2014/10/28

Sinne meni syysloma

Sinne meni syysloma ja arki rullaa taas. Syysloma vietettiin kotona ilman ihmeempiä tekemisiä. Leivottiin, kokkailtiin, shoppailtiin, puistoiltiin, käytiin ravintolassa, herkuteltiin ja nautittiin. Eilen eskariin meni iloinen poika mukavan loman jälkeen, eikä arki tunnu yhtään niin pahalta kuin toissa viikolla.

Viime viikolla myös talvi muistutteli itsestään ja saimmekin "nauttia" kunnon talvesta yhden päivän.  Perjantaina satoi lunta koko päivän aamusta iltaan, ja meidän oli tarkoitus selvitä valokuvaukseen kävellen... Luojan kiitos mieheni ehti lopulta heittää meidät autolla loppumatkan, sillä lunta oli tiellä jo yli 10cm eikä aura-autoja näkynyt missään. Voin kertoa, että saatoin luetella muutaman "ei niin kauniin sanan" mielessäni tarpoessa hangessa rattaiden kanssa, kun isompi laahustaa perästä huutaen "mä en jaksa, mä en halua kävellä". No, loppu hyvin, kaikki hyvin. 


Meillä oli siis vihdoin Petruksen 1-vuotis valokuvaus, ja napattiin samalla muutama yhteiskuva pojista. Kuvaus meni hyvin ja Petrus hurmasi kuvaajan katsoen koko ajan kameraan hymyillen ja irvuillen. Yhteiskuvissa hän keksi alkaa halailla isoveljeä, ja voinette kuvitella kuinka mun sydän suli katsellessa sitä touhua! On nuo mun ipanat vaan aika ihania<3 Nyt sitten pitäisi malttaa pari viikkoa odotella koevedoksia.


Kuvausten jälkeen hyppäsimme bussiin ja jatkoimme päivää kaupungilla. Rankan kuvaushetken jälkeen Petrus veteli makoisat parin tunnin päikkärit ja me saatiin Oliverin kans shoppailla ja syödä rauhassa. Kotiinkin sain muutaman pikkujutun hankittua ja hankintalistaankin taisi tulla muutama uusi juttu... Kunhan saan nurkat kuntoon niin napsin kuvia.


Viikonloppu häämöttä mielessä, saan täyden autollisen ystäviä Kuopiosta kylään ja kunnian järjestää heille päivän täällä Oulussa! Tämä vaatii ihan oman postauksen, mutta vasta kun päivä on pulkassa, koska joku heistä saattaa lukea tämän, enkä voi paljastaa liikaa ;)

Ihanaa viikkoa kaikille!




2014/10/21

Syysloman kuulumisia

Eilen alkoi virallisesti meidän esikoisen ensimmäinen oikea syysloma! Eskarilaisen näkökulma asiaan oli, että tämä on hänen viikkonsa ja hän saa päättää mitä tehdään. Eilinen päivä meni ulkoillen puistossa, leikkien sisällä ja leipoen. Oliver teki (lähes kokonaan itse) pellillisen mokkapaloja, jotka ovat kyllä suussa sulavan herkullisia! Nams! Niistä riittääkin koko viikoksi ja osa saikin mennä pakkaseen odottelemaan.










Tänään ei olla saatu aikaiseksi vielä mitään järkevää. Oliver ulkoili kavereineen hetken ja nyt nauttii leffasta sohvan nurkassa. Myöhemmin pitäisi käydä pyörähtämässä kirpparilla hieman järjestelemässä ja ehkä voisi vähän katsellakin tarjontaa. Illalla menemme vielä lasten kanssa käymään ystäväni luona. Ei tää loma oo yhtään hassumpi, aikatauluttomuus ja vapaat illat - Ah<3

Alunperin meidän piti poikien kanssa karata lomailemaan Helsinkiin, mutta flunssa varjostaa hieman ja päätimme, että on fiksumpi pysyä kotosalla. Toisaalta tää vaihtoehto tuntuu ainakin nyt ihan hyvältä, joskus voi lomailla kotonakin...

