2014/09/27

Omaa aikaa ja muutama DIY-juttu

Viettelen täällä erittäin harvinaista viikonloppua, olen nimittäin yksin kotona. Meidän perheen miehet lähtivät eilen viikonlopuksi Kuusamoon ja minä jäin töiden vuoksi kotiin. Olen ehkä ollutkin tällaisen tarpeessa.

Eilen sain muutaman ystäväni Rovaniemeltä meille, ja iltamme vierähtikin hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä. Aamulla teimme yhdessä aamiaista ja nautimme ilman kiireitä. Kiitos tytöille<3

Päivällä kävin hieman tanssittamassa ihmisiä ja kotimatkalla poikkesin kaupan kautta hakemassa hieman herkkuja, illan olenkin vain nautiskellut ja istunut ompelukoneen ääressä.

Minulla on jo pitkään odottanut muutama DIY-projekti, jotka tänään sain vihdoin tehtyä! Lastenhuoneen sisustus on tuottanut minulle päänvaivaa, mutta nyt linja alkaa olla melko selkeä. Ja kyllä, luitte oikein, lastenhuoneen. Poikien huoneet eri kerroksissa eivät käytännössä toimineet ja niin me päädyttiin laittamaan molemmat pojat yläkerran makuuhuoneeseen,  jolloin alakerran huoneesta tuli taas vieras-/työ-/leikkihuone. Molemmat huoneet ovat edelleen hieman keskeneräisiä, mutta voisin hieman vilauttaa jo poikien valtakuntaa, koska olen niin innoissani uusista jutuista.


Poikien huoneen lamppu tuntui jotenkin tylsältä, joten halusin hieman piristää sitä. Pujotin lampun johtoon kolme isoa puuhelmeä. Pieni ja yksinkertainen juttu, helppo toteuttaa ja piristää kummasti.





















Pinnasängyn reunapehmuste meillä oli säästössä isommalta, mutta olin jo hieman kyllästynyt siniseen ruutuun, eikä se meille oikein enää istunutkaan, joten annoin pehmusteelle pienen piristyksen ikean musta-valkoisella kankaalla.




















Kaapissa lojunut marimekon kivet kangas on myös odotellut paikkaansa ja kun tajusin sen olevan juuri sopivan kokoinen pienen sängyn päiväpeitoksi, päätin alkaa tuumasta toimeen. Vanhasta valkoisesta viltistä ja jämäpalasta marimekon kangasta tein Petruksen sänkyyn päiväpeiton.



 Jospa huone saataiisin pian valmiiksi niin saisin esitellä sen kokonaisuudessaan.

Seuraavaksi aion hypätä keskelle sänkyä ja nukkua pitkälle aamuun. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan olla yksin kuin huomiseen. Myönnettäköön, että minulla on tosi kova ikävä mun miehiä!

Hyvää yötä.














2014/09/24

Extempore Kuopioon


Maanantai-illan idea sai kannatusta kotipuolessa, ja niin me napattiin junamatkat aamuksi kohti Kuopiota, vaikka olin vannonut etten enää ikinä matkustaisi junalla... Pikaiset pakkaukset heti herättyä, aamupalat ja kohti juna-asemaa. Leikkivaunussa matka meni onneksi edes vähän sinne päin ja selvittiin neljän tunnin matkasta melko kunniakkaasti.





















Perillä meitä odottikin perheeni lisäksi räntäsade ja kylmä tuuli, joka ei onneksi lapsia paljoa haitannut. Päivä meni mukavasti isovanhempien ja serkkutytön seurassa, ja minä pääsin illalla pyörähtämään yksin vähän ostoksilla. 



Tänään menemme nuuskimaan alle viikon ikäistä pienokaista, saa nähdä kuinka kovan vauvakuumeen hänestä saakaan. Ihanaa! Luultavasti seuraava postaus tuoksuu vauvalta, heh.

Nyt hetkeksi sohvalle viltin alle piiloon, ihana kun ei ole kiire mihinkään.


2014/09/20

Muutama ihanUus ja kirppislöytöjä

Kävin pari viikkoa sitten Pomp De Lux-kutsuilla, jossa oli esillä kaikki talven uudet ihanuudet. Vaaterekit pursuivat hillittyjä värejä ja kauniita kuoseja. Aluksi hypistelin kaikkea ja olisin voinut tilata joka toisen vaatteen joko omille pojille, tai kummitytöille. Mutta alku innostuksen jälkeen sain hillittyä itseni, ja lopulta rustasin paperiin vain neljän ihanan vaatteen nimet kokoineen ja väreineen. Mukaan sain myös uusimman kuvaston jota olen ihaillen selannut läpi moneen kertaan. Saa nähdä mitä keksin vielä poikien sieltä tarvitsevan.




Tällä viikolla saimme kotiin tilaamamme tuotteet ja ne olivat juuri niin ihania kuin muistelinkin! Oliver totesi avatessaan pakettia, että "jaa, aika hyvät oot osannu valita!" Eli ilmeisesti sattui poikienkin mieleen.

