2014/12/30

Punaisesta riisuttu

Tänä vuonna aloin fiilistelmään joulua jo heti marraskuun alusta. Odotin, että saan laittaa jouluvaloja ja vaihtaa tyynyihin jouluisempaa väriä, laittaa kuusen ja ihastella joululaatikon aarteita... No, maltoin mieleni joulukuun alkuun ja hupsista! koko joulun laittaminen alkoi tuntua puuduttavalta, tontut ja joulunpunainen ei napannut enää yhtään. Mutta, kuten aiemmin kirjoitin, joulumieli hiipi hiljalleen ja laiteltiin joulua kotiin pikku hiljaa. Tonttuset vasta viikkoa ennen joulua ja näin koti ja joulu tuntui hyvältä. Varsinainen joulustressi jäi potematta ja joulu lipui ohi jotenkin kumman äänettömästi, nythän se on jo ohi.

Eilen tuumasin äidilleni, että tekisi jo mieli purkaa kaikki jouluinen pois, mutta hänen mukaansa loppiaisena vasta. Hassua, että näin aikuisiälläkin äitin sanat tuntuivat oikeilta. Niinpä ajatus joulukodista loppiaiseen saakka alkoi tuntua hyvältä, punaisesta ja tonttusista vain oli päästävä eroon! Kuusi ja tähdet saivat jäädä ja sohvatyynyt vaihtuivat vanhoihin tuttuihin. Mustaa ja valkoista harmaan sävyisen sohvan kaverina, kynttilät ja muutama tähtönen ja koti tuntuu taas paljon kivemmalta.


Nyt, kun koti on saatu edes jonkinlaiseen järjestykseen, on hyvä karata juhlimaan uutta vuotta anoppilaan. En yleensä harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta tänään, syötyäni aivan hirveän karkkiähkyn, päätin, että ensi vuonna minulla on tasan 52 karkkipäivää! Ja nyt kun olen sen näin "julkisesti" sanonut, minun on siinä pysyttävä! Syön karkkia aivan liikaa ja eihän ne nyt kenellekään hyvää tee, mutta kokonaan minä en irtokarkeista luovu, kerran viikossa minä nautin! Ne pysyköön minun paheenani.


2014/12/29

Joulu vietetty ja snoukkakausi avattu!





Joulu vietetty ja eilen ajeltiin kotiin jatkamaan lomailua. Oltiin siis joulun vietossa Kuopiossa ja nautittiin oleilusta ja hyvästä ruuasta äitini luona. Äiti oli laittanut kodin kauniin jouluisaksi ja kuusi odotti koristeitaan, jotka serkukset saivat kuusen oksille ripustaa. Kuusi koristeltiin aattoaamuna joulupuuron jälkeen ja sitten ulkoiltiin reippaillen isäni luokse ja takaisin "mummilaan". Ruuan jälkeen alettiinkin jo odottaa pukkia innolla, joka saapui muorinsa kanssa 16:30 koputellen ovelle. Lapsia jännitti, mutta lopulta kaikki uskaltautuivat pukin syliin. Lahjoja tuli paljon, mutta onneksi turhalta krääsältä vältyttiin, vaatteita ja legoja löytyi tänä vuonna poikien paketeista. 
Minäkin olin ollut tosi kiltiinä ja pääsenkin harjoittelemaan valokuvaamista uudella kameralla ja shoppailemaan stokkalle. Lisäksi sain vielä Kalevalan kosmos kaulakorun, joka yllätti minut täysin (kuvan kerkesinkin jo laittaa instagramin puolelle). Kyllä tuo mun mies näköjään osaa yllättää, hän kun on väittänyt ettei osaa ostaa minulle koruja. Yhteisiä lahjoja tuli myös muutama ja yksi niistä oli lahjakortti ravintolaan ja hoitaja lapsille tälle aikaa, aika ihana, sillä kahdestaan vietetty aika on nykyään aika harvinaista.



 Joulu Kuopiossa oli ihana, syötiin liikaa, saunottiin joka päivä ja vietettiin aikaa perheeni kanssa, ainoa mikä harmittaa, on se, että nuo päivät menivät liian nopsaa. Petrus ei oikein nukkunut öitä ja päätimme siksi tulla kotiin jo eilen, myös tämän päiväinen tapahtuma Ideaparkissa houkutteli meitä tänne.