Saa nähdä mitä kaikkea tää viikko vielä tuokaan tullessaan.


2014/10/19

Sadepäivän sisustusjuttuja

Tänään on ollut kovin pimeä syyspäivä ja vettäkin satanut aamusta iltaan, joten ulkoilut jäivät tänään välistä. Koko päivä kotona sai sisustusvimman taas puhkeamaan ja sainkin hieman laitettua poikien huonetta heti aamusta. Tosin hylly odottelee vielä seinälle menoa ja muutama taulu on vielä tulossa, mutta niistä lisää myöhemmin...


Mustan, valkoisen ja harmaan rinnalle on valikoitunut väreiksi minttu ja keltainen, sekä minun vanhan keinuhevosen myötä punainen. Lelukorina on house doctorin mustavalkea pyykkikori, ja loput lelut saa piiloon lipaston laatikoihin ja kaappiin, näin huone on helppo siivota.

Poikien huone sijaitsee nyt yläkerrassa, meidän makuuhuoneen vieressä. Huonejärjestelyyn päädyttiin kun pikkulegot (ja muut ei 1-vuotiaalle sopivat lelut) alkoivat vallata alakertaa. Petrusta emme raaskineet laittaa yksin eri kerrokseen, joten kun Oliver ehdotti itse yhteistä huonetta, asia oli päätetty. Luultavasti ensi kesänä joudutaan viimeistään taas muuttamaan huonejärjestelyä, mutta siinä vaiheessa pienempikin pääsee portaat ehkä hieman varmemmin kuin nyt. Ja murehditaan sitä sitten, eikä nyt. Nyt on hyvä näin.


Oliver valitsi itse koristetyynyt omaan sänkyynsä ja on oikein ylpeä koko huoneesta.


























Tällä hetkellä seiniä piristää yksi ainoa juliste, jonka tilasin Viljamin puodista viime viikolla. Juliste on paraatipaikalla suoraan ovelta katsottuna, ja on kyllä paikkansa ansainnut. Koko huoneen värimaailma yhdessä kuvassa, leikkisä ja tyylikäs, pojat tykkää ja äiti tykkää! Lipaston päällä on yksi lempparileluista ja legoukot majailee kupissa, smurffivalo varjelee yöunia.

Kun lastenhuone alkoi miellyttää silmää, iski alakerrassa (taas) ahdistus. Meidän olohuone on tuntunut jotenkin kolkolta ja kylmältä ja olen kaipaillut sinne muutosta. Tänään sitten päätin kokeilla (jo monta kertaa huonoksi todettua, eikä koskaan kokeiltua) uutta järjestystä ja siirsin sohvan keskelle olohuonetta. Sohva jakaa hieman tilaa ja ikkunat pääsevät esille aivan eritavalla kuin ennen. Ainakin toistaiseksi tämä tuntuu kivalta...


Sohvalle toin taljan ja lisää tyynyjä tuomaan pehmeyttä. Yksi nurkka jäi jotenkin tyhjäksi ja joudunkin ehkä suostumaan nojatuoliin, jota mieheni on kauan tänne haaveillut, koska nyt sille olisi selkeästi paikka. Nyt nojatuolin virkaa ja tyhjää nurkkaa täyttää kesän parvekkeella palvellut ikean löhötuoli, viereen heitin koriin tyynyn ja viltin tuomaan hieman väriä ja lämmön tuntua.

Päivän päätteeksi haettiin vielä pizzat ja nautittiin sunnuntai-illasta koko perheen voimin. Ei nämä sadepäivätkään hassumpia ole, mutta jospa huomenna päästäisiin vähä ulkoilemaan ja laittamaan talvikukat pihalle.












