Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Arjen jälkeen

Kuva
Ensimmäinen viikkoa arkea takana... Töistä tultuani olen vain nauttinut ja nauranut lasten hauskoille jutuille. Arki tulee tästä eteenpäin olemaan melko aikataulutettua maanantaista lauantaihin(vaikka olenkin vielä pääasiassa lasten kanssa kotona), joten nämä perheen yhteiset hetket ovat kullanarvoisia!   Illan tullen sytyttelin kynttilät ja asetuin sohvalle nautiskelemaan. Tänäänkin minulla on monta syytä olla onnellinen... ihanat lapset, rakastava mies, perhe joka välittää, mahtava työ ja maailman parhaita ystäviä<3 Kyllä, minä olen onnellinen! <3

Kuppi kahvia

Kuva
Oliver eskarissa, Petrus unilla, kuppi kahvia ja Vepsäläisen uusi kuvasto, ei yhtään huono yhtälö. Nautin pienistä, ikiomista hetkistä kovasti, tämän vielä kruunaa ihana sateen ropina ja kynttilät. Rakastan kynttilöitä ja taidan vähän tykätä tästä syksystäkin. Vepsäläisen uusi kuvasto tosiaan tuli eilen postissa ja voihan ihanat sohvat! Joka kerta kun luen sisustuslehtiä, -kuvastoja, -blogeja tai muita, alan miettimään mitä kotona voisi muuttaa... Olohuone alkaa olla ihan suht mallillaan ja sen suhteen sävelet selvillä, ostoslistalla nojatuoli ja string-systemiä. Haaveilen myös uudesta sohvasta, mutta se saa kuulema (ainakin toistaiseksi) jäädä sinne haavelistalle.  Makuuhuonetta olemme hieman saaneet laitettua kun pinnasänky sieltä muutti pois, mutta tekemistä riittää vielä. Yksi seinä ajateltiin tapetoida syksymmällä ja verhot odottavat silitystä, kamalat pimennys verhot saavat kyytiä!  Muutoksia muutoksen jälkeen luva

Mutkia matkassa

Kuva
Viime lauantaina raahauduimme juna-asemalle klo 23, asemalle päästyämme huomasimme taulussa lähtöajan muuttuneen 01:31:een! Netistä "reaaliaikainen" junan seuranta kertoi junan olevan myöhässä 19 minuuttia, joten päätimme jäädä hetkeksi odottamaan. (Jos edes saisi asiaa varmistettua joltakin, jossain päässähän tekniikka oli selvästi pettänyt). Vihdoin vajaan tunnin odottelun jälkeen viereiselle raiteelle saapui juna, ja saimme tiedon, että meidän juna tulisi olemaan asemalla noin kolmen tunnin päästä, ja mahdollisesti Helsingissä viisi tuntia myöhässä (eli kaksi tuntia liian myöhään). Hymy hyytyi aika nopeasti ja ei auttanut kun pakata tavarat matkaan ja lähteä kotiin myöntäen, että ristiäiset jäisivät välistä. Lasten kanssa keskellä yötä junan odottaminen olisi ollut täysin järjetöntä. Kotiin päästyämme olin todella surullinen... Ensimmäinen mahdollinen lentokin kun olisi ollut perillä liian myöhään. Lähetin ystävälleni viestin keskellä yötä ja pahoittelin tilannetta. Aamu

Kumma kummempi kummi

Kuva
Noin kuukausi takaperin sain puhelun ystävältäni ja minua pyydettiin kummiksi pienelle prinsessalle. Siinä kesken vaunuilun purskahdin itkuun ja yritin änkyttää, että tottakai haluan! Minulla on ennestään jo kaksi kummityttöä ja sunnuntaina niitä sitten on kolme! Minulle kummius merkitsee paljon, se on kunnia ja merkki siitä, että minut halutaan pitää osana niin lapsen, kuin koko perheen elämää. Meille kummien valinta molempien poikien kohdalla oli melko haastavaa. Meillä molemmilla on vain yhdet siskot, joten kummeja on pyydetty myös ystävistä. Olen todella onnekas, että meidän elämästä löytyy sellaisia ystäviä, joiden koen pysyvän elämässämme mukana myös lasten kasvaessa.  Rakastan jokaista kummilastani ja toivon, että kasvaessaankin he kokevat minut edes pieneksi osaksi elämäänsä. Kummina haluan antaa aikaa, aikaa jonka kummilapseni muistaisivat. Meistä jokainen elää täällä vain kerran, lapset ovat lapsia vain pienen hetken. Tahdon rakentaa muistoja yhdessä näiden lasten kan