Tänään siis Oulun Ideaparkissa oli Suomen lumilautaliiton järjestämä Lasten Snoukkamaa -kiertue, joka toi keskelle kauppakeskusta mukanaan Burtonin kehittämän liikuteltavan miniparkin, jossa lapset voivat kokeilla lumilautailua. Kiertueella snoukkailemaan pääsee kaikki 2-7-vuotiaat lapset, välineet saa lainaksi paikan päältä ja osallistuminenkaan ei maksa mitään. Ainakin meidän poikiin upposi tämä homma ihan täysillä, eikä isompaa meinannut saada parkista pois millään. Pienempi tyytyi enempi katselijan rooliin, mutta sai hänkin kokeilla laudalla menoa, ja taisihan tuo tykätä. Huomenna vuorossa on ilmeisesti sitten oman snoukkamaan rakentaminen pihalle. On mahtavaa, että lapsille järjestetään tällaisia tapahtumia ja koska kovin moni ei tule ehkä ajatelleeksi, että lumilaudalla voi alottaa laskemisen aivan yhtä hyvin kuin suksillakin, voi tällainen kiertue toimia innoittajana vanhemillekin. Ahkeran lumilautaulun jälkeen pojat saivat vielä upeat mitalit kaulaan ja niistä onkin oltu erityisen ylpeitä koko ilta.




Illan päälle vielä hieman herkuteltiin ja nyt voisikin olla hyvä aika siityä unten maille niin jaksaa huomenna jatkaa lomailua ja ihmettellyä, sillä aivan kummallinen talokuume saatiin tuliaisina Kuopion reissulta... Myös jonkinlaisia uuden vuoden suunnitelmia pitäisi ehkä tehdä, vai tarviiko?


2014/12/21

3 yötä jouluun on...

Nyt on jäänyt kirjoittelut aivan huomaamattani joulukiireiden keskellä. Bloggaaminen ei vielä ole löytänyt rakostaan päivärytmistä, eikä näköjään edes viikkorytmistä, mutta toivon, että se löytää sen ensi vuonna. Haluan oppia, kehittyä ja innostua lisää tästä hommasta. Äsken iski oikein ikävä tätä blogia ja tajusin etten ole kirjoittanut liian pitkään aikaan, tai kun ajattelin, että postauksissa pysyisi joku rytmi, itseni vuoksi. No mutta, jospa pikaiset moikat ja kuulumiset täältä sohvan nurkasta.

Perjantaina alkoi loma ja syksyn kiireet loppuivat siihen, lumi satoi maahan ja joulumieli iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lauantaina vietettiin perheen kesken pikkujouluja, laitettiin kuusi, leivottiin pipareita ja torttuja, syötiin jouluisia ruokia ja annettiin yhdet lahjat jokaiselle. Minä sain Oliverin itse tekemän liinan tai keittiöpyyhkeen (Oliver ei muistanut kumpi se oli), johon oli kirjailtu Suomen lipun rajat, kuulema olisi pitänyt tehdä kokonaan valkoinen ja sininen, mutta ei ollut jaksanut enempää ommella. Iltaa vietettiin herkutellen ja yhdessäolosta nauttien, sekä kuusta ihastellen.

Muovikuusi ehkä hieman latistaa tunnelmaa, mutta kun karkaamme joulun viettoon muualle, on tuo ikivihreä varsin vaivaton vaihtoehto.

Viimeiset viikot ovat tosiaan menneet melko kiireisissä merkeissä, työtä, joulujuhlaa, joulunäytöksiä ja toki pieniä tonttupuuhia... Nyt kiireet ovat ohi ja lahjatkin hankittu, joten saan hetken nauttia ja siivoilla kotia rauhassa odottamaan meitä reissusta. Muutamat lahjat vielä odottavat paketointia.

Tänäkin vuonna hankimme lahjat kummilapsille ja pienet jutut perheillemme, sekä yhdet paketit omille lapsille. Lisäksi yksi paketti lähti erääseen Helsinkiläiseen lastenkotiin, jonne tuttavani toimittavat lahjat yllätyksenä!