2014/10/15

-10,6

Tänä aamuna meidän lämpömittari näytti talvisia lukemia ja maa oli kuurassa, mittarin lukema oli -10,6 astetta! Siinäpä saikin kiireen keskellä alkaa kaivaa toppavaatetta kaapista ja lämpöisempää kenkää eskarilaisen jalkaan... No toppavaatteet onneksi vielä mahtuivat, mutta talvikengät jalkaan työntäessään Oliver tokaisi ettei varpaita voi suoristaa, eli kenkäostokset edessä.
    






































Ensi viikolla vietetään syyslomaa ja syksy alkaa olla jo aika hyvin takanapäin näillä leveysasteilla. Viikonloppuna täällä jo hieman sateli lunta ja eilenkin aamulla oli valkea maa. Meillä taidetaan hieman jo odottaa kunnon lumisateita ja pulkkamäkeen pääsyä. Minun puolestani lunta ei ihan vielä tarvita, lenkkeily kuivalla maalla on hieman mukavampaa... Jospa siis saisimme nauttia kauniista syksystä vielä hetken, tai ainakin syysloman yli. Odotan kyllä ensi viikon aikatauluttomuutta jo kovasti, saa nähdä mitä kaikkea me keksitäänkään lasten kanssa.



Kynttilät tulille ja viltin alle kahvikupin kanssa hetkeksi, sitten odottaakin pyykkivuori... Jos joku on nähnyt pyykkikorin pohjaa, voisi kertoa kannattaako sitä edes tavoitella? Onko se niin siisti juttu? No, ainakin se on mun tavoite toistaiseksi...

2014/10/12

Nams!

Sunnuntai - sinne meni taas yksi viikko. Tämä viikko oli varmasti syksyn kiireisin viikko ja heitettiin läpsystä vaihtoa kotiovella miehen kanssa. Mutta nyt viikko on jo ohi ja huomenna luvassa uusi viikko ja uudet kujeet.

Eilen illalla ehdittiin onneksi viettää aikaa perheen kanssa ja saimme myös iloksemme iltakahviseuraa. Olin töistä kotona vasta vaille 18, ja kahvittelut oli sovittu klo 18! No kiirehän siinä sitten tuli ja meillähän ei kahvia "kaljuna" tarvitse nauttia, etenkään kun olin uhannut jotain leipoa. Niinpä googlailin hieman ja silmiin osui pikasuklaakakun ohje. Kakku todella valmistui nopeasti ja oli syntisen hyvää! Joten minun on pakko saada jakaa tää teidän kanssa.



Uuni lämpenemään 175 astetta...

100g voita 

2 kananmunaa

2 1/2 dl sokeria 

1 1/2 dl vehnäjauhoja

3rkl tummaa kaakaojauhetta 

1tl vaniljasokeria

Sulata voi, vatkaa kananmunat ja sokeri, lisää jauhot, kaakao, vaniljasokeri ja jäähtynyt voi, sotke tasaiseksi ja kaada piirakkavuokaan. Paista 20-25min. 

Kakku jää keskeltä hieman pehmeäksi ja tahmaiseksi ja pinnasta tulee rapea. Tarjoile kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Suosittelen!







2014/10/07

Riittääkö mikään?

Eilen aamulla poikani katsoi tv:stä lastenohjelmia ja jossain vaiheessa pyysi minua katsomaan, kun Timonista ja Pumbasta oli tullut ihan harmaita ja vanhoja kun olivat haaveilleet niin pitkään. Pientä ihmistä asia nauratti, mutta minuun se jotenkin kolahti. Sillä hetkellä löysin itsestäni juuri sen haaveilijan, joka haluaa aina lisää. Haaveilla saa ja pitääkin, mutta miksi me emme osaa nauttia siitä mitä meillä jo on? Miksi aina pitäisi saada vain lisää ja uutta? Tai ainakin haaveilla jostain uudesta kivasta... Myönnän nimittäin syyllistyväni tähän, ja päätin tarttua itseäni niskasta kiinni ja listata asiat joista elämässni nautin juuri nyt, mistä haaveilen juuri nyt ja mistä minun pitäisi nauttia juuri nyt.