Kotipäivä

Kuva
Pitkästä aikaa kunnon sadepäivä ja ajatukset hiipivät jo hieman kohti syksyä... Kesä on ollut ihana kaikkine helteineen, eikä haittaa jos ne vielä palaavat, mutta odotan syksyä kyllä jo kovasti. Syksyn kauniita värejä ja viileitä ilmoja kun saan vetää huivin lämmittämään ja uuden takin niskaan (joka siis odottaa mua jossain kaupassa vielä). Syksyllä vietetään enemmän aikaa sisällä ja ehkä juuri siksi iskeekin aina pieni päivittämisen tarve myös kotona. Eilen pikapuhelu ystävälle venyi tunnin kestäväksi sisustuskeskusteluksi ja mietimme kuinka koti kaipaakin muutoksia juuri näin kesän loppuvaiheilla (en halua sanoa kesän jälkeen, koska uskon että kesä ei ole vielä ohi). Saa nähdä mitä kaikkea kotona vielä keksinkään... Tänään kuitenkin nautittiin sadepäivästä lasten ehdoilla, katsottiin leffaa, luettiin kirjoja, leikittiin ja kokkailtiin yhdessä. Ruuaksi tehtiin pitkästä aikaa makkarakeitto, joka meidän perheessä on etenkin Oliverin mieleen!           Helppo, nope

Poikien valtakunnat

Kuva
Lupailin myös juttua lastenhuoneista. Me tosiaan laitettiin huone järjestystä hieman uusiksi kun pinnasängyn oli aika siirtyä pois meidän huoneesta ja se ei enää ollutkaan tervetullut isoveljen huoneeseen, niinpä työhuone sai väistyä ja molemmat pojista saivat omat huoneet. Sisustamista riittääkin edessä olevaan syksyyn. Mutta laitettiin molempien huoneita niillä tavaroilla, joita kotoa jo löytyi ja eipä noista hassumpia tullutkaan. Oliverin huoneesta tuli kyllä niin "ison pojan huone", vierassohva jäi pojan toiveesta sinne ja värimaailma on toteutettu herran omien toiveiden mukaisesti.  Vanhaa lipastoa tuunattiin hieman liitutaulutarralla. Matoksi herra toivoisi liikennemattoa... no, äidin silmää miellyttävää onkin ehkä hankalampi löytää. Mietin jos ostaisi jonkun kevyen maton, jonka alle liikennematon saisi aina "piiloon", saa nähdä saako tämä hyväksyntää ;) Nyt huoneen lattiaa koristaa äitini tekemä matto, joka pitäisi siirtää meidän huoneeseen kunhan

Tässä ja nyt

Kuva
"Nyt minusta on kasvanut iso poika ja olen valmis eskariin!" Sanoi eilen 6-vuotias poikani katsoen minua suurilla sinisillä silmillään ylpeä ilme kasvoillaan. Olemme puhuneet paljon esikouluun menosta, koska nyt viimeinen vuosi on vietetty kotona ja päivät ryhmässä ja poissa kotoa ovat taas pitkästä aikaa edessä. Meillä eskariin menoa odotetaan kyllä kuin kuuta nousevaa ja joka päivä lasketaan yhdessä montako yötä vielä, nyt jäljellä tasan 10! Eilen halatessa tuota tulevaa eskarilaista, (joka osaa käydä yksin vessassa, ulkoilee kavereiden kanssa, tekee itse leivät, käy yksin suihkussa, siivoaa oman huoneensa... lista on loputon!) tajusin kuinka nopeasti aika rientääkään. Minun pienestä kaksi ja puoli kiloisesta rääpäleestä on kasvanut reipas esikoululainen! Välillä pitää nipistellä itseään ja herätellä tilanteeseen, että nauti nyt äläkä stressaa! Lapset kasvavat vauhdilla ja tulee aika kun poikaset lentävät pesästä, enkä sillä hetkellä halua miettiä millaiset evä

