Riittääkö mikään?

Eilen aamulla poikani katsoi tv:stä lastenohjelmia ja jossain vaiheessa pyysi minua katsomaan, kun Timonista ja Pumbasta oli tullut ihan harmaita ja vanhoja kun olivat haaveilleet niin pitkään. Pientä ihmistä asia nauratti, mutta minuun se jotenkin kolahti. Sillä hetkellä löysin itsestäni juuri sen haaveilijan, joka haluaa aina lisää. Haaveilla saa ja pitääkin, mutta miksi me emme osaa nauttia siitä mitä meillä jo on? Miksi aina pitäisi saada vain lisää ja uutta? Tai ainakin haaveilla jostain uudesta kivasta... Myönnän nimittäin syyllistyväni tähän, ja päätin tarttua itseäni niskasta kiinni ja listata asiat joista elämässni nautin juuri nyt, mistä haaveilen juuri nyt ja mistä minun pitäisi nauttia juuri nyt.

Haaveilen ainakin uudesta sohvasta, uudesta astiastosta, yksikerroksisesta omakotitalosta, kolmannesta lapsesta, ulkomaanmatkasta, lottovoitosta, uusista vaatteista ja kengistä. 

Mutta miksi mä tarvitsisin kaiken tämän, kun minun vaatekaappini pursuaa vaatteita, yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut poistua kotoa alasti. Meidän sohva on mukava, eikä se niin rumakaan ole, hieman vain isohko. Ruoka maistuu tosi hyvältä siniseltä lautaselta ja väri taitaa sitä paitsi olla tulossa muotiin taas. Meidän olohuone on korkea ja ihailen aamuisin yläkerrasta omaa kotia, jollaista en uskonut omistavani vielä moniin vuosiin. Meillä on kaksi ihanaa poika, terveitä ja nauravaisia, onnellisiakin vielä - meillä on hyvä näin. Lomailla voisi myös mummolassa tai ihan vain kotona nauttien ilman kiireitä, käydä syömässä ulkona ja vaikka kylpylässä joku päivä. Ruokaa on, vaatteita on ja hyvin tullaan toimeen, toisiko se iso summa rahaa onnea jostain enemmän? Minähän olen jo onnellinen! 

Tänään olen pohtinut elämääni paljon! Ikävöinyt ystäviä ja tuntenut onnea. Meidän koti on kaunis, se näyttää meidän kodilta ja meillä on siellä hyvä olla. Ehkä jonain päivänä me muutamme siitä kotiin josta haaveilemme yhdessä, mutta nyt elämme tätä hetkeä tässä talossa ja meidän on hyvä näin. Minulla on ympärilläni paljon ihmisiä joita rakastan ja joista välitän, paljon ihmisiä jotka rakastavat minua juuri tällaisena. Oikeastaan, minun elämä on aika mukavaa ja minulla on kaikki mitä tarvitsen ja paljon enemmän.

Aion jatkaa haaveilua tästä eteenpäinkin, mutta aion keskittyä täysillä siihen mitä minulla jo on. Antaa elämän kuljettaa ja tuoda tullessaan mitä tulossa on, hymyssä suin tahdon tästä jatkaa. Lupaan itselleni, ystävilleni ja etenkin perheelleni, että annan itsestäni enemmän ja nautin elämästä teidän kanssa entistä enemmän.