Haaveilen ainakin uudesta sohvasta, uudesta astiastosta, yksikerroksisesta omakotitalosta, kolmannesta lapsesta, ulkomaanmatkasta, lottovoitosta, uusista vaatteista ja kengistä. 

Mutta miksi mä tarvitsisin kaiken tämän, kun minun vaatekaappini pursuaa vaatteita, yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut poistua kotoa alasti. Meidän sohva on mukava, eikä se niin rumakaan ole, hieman vain isohko. Ruoka maistuu tosi hyvältä siniseltä lautaselta ja väri taitaa sitä paitsi olla tulossa muotiin taas. Meidän olohuone on korkea ja ihailen aamuisin yläkerrasta omaa kotia, jollaista en uskonut omistavani vielä moniin vuosiin. Meillä on kaksi ihanaa poika, terveitä ja nauravaisia, onnellisiakin vielä - meillä on hyvä näin. Lomailla voisi myös mummolassa tai ihan vain kotona nauttien ilman kiireitä, käydä syömässä ulkona ja vaikka kylpylässä joku päivä. Ruokaa on, vaatteita on ja hyvin tullaan toimeen, toisiko se iso summa rahaa onnea jostain enemmän? Minähän olen jo onnellinen! 

Tänään olen pohtinut elämääni paljon! Ikävöinyt ystäviä ja tuntenut onnea. Meidän koti on kaunis, se näyttää meidän kodilta ja meillä on siellä hyvä olla. Ehkä jonain päivänä me muutamme siitä kotiin josta haaveilemme yhdessä, mutta nyt elämme tätä hetkeä tässä talossa ja meidän on hyvä näin. Minulla on ympärilläni paljon ihmisiä joita rakastan ja joista välitän, paljon ihmisiä jotka rakastavat minua juuri tällaisena. Oikeastaan, minun elämä on aika mukavaa ja minulla on kaikki mitä tarvitsen ja paljon enemmän.

Aion jatkaa haaveilua tästä eteenpäinkin, mutta aion keskittyä täysillä siihen mitä minulla jo on. Antaa elämän kuljettaa ja tuoda tullessaan mitä tulossa on, hymyssä suin tahdon tästä jatkaa. Lupaan itselleni, ystävilleni ja etenkin perheelleni, että annan itsestäni enemmän ja nautin elämästä teidän kanssa entistä enemmän. 


2014/10/06

Ikävä

Ulkona pieni pakkanen ja luonto loistaa upeassa syysasussaan, ilma on raikas ja tuoksuu syksylle. Syksy on ihana! Pimeät illat saunan jälkeen kynttilän valossa viltin mutkassa on jotain korvaamatonta. Kuitenkin näin syksyisin minulle iskee ikävä. Se on iskenyt jo monena vuonna ja iski taas. Olen asunut useiden satojen kilometrien päässä perheestäni jo viimeiset seitsemän vuotta, ja luultavasti tulen asumaan tulevaisuudessakin.

Minulle perhe ja ystävät ovat elämän suurimmat tukipilarit, ne pitävät minut järjissäni myös silloin, kuin järki on menossa. Viikonloppuisin haaveilen usein yhteisestä ruokahetkestä perheeni kanssa, leikkipuistossa ikävöin siskontyttöäni ja illalla television ääressä iskee ikävä siskoa, jonka kanssa olisi kiva jakaa mielipiteitä ohjelmista (me kyllä soitetaan jos ohjelmassa on jotain jaettavaa). Ja entäs sitten kun tekisi mieli vain höpistä turhia ja mässäillä, nauraa, itkeä ja tehdä jotain hullua, silloin ikävöin ystäviäni, joista liian moni asuu niin kaukana. Välillä aina pelkään, että ystävyys hiipuu kun ystäviä ei näe tarpeeksi, mutta toivon, että näin ei käy. Minulla on paljon sellaisia ystäviä jotka tietävät tasan tarkkaan mitä minulle kuuluu milloinkin, minä tiedän mitä heille kuuluu ja puhelin voi soida vaikka keskellä yötä jos jotain erityistä on tapahtunut. Ystäville voi myös kertoa kaikesta, tosi ystävä ei tuomitse, vaan tukee, tukee myös silloin kun tukea et ehkä olisi ansainnut. Ja minä voin kyllä olla onnellinen siitä, että elämässäni tälläinen ihminen on!