Netistä tilaaminen on nykyään niin helppoa, mutta joskus vaatteet näyttävät kuvassa paljon kivemmalta kuin mitä sitten ovatkaan, ja minä olen todella laiska palauttamaan mitään. Kutsuilla pääsee näkemään tuotteen livenä ennakkoon ja näin ollen hutitilauksia tulee tehtyä vähemmän. Se, että kutsut ovat jonkun ihmisen kotona, tuovat hommaan myös ihan erilaisen fiiliksen. Tarjolla oli pientä purtavaa ja ihmiset tulivat sinne iloisilla mielin ihailemaan vaatteita, eivätkä vain hakemaan jotain yhtä ja tiettyä. Harmi että unohdin kamerani kotiin, enkä pysty jakamaan tunnelmaa kuvin.


Kävin myös pitkästä aikaa kirpputorilla ja täytyy kyllä myöntää, että harrastan sitä aivan liian vähän! Tein nimittäin ihan mielettömiä löytöjä ja matkaan tarttui lopulta Po.pin windfleece, Ticket to Heavenin fleecellinen sadepuku, Po.pin t-paita ja itselle ihana housuhame, ja minulla meni vain 14 euroa!!! Pitäisi opetella käymään kirppareilla enemmän. Ja kaupan päälle sain vielä hyvän mielen koko loppuviikoksi.



Eilen hain vielä perjantaikukat kruunaamaan mahtavan viikon ja nyt vain nautitaan viikonlopusta.





Mites, harrasteletteko te kirppiksiä ja millaisia löytöjä on tarttunut mukaan?






2014/09/15

1-vee

Vuosi sitten kätilö käveli synnytyssaliin jossa olin viettänyt jo vuorokauden, ja totesi että "mennäänpä leikkaussaliin". Olin turhautunut, pettynyt, väsynyt ja surullinen, mutta toisaalta helpottunut, takana oli yli 60 tuntia toivoa siitä, että "ihan kohta meillä on pieni nyytti sylissä". No, yritys ei tällä kertaa riittänyt ja poikamme syntyi lopulta sektiolla. Ja pitkän odotuksen jälkeen saimme pienen nyytin syliimme<3

Nyt, tuo pieni nyytti kävelee, tavailee muutamaa sanaa, halaa, nauraa, potkii palloa, suukottaa ja hurmaa meidät edelleen joka päivä. Hän on luonteeltaan iloinen ja utelias, hyvin liikkuva tapaus joka rakastaa huomiota, ilmaisee ärtymyksensä äänekkäästi, eikä tykkää jos häntä kielletään. "Miksi tv-tasolla ei saa seisoa? Miksi kynttilää ei voi syödä? Miksi astianpesukoneeseen ei voi mennä? Miksi vessanpönttöön ei saa laittaa käsiä?" On niin jännää seurata tuon pienen ihmisen touhuja.



 Tänään tuo minun pieni poikani, täytti 1-vuotta!



Syntymäpäivää juhlimme eilen pienellä porukalla kotosalla, ja viikko sitten joimme kakkukahvit Kuopiossa. Kiitos kaikille mukana olleille.






Petrus maistoi kakkua, sai ihania lahjoja, ja lopuksi vilkutti vieraille - päivä oli ihana!



Onnea rakas!

2014/09/10

Onnellista

Meillä on ollut kavereiden kanssa jo jonkun aikaa viestiketju nimeltä "100 päivää onnea". Jokainen laittaa sinne päivittäin kuvan, videon tai jutun mikä on tehnyt onnelliseksi juuri sinä päivänä. Onnenhetket eivät ole elämää mullistavia hetkiä, lottovoittoja tai uusia autoja, vaan arjesta poimittuja pieniä asioita. Toisena päivänä jonkun onnenhetki on pahan päivän jälkeen nukkumaan meno, toisaalta onnen tunne saattaa vallata aamukahvilla.

Idean sain eräältä ystävältäni ja näkee vastaavia juttuja kyllä sosiaalisessamediassa monessa eri muodossa. Toisaalta arjen keskellä on ihana seurata ihmisten onnea, juuri niitä pieniä hetkiä jotka tuovat hymyn kasvoille. Itse koen saavani tästä pienestä (lähes jokapäiväisestä) onnen poiminnasta myös voimaa, tuntuu hyvälle kun tietää, että ystävätkin ovat onnellisia.




Tänään tulin onnelliseksi tästä blogista,  ei tämä ole suuri ja mullistava aluevaltaus, mutta tämä on minun ikioma juttuni, minun ikioma hetkeni ja toisaalta pala minua teille :) Olen onnellinen että uskalsin aloittaa tämän, enkä ole edes vielä luovuttanut!