Joulua lähdemme viettämään Kuopioon perheeni luokse. Odotan jo niin kovasti sitä lasten riemua ja yhdessäoloa - sitä ei vaan voita mikään! Me pääsemme matkaan vasta tiistaina, mutta toisaalta on ihana nauttia joulun odotuksesta myös kotona ja nukkua omassa sängyssä. Aattoaamuna sitten koristellaan kuusi porukalla ja nautitaan puuroa, käydään varmaan haudoilla ja nautitaan yhdessä olosta, toki syödään ja odotetaan malttamattomina Joulupukkia. Ai että, niin ihanaa!!! Enää kolme yötä jouluun...

Nyt taidan heittää vielä glögit lämpenemään ja tuhota hieman lisää suklaavarastoa, joka on kasvanut nyt jo aivan liian suureksi. Mutta, jouluna saa syödä mitä vaan ja miten paljon vaan, eiks nii?












Ihanaa joulun odotusta!

2014/12/12

Vierailulla Joulupukin luolassa

Parkkipaikka täynnä autoja, sekä lisäksi linja-autoja ristiin rastiin täyttämässä nekin paikat, jotka vielä vapaina olisivat olleet. Onneksemme pian kiertelyn jälkeen huomasimme suuren ihmislauman juoksevan kohti linja-autoja ja saimmekin auton pian parkkiin. Tämä suuri joukko ihmisiä oli saapunut aamulennolla Englannista ja luultavammin heidän matkansa jatkui takaisin lentokentälle, ehkä napapiirin kautta, ehkä suorinta tietä. Tuntuu hullulta, että joku perhe saattaa säästää vuosia päästääkseen tapaamaan Joulupukkia, nähdäkseen tonttuja ja valkean joulun (joka eräänä vuonna tuottikin suuren pettymyksen, sitä lunta kun on hieman vaikea taikoa...), kokemaan poroajelun ja päästäkseen todella vierailemaan Joulupukin kotiluolassa. Ja tiedän, että näitä perheitä on paljon, toki joukossa on paljon myös ns. rikkaita perheitä, jotka saattavat käydä useamminkin kuin kerran elämässään. Mutta, usein olen miettinyt, että onko se reissu heille sen kaiken arvoinen. Olen työskennellyt tonttuna ja nähnyt näitä perheitä paljon, ja täytyy kyllä myöntää, että juuri niistä lapsista jotka todella ovat reissua joutuneet odottamaan, siitä on varmasti puhuttu paljon ja sitä on suunniteltu pitkään, heistä välittyy se aito joulumieli. Monien reissu nimittäin kestää vain sen yhden päivän.

SantaPark on siis Rovaniemellä luolaan rakennettu joulumaa, jossa sijaitsee joulupukin virallinen toimisto, pukin koti on Savukoskella, Korvatunturilla. Luolan ovista sisään astuessa alkaa matka kohti joulun salaisuuksia, alas vievä käytävä on melko pimeä ja siellä voi kuulla suden ulvontaa. Puolessa välissä vastassa on suuren suuri joulukuusi ja lipunmyyntipiste, sekä vapaaehtoinen narikka. Lippujen jälkeen matka jatkuu vielä hieman alaspäin, kunnen edessä avautuu kaunis kauppa-alue kaikkine joulutavaroineen ja korviin kantautuu joulumusiikki. Kauppa-alueelta löytyy myös Joulupukin virallinen posti ja vastassa on tonttuja toivottamassa vieraat tervetulleeksi.





















