen siis elänyt tähän mennessä jo lapsuuden, teini-iän, kasvanut aikuiseksi, tullut äidiksi, vaimoksi ja ostanut talon. Tai, jos totta puhutaan, en vieläkään oikein tunne olevani aikuinen... Aikuinen kuulostaa niin kummalliselta, aikuinenhan tietää kaiken, aikuisia pitää uskoa ja aikuisia pitää kunnioittaa. En minä ole aikuinen, mutta minä olen nainen, en enää mikään tyttönen, se täytynee myöntää, olenhan minä kuitenkin äiti ja vaimo, mutta aikuinen olen ehkä puoliksi, en halua koskaan aikuistua liikaa!

Eilen illalla mietin omaa elämääni, lapsuuttani, nuoruuttani ja tätä päivää. Katsoin tv:stä voimistelua ja haikailin notkeudesta ja mietin kumpa minäkin osaisin noin... no, en osaa, eikä minun selälläni olisi ikinä moiseen ryhdytty. Se siitä, vaihdoin kanavaa. Ikäkriisi iski päälle, olen jo vanha, enkä enää opi uutta.. se kesti noin viisi minuuttia. Viikonloppuna nousen lavalle itseäni 15-vuotta nuorempien kanssa (ei onneksi kaikki niin nuoria ole), enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että minä todella pystyn siihen! Oikeastaan olen siis melko nuori ja vetreä vielä, se hieman pelottaa, että kauanko... mutta aion olla vielä kauan!!

Elämä on hassua, sitä synnytään, eletään ja kuollaan. Elämme kiireessä, haluamme aina lisää, aikamme kuluu koulussa, töissä ja arkiaskareissa... Mutta millaisia muistoja meille jää elämästä. En muista lapsuudestani kiirettä, stressiä tai siivouspäiviä. Muistan lomareissut, kavereiden kanssa ulkoilut, uimahalli retket, mökkipäivät, välitunnit ja kaikkea muuta kivaa, mitä olen elämässäni kokenut. Nyt elän omaa elämääni oman perheeni kanssa, kiireen, kotitöiden ja töiden tahdittama arki kätkee sisälleen paljon muutakin. Aamuinen halaus pojilta, naurava lapsi keinussa, ensimmäiset sanat, kahvihetki ystävän kanssa, pyörähdys kaupungilla, leffahetki rakkaan kainalossa, halaus työpäivän jälkeen, illallinen pöydän ääressä perheen kanssa, mummola vierailu, lomamatka, tanssitunti... Listaa voisi jatkaa äärettömiin, sitä elämä on, kaikkea sen kiireen, työn, vanhenemisen ja arjen keskellä, kaikki se siinä välissä, joista muistot oikeasti tulevat. Suomalainen valittaa aina, aina on kiire, tylsää tai jokin vaiva, mutta silti suurin osa muistoistamme on varmasti kauniita ja hyviä. Nautitaan siis nyt kun tässä olemme, elämmme ja koemme.

Uskon, että kun elämme niin, että uskallamme olla onnellisia saamme aikaan kauniita muistoja ja kun olemme eläneet tarpeeksi kauan, olemme valmiita sanomaan hyvästit ilman pelkoa ja surua. Niinpä minä 29-vuotias nuorukainen haluan jatkaa elämääni keräten lisää ihania muistoja ja tekemällä kaikkeni, että lapseni saavat itselleen kauniit muistot lapsuudestaan, jota parhaillaan elävät, se on meidän vanhempien tehtävä. Elämästä pitää nauttia NYT!


Ihanaa kevättä teille kaikille, jotka tänne aina löydätte, nauttikaa ja hymyilkää!