Ei siis annetaan niiden pientenkään onnen hetkien hukkua murheiden alle, vaan kerätään voimia niistä ja otetaan ilolla vastaan mitä elämä haluaa meille antaa. Hymyilkää, nauttikaa ja uskaltakaa olla onnellisia!




2014/09/02

minä - äiti


Kuusi vuotta sitten toukokuussa minusta, Kristasta, tuli ÄITI - maailman paras titteli! Kuuden vuoden aikana minusta on tullut kahden lapsen äiti, kokeneempi äiti, määrätietoisempi äiti, itsevarmempi äiti... Äitiys opettaa, eihän minulla ole ennen ollut esimerkiksi kuusivuotiasta uhmakasta, joten kokemuksia tulevasta ei ole, jokainen päivä tuo tullessaan jotain uutta. Toisena päivänä tuntuu kuin tanssisi ruusunlehdillä, lapset nauraa ja hehkuvat onnea, kun taas toisena päivänä mikään ei tunnu riittävän ja kaikki kiukuttaa. Kaikkina näinä päivinä, minä olen äiti. Minä olen se kehen lapset voivat turvautua ja kuka aina rakastaa, vaikka hermot olisivatkin riekaleina ja mikään ei tunnu toimivat, olen silti äiti. Ja toivonkin, että saan myös aina olla se, johon lapseni voivat turvautua milloin vain! Ei niin pahaa asiaa ole, etteikö voisi äidille kertoa - niin ainakin toivon.

Mutta! Olen minä paljon muutakin kuin äiti, vai olenko? 


Olen vaimo, ystävä, nainen, työntekijä, sisko, kummi...  Jos äiti lähtee esimerkiksi yksin kaupungille, kuulee usein "ihanaa, mamma päässy shoppailee" tai saatika viettämään iltaa ystävien kanssa "ihanaa, mamma päässy tuulettuu". No, tottahan se on, olenhan minä silloinkin äiti, mutta silloin liikkeellä on nainen joka haluaa näyttää hyvältä, tuulettua, rentoutua ja olla ystävien kanssa. En siis pidä asiaa mitenkään loukkaavana - en ollenkaan! En ole mistään asiasta niin ylpeä, kuin siitä, että minä olen ÄITI. Mutta mietinpä vain, että kuinka usein isät kuulevat vastaavaa "ihanaa isiki päässy vähä tuulettuu", tuskin kovin usein. (Ja ois se ehkä vähä oudon kuulosta, ainaki mieheltä miehelle...) Sehän on enemmänkin miesten juttu käydä kaljalla tai katsomassa lätkää! Eikä siinä mitään paha ole, mutta miksi se ei ole muka meidän äitien juttu? Onhan se!
Ja mitäs sitten kun äiti on päivät töissä ja lapset hoidossa? Illat ja viikonloput pyhitetään lapsille ja äidistä jää jäljelle työntekijä ja äiti. Jokaisella meillä on oikeus joskus päästää irti arjesta. Pieni lenkki hyvän musiikin tahtiin tekee omalle jaksamiselle jo ihmeitä, saatika tuulettuminen ystävien kanssa lasillisen ääressä tai ihan vain leffa omalla sohvalla rakkaan kainalossa kynttilän valossa! Rentoutuneena pienet kiukutkaan eivät tunnu missään ja pinnakin tuntuu paljon pidemmältä ;) Näin sitä jotenkin vain oppii arvostamaan näitä pieniä asioita, on tämä äitiys vain jännää!


Lapset menevät elämässäni kaiken edelle, mutta sen kaiken keskellä yritän muistaa myös itseni! Usein lähden aamuisin ovesta verkkareissa, ilman meikkiä ja tukka takussa ja nauran että "tähänkö on tultu". Muistan kun oma äitini usein sanoi että, "taas tuulihousuissa tyylikkäänä" ja ajattelin että "entäs sitten?" Mutta nyt ymmärrän!  Verkkareitten sijasta vaikka farkut ja neule, huivi kaulaan ja menoksi, kahden minuutin pikameikki kasvoille ja hiusten harjaus, helppo ja nopea, mutta rento ja huoliteltu äiti on valmis ja fiilis itsellä parempi!

Tärkeää on siis löytää arjesta ja itsestä se sopiva combo joka toimii juuri itselle. Nautin työstäni, nautin  tanssimisesta, nautin arjesta, nautin perheestä ja näiden kaiken ollessa sopivassa suhteessa, nautin elämästä! 

Minä, äiti, olen edelleen se sama Krista, joka rakastaa ystäviä, nauttii shoppailusta ja hyvästä ruuasta, mutta kaikkein eniten rakastan omia lapsiani ja sitä, että olen äiti! Minulla on usein hyvä syy jättää bileet väliin, mutta se ei tarkoita, ettenkö ikinä haluaisi lähteä mukaan. Joskus haluan tuulettua, usein haluan olla perheeni kanssa :) Tärkeintä on, että saan olla oma itseni!



Krista