Minulla on tällähetkellä ihan kamala ikävä isääni, äitiäni, siskoani, kummilapsiani, isovanhempiani ja ystäviäni. Mutta tiedän, että he ovat elämässäni ja ikävä kertoo vain siitä, että minä välitän. Onneksi täällä kotona kuitenkin asustaa nuo kolme elämäni miestä!

Ystävät, olette tärkeitä<3

2014/10/01

Sotku sai jäädä

Eilen aamulla koti oli taas kuin pommin jäljiltä, kello yhtäkkiä liikaa ja lapset sisävaatteissa, vaikka olisi pitänyt olla jo matkalla. Tavalliseen tapaan hörppäsin loput kahvit samalla kun vedin juoksuhousut jalkaan ja laitoin lapset lähtövalmiiksi. Pienempi rattaisiin ja isomalle pyörä varastosta, tavaroiden tarkastus ja ovi kiinni... Vaan enpä paiskannutkaan ovea takanani,vaan huikkasin pojille, että odottakaa minuutti, juoksi yläkertaan vaihdoin farkut jalkaan ja vetäisin villapaidan niskaan, huivi kaulaan ja ei tuulitakkia eikä lenkkareita, vaan hieman siistimpää tällä kertaa. Nappasin kukkaron matkaan ja sit juostiin! Eskarilainen jäi taas kiltisti eskariin ja mepä ei suunnattukaan Petruksen kanssa kotiin, vaan kävelimme bussipysäkille saapuvan bussin toivossa, eikä meidän kauaa tarvinnutkaan odottaa kun pääsimme jo jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Onnekseni olin vähän ehtinyt meikata aamulla...

Bussimatka oli myös Petruksen mielestä ihan jees puoleen väliin matkaa, kunnes istuminen paikallaan, tai äidin sylissä tai ikkunasta katsominen ei enää ollutkaan yhtään jännää. Olisi pitänyt päästä seikkaileeman pitkin bussin käytävää tai vetää edessä olevaa matkustajaa hiuksista, tai jotain muuta jännää. No keskustaan kuitenkin selvittiin ja rattaissa istuminenkin maistui yllättävän hyvin pikku shoppailijalle.

En edes muista milloin olisin kierrellyt kauppoja ja ostanut mitä haluan, no eilen annoin siihen itselleni luvan ja olihan se terapeuttista! Olen vieläkin yhtä hymyä, vaikka harmikseni huomasin kotona, että ostamani takki oli rikki, joten sen jouduin palauttamaan. Mutta jo kiertely kaikessa rauhassa pitkin kauppoja teki niin hyvää! Matkaan tarttui jotain itselle, jotain pojille ja pientä kivaa kotiin. Ja päivän kruunasi herkkukahvit  Antellin pienen kahvilan kepeässä tunnelmassa, suussa sulavan kakkupalan kera.



Kotiin päästyäni olin kuin uudesti syntynyt. Lähes huomaamattani siivosin paikat kuntoon, heilautin hieman imuria, leivoin sämpylät ja katoin pöydän iltaruualle. Ehkä pitäisi poistua kotoa useamminkin muualle kuin leikkipuistoon tai lähikauppaan. Eikä tuo shoppailu näköjään sen kummemmin mitään seuraa vaadi, Petrus oli mainio makutuomari.



Minua hymyilyttää vieläkin, vaikka takin metsästys valitettavasti jatkuukin vielä. Kävelymatkan päähän avautuvaa ostoskeskusta odotellessa...

Ihanaa viikkoa kaikille!