Kauppa-alueelta jatkoimme matkaa kohti keskuaukiota, jossa sijaitsee kahvila ja ravintola, sekä lava, jossa pyörii kolme kertaa päivässä jouluinen tanssishow. Kierros jatkui ja matkalla hyppäsimme SantaParkin ainoaan laitteeseen (ennen paikka oli enemmänkin sisähuvipuisto, kuulemani mukaan), pieneen junaan joka kuljettaa halki vuoden aikojen ja läpi lelupajan sekä tonttujen juhlien - tää on molempien poikien ehdoton suosikki! Sen jälkeen vuorossa oli Joulupukin tervehdys, jono kiemurteli narujen välissä jotka ohjasivat jonoa kulkemaan kuten sen kuuluu... On oikeastaan hassua miten ihmiset viitsivätkin joskus tuollaisessa paikassa ohitella, tunkea tai muutenkaan käyttäytyä törkeästi, tällä kertaa onneksi kaikki sujui mallikkaasti. Hetken jonotuksen jälkeen iloinen tonttutyttö avasi meille suuren natisevan oven ja johdatti meidän Joulupukin juttusille. Oliveria jännitti kovasti, vaikka olikin niin reipas jonottaessa. Lista saatiin kuitenkin annettua ja kylläpä tuo pukki oli tontuilta kuullut, että Oliver asustaa nykyään Oulussa ja sekös poikaa ihmetytti ja usko jouluun taisi kasvaa aika lailla. Pukin luona tonttu nappasi koko perheestä kuvan, jonka olisi voinut ostaa itselle muistoksi, minusta kuvat olivat melko kalliita emmekä oikeastaan edes harkinneet kuvan ostamista. Harmikseni kyllä unohdin itse räpsästä kuvan koko pukista. Pukin luona vierailun jälkeen kävimme askartelemassa tonttukoristeen, joka jätettiin pajan seinälle muistoksi tontuille.





















Sitten olikin aika piparin koristeluun. Piparillassa tunnelma on aina ihana, piparimuori hymyilee tiskin takana ja välillä häärää asiakkaiden joukossa. Ostimme yhden suuren piparin koristeltavaksi ja istahdimme pöytään josta löytyi koristelutarpeita, joilla piparista sai tehdä juuri oman näköisen ja sen jälkeen pistellä sen poskeensa. Oliverille ainakin maistui!

Kierrettyämme ahkerasti oli aika pienelle levolle, joten istahdimme hetkeksi keskusaukion kahvilaan kupposelle kuumaa ja nauttimaan show:sta, jossa Saana tonttu etsi kadonnutta pakettia erilaisten lelujen ja prinsessan antaessa vihjeitä... Lopuksi kaikki pääsivät vielä osalliseksi showta kun tanssijat hyppäsivät alas lavalta ja tanssittivat yleisöä tunnetun hittibiisin tahtiin. Biisi ei ehkä meikäläiseen uponnut, mutta meininki oli hyvä.

Tauon jälkeen jaksoi taas ja suuntasimme kohti ikuista taleva ja jäägalleriaa. Talvi alkaa kauppa-alueen päädystä ja suuren puun luona satelee lunta ja puhaltaa pohjoistuuli. Paikka on tehty kauniin vaaleaksi ja hyllyt notkuvat kauniita joulukoristeita, jotka luovat rauhaisan tunnelman. Jäägalleriaan jokaiseen täytyy pukea valkoinen viittamainen takki päälle, koska galleriassa on kylmä ja takki pitää lämmön sisällä niin, ettei jää pääse varmasti sulamaan. Galleria on taianomainen, jokainen asia on veistetty jäästä ja lapset pääsevät laskemaan jäämäkeä ja vanhemmat voivat ottaa jääbaarista yhden lämmittävän, jos siltä tuntuu. Meille riitti kävelykierros ympäri ja yksi mäki, oli nimittäin kylmä, hurr.




Lähtiessä Oliver vielä pyörähti keskusaukion yläpuolella olevalla parvella, jonne on rakennettu Angry Birds maa. Sieltä löytyy erilaisia leikkipaikkoja, Angry Birds kauppa ja tottakai pelejä. Kun on leikkinyt tarpeeksi, voi alas hurauttaa suurta liukumäkeä pitkin. Oli muuten virhe päästää 6-vuotias sinne yksin "ihan pieneksi hetkeksi"...

Muistoksi Oliver halusi vielä lähtiessä ostaa itselleen SantaPark-koirahahmon, joka nyt koristaa hänen huoneen hyllyään. Meille vanhemmille matkaan tarttui maailman parasta suklaata kaksi pakettia, nimittäin valkosuklaa-salmiakki! Se on vaan niin hyvää! Toki myös ripaus joulumieltä ja joulun tunnelmaa tarttui varmasti jokaiseen meistä.