Kurkistus meidän kotiin

Kuva
Vuosi sitten etsimme uutta kotia Oulusta, vanha koti Rovaniemellä odotteli ostajaansa ja minä jännitin ehdimmekö muuttaa ennen synnytystä. Kuten sanotaan, "asioilla on tapana järjestyä" ja näin kävi tämänkin asian kanssa. Rovaniemen koti myytiin, ja uusi löytyi Oulusta kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Muutto hoitui melko vaivattomasti, mutta kotiutuminen on vienyt aikaa... Pikkuhiljaa alan hahmottaa, että me todella asumme Oulussa. Sisustuksen kanssa en ole pitänyt kauheaa kiirettä, johtuen osittain tuosta meidän suhteellisen vilkkaasta pikkuherrasta, ja myös siitä että en ole oikein tiennyt mitä haluan. Pikku hiljaa palaset kuitenkin alkavat loksahdella paikalleen ja koti alkaa tuntua kodilta. Ruokalutilaa päivitettiin uusilla tuoleilla, ja voisin sanoa että olen rakastunut noihin tuoleihin, vaikka ensin niitä hieman vierastinkin. Mun miehellä taitaa olla ihan hyvä maku ;) Uusimpia hankintoja meidän kotiin on artekin puu-/lehtiteline, jonka sain mie

Summer love

Kuva
Tänään vietimme koko perheen viimeistä yhteistä kesälomapäivää. Viimeiset kaksi viikkoa olemme saanet nauttia Suomen kesästä reissaten ympäriinsä tavaten ystäviä ja perhettä, uitu, syöty ja hulluteltu huvipuistossa. Loman viimeiset päivät olemme rentoutuneet kotona ja kuinka ihanaa kotona oikeasti onkaan, etenkin kun ei ole ollut mihinkään kiire. Aamukahvit terassilla, päiväunet sohvalla, jäätelöt torilla, pyörähdys lähipuistossa... mitä vain milloin vain katsomatta kelloa - se on lomaa sanon minä! Tänään myös mieheni vei koko perheen kokeilemaan omaa harrastustaan, josko me muutkin innostuttaisiin...  Vielä on onneksi kesää jäljellä ja poikien kans saadaan lomaillakin vielä pari viikkoa nauttien liian kuumista kesäpäivistä! Krista

Tästäkö se alkaa?

Kuva
Eräänä iltana huomasin miettiväni mitä kirjoittaisin jos minulla olisi oma blogi, naurahdin ja päätin alkaa nukkumaan ja vähentää blogien lukemista, no arvatkaa vähensinkö?  Ajatus jäi kummittelemaan ja lopulta päätin antaa periksi ja ainakin kokeilla... Nyt istun yksin koneeni ääressä, kädet hikoilee ja jännittää, jopa oma äidinkieli tuntuu nyt kovin hankalalta (anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet). Mutta tästä se nyt alkaa, uusi harrastus, mun ikioma uusi juttu! Olen kahden pojan äiti joka innostuu helposti haaveilemaan ja jonka mies pitää sopivasti maanpinnalla. Rakastan hetkiä kahvikupin ja sisustuslehden seurassa, enkä voisi elää ilman ystäviä ja perhettä - siinä minä lyhykäisyydessään :) En lupaa jokapäiväisiä päivityksiä, vaan kirjoittelen aina kun tuntuu hyvältä, ottamatta stressiä. Luvassa sopivasti sikin sokin arkea ja sisustusta, haaveilua unohtamatta. Nyt ylös. ulos ja lenkille tonne ihanaan aurinkoon! Krista