Uskon, että SantaPark antaa jokaiselle käviälleen vähintään pienen ripauksen hymyä. Itse olen käynyt siellä useita kertoja ja myönnän, että kuljen siellä hieman kriittisenä. Tänäkin vuonna paikka oli kaunis, pukki oli mahtava ja muutama tonttu ylitse muiden, mutta valiettavasti osa tontuista tuntuu laahustavan siellä ilman sitä "roolia", jonka ainakin itse toivoisin näkeväni. Ehkä toivoisin tontuilta suurempaa heittytymistä, he kuitenkin ovat niitä, jotka luovat kokemuksia ja muistoja ihmisille. Show:ssa olevat ihmiset ovat selvästi avoimempia ja uskaltavat heittäytyä rooliin täysillä. Oli ihana seurata vierestä pienen brittipojan ja tontun hippaleikkiä ja nähdä kuinka onnellinen se pieni poika olikaan, hän oli tullut kaukaa ja sai varmasti matkalta enemmän kuin osasi odottaa! Mutta mitä jos hän olisi kohdannut vain ne tontut jotka hädin tuskin sanoivat hei?! Eli tämä mainittakoon minun mielestäni ainoana miinuksena. Minä nautin jokaisesta vierailusta siellä ja todella toivon, että jokainen joka siellä saa työskennellä, tajuaisi kuinka hienossa paikassa he saavatkaan olla! He luovat ihmisille jotain sellaista mitä he eivät voi kokea muualla.

Mutta, kyllä minä suosittelen paikkaa kaikille! Tosin ehkä kannattaa ottaa selvää ettei samana päivänä ole saapumassa isoja turistiryhmiä, koska silloin joutuu jonottamaan paljon ja se latistaa hieman tunnelmaa. 





2014/12/06

Hiipivä joulumieli

Mahtavaa itsenäisyyspäivää kaikille! Me hypättiin aamulla autoon ja kohti Rovaniemeä ja perille päästyämme kävimme heti moikkaamassa Joulupukkia tonttuineen hänen kotiluolassaan. Takapenkillä oltiin enemmän kuin innoissaan ja etupenkillä tunnelma oli vielä hieman kireä johtuen matkan myöhästymisestä ja hieman hankalasta aamusta. No, matkalle päästiin kuitenkin ja mielikin muuttui iloiseksi kun pääsimme perille ja sukelsimme jouluisiin tunnelmiin.

Tällä viikolla Joulumieli on hiljaa hiipinyt minunkin luokseni tuoden jonkinlaista rauhaa ja iloa päiviin. Kuluneella viikolla uskaltauduin jo laittamaan kotiin hieman punaista tuomaan joulun tunnelmaa. Minusta meillä oli jo melko jouluista, mutta Oliverille punainen on se joulun väri, joten pitihän sitä vähän laittaa. Torstaina pääsin pyörähtämään myös jouluostoksilla ja lähes kaikki lahjat onkin saatu hankittua. Alan siis olla melko valmis jouluun.

Lasten myötä olen myös innostunut taas lähettämään joulukortteja. Olen aina tykännyt saada kortteja ja vaikka ei aina yhteyttä kaikkiin ehitisikään pitämään säännöllisesti, on joulukortti kiva osoitus siitä, että ketään ei kuitenkaan olla unohdettu. Viime vuonna kortteja koristi kuva lapsista, joka lienee lapsiperheiden ainainen hitti. Tänä vuonna päätimme askarrella kortit itse ilman kuvia. Kummeille ja mummeille lähtee poikien kuvat sitten muutoin kortin matkassa. Korttitarpeet kävin hakemassa jo edellisellä viikolla ja tällä viikolla ollaankin iltapäivisin vietetty aikaa liimaillen ja leikkailen. Jospa kortit sitten ensi viikolla saisi matkaan. 

Laitoin juuttinauhaa ja pienet pyykkipojat koristamaan eteisen seinää ja odottamaan joulukortteja. Joka vuosi niitä kuitenkin on jokunen tullut ja aina mietin mihin ne laittaisi, niin nyt  ei tarvitse miettiä. Miten en oo keksiny tätä aikaisemmin?

Automatkan käytinkin muuten tähän kirjoittamiseen ja nyt viimeisteltyäni tämän (en osannut puhelimella, liekkö edes mahdollista) aion nauttia hotellista ja tästä pienestä "lomasta" perheeni kanssa. Linnanjuhlat ja vähän karkkia, aika jees!